Lue keskustelun säännöt.
Miksi Suomen kulttuurialan vaikuttajissa, taiteilijoissa ja intelligentsiassa tuntuu olevan lähinnä ihmisiä, joiden vanhemmatkin ovat (olleet) sellaisissa piireissä?
22.06.2021 |
Tosi usein, jos googlaa tietoa jostain taiteilijasta tai akateemikosta, käy ilmi, että hänen vanhempansakin on ollut joku silmää tekevä, usein vielä molemmat vanhemmat.
Kuitenkin puhutaan Suomesta, jonka pitäisi olla luokaton yhteiskunta ja kaikin puolin tasavertainen. En missään nimessä usko, että kyse olisi ylivertaisesta periytyneestä lahjakkuudesta tai älystä.
Selittävä tekijä on siis kasvuympäristö ja vaikutusvaltaisten tuttavaverkkojen muodostuminen lapsuusperheen kautta ja hyödyntäminen aikuisena.
Miten tähän voisi puuttua? Pitäisikö tähän puuttua? Olisiko väärin puuttua tähän?
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on. Aika usein on kyse vain siitä, että on vanhempien avulla saatuja tilaisuuksia ja tukea. Muista piireistä nousseet taiteilijat luovat kuitenkin usein kiinnostavimpia teoksia.
Sama on valtionhallinnossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinki taidepiireihin todella vaikeaa päästä hommiin ilman kontakteja.
Valosuunnittelijan tyttärestä tyli yllätys yllätys, valosuunnittelija.
Teatterialan tuottajan pojasta tuli lavastaja.
Molemmat puhtaasti vanhempiensa opastuksella ja kontakteilla.
Tosin, en itse ainakaan heitä millään tavalla kadehdi, on meinaan sen verta nälkäpalkka hommaa että terve.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on. Aika usein on kyse vain siitä, että on vanhempien avulla saatuja tilaisuuksia ja tukea. Muista piireistä nousseet taiteilijat luovat kuitenkin usein kiinnostavimpia teoksia.
Tuo on kaunaisen hörinää. Ei todellakaan pidä paikkaansa, että muka semmoiset, joiden suku on lhajatonta, olisivat lahjattomampia ja ihan varmasti eivät ole mielenkiintoisempia.
Aloittajan haihattelu siitä, että lahjakkaiden lahjakkailta lapsilta pitäisi mitätöidä lahjakkuus, on kyllä järkyttävää.
Lääkäreiden jälkeläisissä on paljon lääkäreitä, opettajien lapsilla on suuri riski päätyä opettajiksi... Voi olla helppo mennä alalle, josta tietää jotakin ennestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan se on. Aika usein on kyse vain siitä, että on vanhempien avulla saatuja tilaisuuksia ja tukea. Muista piireistä nousseet taiteilijat luovat kuitenkin usein kiinnostavimpia teoksia.
Tuo on kaunaisen hörinää. Ei todellakaan pidä paikkaansa, että muka semmoiset, joiden suku on lhajatonta, olisivat lahjattomampia ja ihan varmasti eivät ole mielenkiintoisempia.
Aloittajan haihattelu siitä, että lahjakkaiden lahjakkailta lapsilta pitäisi mitätöidä lahjakkuus, on kyllä järkyttävää.
Jaaha. Nyt kävi näköjään niin että vain yksi ymmärsi - ja hänkin väärin…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä oo huomannut noissa piireissä mitään intelligentsiaa, mutta ehkä joku on tarkastellut pitkään ja tarkasti, ja havainnut jotain pientä siihen viittaavaa.
