Olen raskaana ja minulla on todella paha neulakammo
Siis oikeasti todella paha. Olen 26-vuotias ja viimeksi minusta on saatu verikoe ollessani 11-vuotias. Kävin 2 vuotta kognitiivisessa terapiassa, minulle on kokeiltu esilääkitystä ennen tikkaamista (yrittivät puuduttaa) (diapam nestemäisenä). Ei ole auttanut, haava piti liimata kiinni. Saan paniikkikohtauksen jo neuloja katsomalla. Hammaslääkärissä kaikki tähänastiset operaatiot on pystytty tekemään ilman puudutusta.
Nyt olen tosiaan raskaana, lapsi "sai tulla", mutta vasta nyt iski reaaliteetit. Edessähän on joko synnytys tai sektio, ja kaikki ne neuvolakäynnit yms muut! Entä jos vauvassa on jokin vikana? Silloinhan sitä vasta pistettäväksi joutuu.
Mutta pakkohan se on. Olisiko paikalla joku toinen neulakammoinen tai gterveydenhuollossa työskentelevä, joka voisi antaa jotain uutta näkökulmaa ja vinkkiä mitä kokeilla. Näitä seuraavia keinoja on testattu.
"Pois katsominen"
"Mukavien asioiden miettiminen"
Yms. Lässytykset
Esilääkitys: diapam nestemäinen
Kognitiivinen terapia (jossa ei löydetty edes järkevää selitystä pelolle, en saanut mitään apua)
Lepositeet
Hoitajat pitämässä paikoillaan
Ja mitä tapahtuu kun koetta yritetään ottaa: saan paniikkikohtauksen, yritän lyödä ihmisiä, selviytymismoodi menee päälle. Eli konttaan vaikka ulos kuin hengenhädässä. Huudan, saatan mennä shokkiin, olen kerran lyönyt hoitajaa, olen nakannut sen tarjottimen missä neulaa pidettiin seinään.. Itkenyt hysteerisenä kun olisin tarvinnut kipulääkettä mutta sitä ei saatu pistettyä. Karannut sairaalasta, vuotavan haavan kanssa. Itse en muista puoliakaan näistä.
Mielummin kuolmen kuin joudun pistettäväksi, mielummin joudun pistettäväksi kuin vaarannan lapsen tulevaisuuden.
Nyt siis vinkkiä viikoksi, kokemuksia, vertaistukea.
Kommentit (63)
Juuri tänään mietin tätä samaa asiaa, olin hammaslääkärissä viisaudenhampaan leikkauksessaja kyynelet valuivat pitkin poskia, koska ahdisti niin paljon ja pelkästään puhuminen piikeistä ja verestä ahdistaa. Toimenpide ei kestänyt todellakaan kauan, mutta lähtiessäni aloin miettimään, että miten ihmeessä selviän synnytyksestä. Joten sympatiani ovat puolellasi, ja tsemppiä kovasti koitokseen!
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 20:58"]Mitäs teet jos sulle joudutaan laittamaan spinaalipuudutus? Sekoat ja lapses kuolee, kun sitä ei saada ulos? Mihinkään ilmakuplaan ei myöskään kuole. Pitää olla iso annos ilmaa ja se pitäis ruiskuttaa suoraan kaulavaltimoon, ennenku hengiltä voi jonkun sillälailla saada. Voit joutua myös tiputukseen. Ehkä joutuvat jopa antamaan sulle verta! Jonkun toisen verta suoraan suoneen.
[/quote]
Miten luulet tämän auttavan minun? Tai kuvitteletko että tämän viestin perusteella tajuan mikä ääliö olen kun niin pientä asiaa pelkään ja menen heti huomenna käsi ojossa tkseen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 21:01"]Juuri tänään mietin tätä samaa asiaa, olin hammaslääkärissä viisaudenhampaan leikkauksessaja kyynelet valuivat pitkin poskia, koska ahdisti niin paljon ja pelkästään puhuminen piikeistä ja verestä ahdistaa. Toimenpide ei kestänyt todellakaan kauan, mutta lähtiessäni aloin miettimään, että miten ihmeessä selviän synnytyksestä. Joten sympatiani ovat puolellasi, ja tsemppiä kovasti koitokseen!
[/quote]
Kiitos..! Pakkohan tästä on selvitä!!
Ap
mikä saa ap sinut kuvittelemaan, että laboratoriohoitaja olisi fobian ammattilainen? Niinkuin itsekin sanot, eihän ne pahemmat tapaukset sinne edes tule koskaan, jos koko terveyskeskukseenkaan.
