Mulla tulee lähes päivittäin unihalvaus

Taidat olla aika pahasti mt-ongelmainen jos noita on joka yö.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 08:20"]

Ai herran jestas :o kuulostaa kamalalta. Eikö tuollaiselle ole mahdollista tehdä mitään, pitääkö siitä vain kärsiä?

[/quote]

Mulla on nyt unilääkkeet, mutten kauhean mielellään noita nyt söis ihan jatkuvasti. Mutta silloin kun olen niin väsynyt ja stressissä, että samana iltana esimerkiks toistuvasti tulee "kohtauksia" niin silloin pakko, jotta sais vaan unta.

Pelkään välillä hereillä ollessanikin, että olen tulossa hulluks kun muistaa niin hyvin sen maailman pelottavimman ja ahdistavimman ja avuttomimman tunteen, joka siinä halvauksessa tulee.

Olen lääkärissä käynyt ja tosiaan sain unilääkkeitä, mutta muuten vähän oltiin et "no ei ole vaarallista, kyllä se siitä". Kai mulla jotain vikaa aivoissa sit on tai en tiedä. Ennen tuli vaan stressissä ja ehkä kerran kuukaudessa, sitten useammin ja useammin ja nyt melkein päivittäin, päikkäreilläkin. Eikä ole yhtään sen "helpompaa" päiväsaikaankaan. Ihan kirkkaassa päivänvalossakin se paha vaan on niin läsnä ja ehkä vielä pelottavampana kuin yöllä, siinä on jotain niin sairasta ja absurdia kun kattoo aurinkoa ikkunasta ja olo, että saatana on sun pääs takana ja kuolema tulee. Sitten koittaa vaan "riuhtoa" itseään hereille ja mitään ei saa liikutettua. Niin vittumaista.

Ap

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 08:21"]

Taidat olla aika pahasti mt-ongelmainen jos noita on joka yö.

[/quote]

Taidat olla aika pahasti pihalla ja juntti jos tälläisiä diagnooseja viljelet.

Mä kärsin liki 10v samasta, tiedän niin ap mitä helvettiä se on! Pahempaa kuin pahin kauhuleffa, kukaan joka ei itse ole kokenut, ei voi sitä kuvitella vaikka miten kuvailis. Aiheesta on tehty muuten gradukin, kannattaa lukea, olikohan nimellä "Öinen kauhu" tmv löysin googlesta.

Mulla oli kans vakiona tuo "Saatanan/Muun äärimmäisen PAHAN" läsnäolon tuntemus, en voinut liikkua, mua paiskottiin pitkin seiniä, näin huoneen (ja vieressä nukkuvan lapseni) sellaisena kuin ne olivatkin, mutta lisäksi myös jotain epämääräisiä hahmoja, aina mielessäni hoin "Älkää tehkö pahaa lapselleni" vaikka tiesinkin ettei ne tee, mua ne vaan heitteli ja paiskoi, pahimpina oli kipuaistimukset kun mua riepoteltiin hiuksista pitkin huonetta ja vedettiin pitkin lattiaa. Ääniaistimuksia mulla oli harvemmin, korkeintaan sellaista "huminaa" korvissa.

Eka kertaa kun teininä sain noita kohtauksia, luulin oikeasti kuolevani tai sekoavani, myöhemmin kun kliinisen psykologian kurssilla yliopistossa opiskelin unihäiriöistä ja törmäsin tämän ilmiön tieteelliseen (aivokemialliseen) selitykseen, se tavallaan helpotti, mutta ei se tietokaan sitä äärimmäisen kauhun tunnetta poista.

Mulla kohtaukset oli pahempia aina stressaantuneena, ja jos oli kuuma (kesäisin nukuin aina tuuletin päällä ettei vahingossakaan tule hiki yöllä..) .

Itse kärsin unihalvauksista sen jälkeen kun pelasin spiritismiä ja koin muutenkin monta kamalaa juttua, mutta oikeastaan uskoontulon jälkeen kaikki nämä sai kertaheitolla loppua.