Meidän kylällä ei ainakaan ole esim. musiikin saralla mitään pääsyä mihinkään jollei ole tiettyä porukkaa. Tämän porukan erilaiset kokoonpanot keikkailevat harva se viikonloppu kylän baareissa ja pubeissa, sekä heillä on omia eventtejä. Heitä jotka eivät tähän poppooseen kuulu, ei oteta keikallekaan. Jos johonkin otetaankin, niin maksua ei saa, eikä saisi edes lähettää omia biisilistoja teostolle... Eli ymmärrän kyllä mitä ap tarkoittaa, ja meilestäni tuota pitäisikin ravistella. Sama toistuu valtakunnan tasolla. Ei haluta ottaa uusia tekijöitä mukaan, vaan sisäsiittoisesti jaetaan hommat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreiden jälkeläisissä on paljon lääkäreitä, opettajien lapsilla on suuri riski päätyä opettajiksi... Voi olla helppo mennä alalle, josta tietää jotakin ennestään.
Eri asia, koska lääkikseen päästään vain ja ainoastaan omalla työllä, toisin kuin näihin taidepuolen kouluihin, joihin päästään suhteilla.
Vierailija kirjoitti:
Varsinki taidepiireihin todella vaikeaa päästä hommiin ilman kontakteja.
Valosuunnittelijan tyttärestä tyli yllätys yllätys, valosuunnittelija.
Teatterialan tuottajan pojasta tuli lavastaja.
Molemmat puhtaasti vanhempiensa opastuksella ja kontakteilla.
Tosin, en itse ainakaan heitä millään tavalla kadehdi, on meinaan sen verta nälkäpalkka hommaa että terve.
Miksi lässyttät tämmöistä? Miksi valosuunnittelijan lapsi ei voisi olla kiinnostunut valosuunnittelusta tai tuottajan poika lavastamisesta? Kun ovat, miksi eivät hakisi opiskelemaan alalle joka kiinnostaa? Miksi mka eivät olisi lahjakkaita. - käsityksesi, että lahjakkaan lapsi ei voi olla lahjakas on aivan älytön.
Edellä mainituissa hommissa monet menevät keskenään naimisiin ja tuttavatkin ovat samaa sakkia (ihan työajoita johtuen). Kyllä siinä silloin lapsella on aika vahvasti ala läsnä elämässä ja saa näkemystä alasta.
Joten miksei hakisi sitten sinne, jos se kiinnostaa? - Joillekin toimii näin ja joillekin just päinvastoin eli ei missään tapauksessa halua alalle, mutta heistähän ei koskaan kirjoiteta (koska kateusmomentti ei toimi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenellä on varaa opiskella ja yrittää vuosikausia? Jos ei ole suhteita niin pitää mennä tekemään jotain muuta, koska vuokra pitää maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreiden jälkeläisissä on paljon lääkäreitä, opettajien lapsilla on suuri riski päätyä opettajiksi... Voi olla helppo mennä alalle, josta tietää jotakin ennestään.
Eri asia, koska lääkikseen päästään vain ja ainoastaan omalla työllä, toisin kuin näihin taidepuolen kouluihin, joihin päästään suhteilla.
Taas katkeran jokellusta. Kyllä sieltä taideoppilaitoksista löytyy enemmän muiden kuin taiteilijoiden lapsia.
Ja se taas ei voi olla pääsyn esteenä taiteilijoiden lapsille, että sattuvat olemaan lahjakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kekkosen sairaus, nepotismi, pienet piirit, sisäsiittoisuus, kupla….
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreiden jälkeläisissä on paljon lääkäreitä, opettajien lapsilla on suuri riski päätyä opettajiksi... Voi olla helppo mennä alalle, josta tietää jotakin ennestään.
Eri asia, koska lääkikseen päästään vain ja ainoastaan omalla työllä, toisin kuin näihin taidepuolen kouluihin, joihin päästään suhteilla.
Taas katkeran jokellusta. Kyllä sieltä taideoppilaitoksista löytyy enemmän muiden kuin taiteilijoiden lapsia.
Ja se taas ei voi olla pääsyn esteenä taiteilijoiden lapsille, että sattuvat olemaan lahjakkaita.