Asia ei poistu päiväjärjestyksestä taivastelemalla, vertaistuella tai kiukkuamalla tyhmille. Aikaakaan ei ole järin paljon. Mene nyt hyvä ihminen ja ota yhteyttä sinne pelkopoliin tai psykiatriin, ja kerro missä mennään. Kysy mitkä ovat vaihtoehdot, ja sitten synnyttämään valmiin ammattilaisten tekemän suunnitelman kanssa. Lässyttäjille kerrot heti, että tämä ei riitä eikä tepsi, ja vaadit tulla ohjatuksi eteenpäin, jos edellinen jää sössöttämään.
On sulla asenteessakin korjaamista. Musta tuntuu, että hauat vaan huomiota tuolla riehumisellasi. Juu, en ole TODELLISIA foobikkoja sitten hoitanutkaan... Joskus se tosiaan on kasvettava aikuiseksi ja laitettava jonkun toisen etu edelle.
Olen laboratoriohoitaja enkä todellakaan pysty ap:n kaltaista asiakasta näytteenottotilanteessa terapoimaan. Voin hoitaa näytteenottotilanteen sillä ammattitaidolla ja kokemuksella, joka minulla on, olkoonkin sitten "lässytystä" ap:n mielestä. Koen olevani alani ammattilainen ja ap:n kaltainen työni mollaaminen ei jatkossa ainakaan helpota pelkoasiakkaan kohtaamista. Kunnioitusta myös minua ja työtäni kohtaan, kiitos.
Mulla kanssa paha neulakammo. Sokerirasitukseen en suostunut vaan huolehdin itse siitä, että pidän sokeriarvot kurissa ja syön säännöllisesti ja vähän. Söin sen mukaan niinkuin mulla olisi se ollut niin sain itselle mielenrauhan vaikka en mennyt testeihin. Pari verikoetta oli pakko ottaa ja niistä selvisin jotenkuten. Emlaa pidin reilun ajan ennen pistoa ja koe otettiin kämmenselästä. Mulla edellisen kerran otettu 11v ja nyt oon 26v. Mies oli mukana ja olin makuullaan. Laitoin käden mun selän taakse ja kuvittelin ettei se kuulu mulle :) mies piti kasvoja ihan mun omien lähellä ja hymisi koko ajan. Mutta aivan tuskanhikisenä ja paniikissa olin mutta kuitenki saatiin otettua. Itekään en vois kuvitellakaan tosta taipeesta ku jotenki tuntuu ettei voi hallita sitä että miten se sinne menee. Testaappa kämmenselkää ja emlaa! :) lähetän sulle tosi isoja rohkaisuhaleja, I feel you!
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 21:29"]Olen laboratoriohoitaja enkä todellakaan pysty ap:n kaltaista asiakasta näytteenottotilanteessa terapoimaan. Voin hoitaa näytteenottotilanteen sillä ammattitaidolla ja kokemuksella, joka minulla on, olkoonkin sitten "lässytystä" ap:n mielestä. Koen olevani alani ammattilainen ja ap:n kaltainen työni mollaaminen ei jatkossa ainakaan helpota pelkoasiakkaan kohtaamista. Kunnioitusta myös minua ja työtäni kohtaan, kiitos.
[/quote]
Ohis, mutta kyllä ne nistitkin osaa pistää.. Ja jos annat yksittäisen apn vaikuttaa itseesi noin paljon niin vika taitaa olla sussa eikä apssa.
Ymmärtääkseni neuvolan tutkimuksista voi kieltäytyä. Eri asia on, onko se suositeltavaa, mutta mahdollista kuitenkin. Eikä synnytyksessäkään kukaan sinua pakota ottamaan epiduraalia tai spinaalia tai muutakaan piikitystä. Voit synnyttää pelkän ilokaasun ja lääkkeettömien kivunlievitysmenetelmien voimin halutessasi. Ja jos mieli muuttuu synnyttäessä, niin voit myös lääkkeisiin turvautua, jos kipu voittaa piikkikammon. Ainoastaan jos joudutaan hätäsektioon, ei sinulta kysellä lupia, vaan nukutetaan ja viedään leikkaussaliin. Sitä en tiedä annetaanko nukutus piikillä vai miten.. Mutta ihan hyvät mahdollisuudet sinulla on selvitä raskaudesta ja synnytyksestä täysin piikittä/vain hyvin vähin piikein. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin :)
Vielä lisäystä (42) että itseä jotenki helpottaa tieto, että kämmenselästä otettaessa hoitaja näkee se verisuonen niin tietää mihin pistää. Vaikea selittää, mutta ehkä ymmärrät mikä pointti. Mua niin kammoksuttaa ajatus että joku lähtisi ronkkimaan taipeesta verisuonta joka on niin mutkainen jne. Isot tsempit!
Kyllä se kyynärtaipeesta tehty näytteenotto on paljon kivuttomampi kuin kämmenselästä otettu. Voin kertoa omasta kokemuksesta sekä näytteenottajana että potilaana.
Miten niin ne lepositeet ei auta? Jos sut laitetaan lepositeisiin, niin takuulla saadaan pistettyä vaikka kuinka monta piikkiä. Vai miten sait niistä rimpuiltua itsesi irti.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 21:41"]
Vielä lisäystä (42) että itseä jotenki helpottaa tieto, että kämmenselästä otettaessa hoitaja näkee se verisuonen niin tietää mihin pistää. Vaikea selittää, mutta ehkä ymmärrät mikä pointti. Mua niin kammoksuttaa ajatus että joku lähtisi ronkkimaan taipeesta verisuonta joka on niin mutkainen jne. Isot tsempit!
[/quote]
Tässä just huomaa miten "musta tuntuu" vaikeuttaa työntekoa. Kämmenselässä on enemmän tuntua kuin kyynertaipeessa, lämmenen luut ovat lähmpänä ja suonet ohuempia kuin kyynertaipeessa. Lisäksi suonia on vaikeampi "lukita" paikalleen ja itse pistäminenkin on hankalampaa kuin kyynärtaipeesta. Kämmenen päältä vakuumilla ottaminen on hankalampaa ja usein joutuukin käyttämään avoneulaa.
Eli kaikin puolin hankalaa, itse otan kämmenen päältä vain ja ainoastaan, jos kyynärtaipeet ovat syystä tai toisesta pois pelistä.
Ehkä hypnoosista voisi olla apua sen selvittämiseen, mistä noin voimakas reaktio johtuu ja käytöksen muuttamiseen.
Yök, täällä kanssa moniongelmainen foobikko. Jo pelkästä ajatuksesta (verikokeet, rokotukset, injektiot, verenpaineen mittaus jne) tulee käsittämättömän paha olo :( Hassua sinänsä, että jos kyseiset vempaimet (neulat sun muut) on omassa kädessä, niin niillä voi ronkkia itsea ihan huoletta. Mutta annappa olla kun ne onkin jonkun muun kätösissä, ei ei. Enkä voi kattoa jos joltakulta otetaan verikoetta tms. Pyörryn siihen paikkaan taikka laatotan lattian uudelleen :D
En varmaan ole paras tähän vastaamaan koska pelkoni on kuitenkin aivan eri luokkaa kuin sinulla. Kerron nyt kuitenkin. Olen aina pelännyt neuloja, pyörtymiseen asti. Raskaus ja viimeistään synnytys lievensi pelkoa paljon. Raskausaikana "siedätin" itseäni hemoglobiinin mittauksilla, joka on pienen neulan vuoksi mielestäni helpoiten kestettävä pistoksista. Minusta otettiin joka käynnillä hemoglobiini. Sitten synnytyksessä oli laitettava vauvan vuoksi antibioottitippa ja pakkohan se oli. Nyt äitinä minun on oltava lapsen tukena kun pistetään, ei ole aikaa eikä tilaisuutta panikoida. Toivottavasti saat apua ja tuo ikävä fobia lievenee.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 16:28"]
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 15:53"]
Kertaakaan ei ole aikuisen kanssa jäänyt näytteet ottamatta. Suosittelisin, että kerrot pelostasi ja yhteistyöllä sitten saatte näytteet otettua. Älä paniikissa käy hoitajan päälle!
[/quote]
Ei sitä pysty oikein tietoisesti hallitsemaan, minä en ainakaan pysty, mitä paniikissa tekee. Eli vaikka toki haluaisi käyttäytyä asiallisesti, niin kun se hengenhätäpaniikki tulee, niin on vaan päästävä pois, raivaten äkkiä pois "esteet" tieltään, esim. se näytettä ottava tyyppi.
[/quote]
Kyllä sen pystyy, jos ei vaihtoehtoja. Jos oma lapsi sairastuuu vaikka syöpään tai diabetekseen, niin kummasti siinä ihmset järkiintyy ja pääsevät neulakammosta eroon.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 20:54"]On sussa ny jotain muutaki vikaa, kun pimenee ja käyt päälle ja muistikin menee. Joku ohimolohkoepilepsia jossa paniikki laukaisee kohtauksen? Neurologia sä tarttet.
[/quote]
Tässäpä oiva av-diagnoosi! Tällä on myös toinen nimi, SELVIYTYMISVAISTO, josta sinulla ei nähtävästi ole kokemuksia. Onneksi!