Semmoista idi
ootin mölinää siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet taidekentät, kuten elokuva ja musiikki, ovat tunnetusti suhteilla toimivia aloja, ja usein lapset ovat kiinteässä yhteydessä vanhempiensa toimintaan alusta lähtien. Taidekenttä rakentuu tosi paljon luottamukselle, joten siinäkin suhteessa usein turvaudutaan tuttuihin ihmisiin.
Sisään on tosi paljon päästä ilman kontakteja. Suurin osa taidekoulussakin kertoo opiskelunsa suurimman syyn olevan suhteiden tekeminen.
Oma kokemukseni näistä vasemmistolaisten kyltyyripiirien vesoista on se, että he varastavat toisten ideoita, käyttävtä muiden työn hedelmiä omaksi edukseen ja ovat todella suuria agoisteja-kaikki tietysti vihreällä hyvesignaloinnilla kuorrutettuina ja voi luoja sitä uhriutumisen määrää,kun heidän eteensä tuodaan totuus heistä itsestään- uli uli uli. Ei mitään omaperäisyyttä, pelkkä plagiointia täynnä useimmat-teennäistä ja sisällötöntä mielenterveyspotilaiden seurapiiriä, epävarmoja ja omahyväisiä yksilöitä ja uskontoihin hurahtaneita hihhuleita. Sanalla sanoen: pelkkiä teeskentelijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreiden jälkeläisissä on paljon lääkäreitä, opettajien lapsilla on suuri riski päätyä opettajiksi... Voi olla helppo mennä alalle, josta tietää jotakin ennestään.
Jos omassa lähipiirissä on upseereita, näyttelijöitä, muusikoita tai tutkijoita, niin onhan semmoiselle alalle jotenkin helpompi hakeutua kun niitä ammatin hyviä ja huonoja puolia näkee läheltå.
Saman kysmykseen voisi esittää lakimiehistä, opettajista, lääkäreistä, maanviljelijöistä ja upseereista. Niin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varsinki taidepiireihin todella vaikeaa päästä hommiin ilman kontakteja.
Valosuunnittelijan tyttärestä tyli yllätys yllätys, valosuunnittelija.
Teatterialan tuottajan pojasta tuli lavastaja.
Molemmat puhtaasti vanhempiensa opastuksella ja kontakteilla.
Tosin, en itse ainakaan heitä millään tavalla kadehdi, on meinaan sen verta nälkäpalkka hommaa että terve.
Miksi lässyttät tämmöistä? Miksi valosuunnittelijan lapsi ei voisi olla kiinnostunut valosuunnittelusta tai tuottajan poika lavastamisesta? Kun ovat, miksi eivät hakisi opiskelemaan alalle joka kiinnostaa? Miksi mka eivät olisi lahjakkaita. - käsityksesi, että lahjakkaan lapsi ei voi olla lahjakas on aivan älytön.
Edellä mainituissa hommissa monet menevät keskenään naimisiin ja tuttavatkin ovat samaa sakkia (ihan työajoita johtuen). Kyllä siinä silloin lapsella on aika vahvasti ala läsnä elämässä ja saa näkemystä alasta.
Joten miksei hakisi sitten sinne, jos se kiinnostaa? - Joillekin toimii näin ja joillekin just päinvastoin eli ei missään tapauksessa halua alalle, mutta heistähän ei koskaan kirjoiteta (koska kateusmomentti ei toimi).
Pointti on se, että jos on kaksi yhtä lahjakasta, joista toisella suhteita ja toisella ei, kyllä se jolla suhteita, on vahvemmilla, kuin töitä jaetaan. Piirien ulkopuolelta tulevilta vaaditaan suurempaa lahjakkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Saman kysmykseen voisi esittää lakimiehistä, opettajista, lääkäreistä, maanviljelijöistä ja upseereista. Niin se vaan menee.
Kuinka moni lääkäri on lääkäri, koska näytteli pienenä iskän leffassa?
Tottahan se on. Aika usein on kyse vain siitä, että on vanhempien avulla saatuja tilaisuuksia ja tukea. Muista piireistä nousseet taiteilijat luovat kuitenkin usein kiinnostavimpia teoksia.