Onko väärin olla niin uupunut lapsensa hoitamiseen että vain odottaa että lapsi aloittaisi päiväkodissa?
Ja itse pääsisi tekemään muuta kuin vain lapsen hoitoa? Eli pääsisi siis töihin. Vaikka en edes tykkää työstäni enkä työpaikastani.
Älkää käsittäkö väärin. Lapsi on minulle todella rakas ja elämäni tärkein asia, parasta mitä elämässäni on tapahtunut.
Kommentit (80)
Ei. Hoidin yksin erityislasta ilman tukiverkkoja. Päivähoito oli helpotus. Ensimmäiset kuukaudet nukuin kotona, kun lapsi oli hoidossa.
Ihan normaalia. Mutta juttele neuvolassa, hyödynnä MLL ja kaikki muut paikkakuntasi tahot, joista saat apua ja seuraa. Hae apua, älä jää yksin!
Saman kokenut
Normaalit tuntemukset joka äidillä kesällä. Odottaa vaan että päivähoito ja koulu alkaa😂
Lapsi hoitoon pian. Mulla aikoinaan kaksi lasta vuoden välein ikäeroa. Ja laitoin puolipäivähoitoon kun esikoinen oli kolme ja puoli ja kuopus 2v. Kyllä helpotti.
Mun mielestä taas ei ole normaalia. Mikä siitä tekee niin raskasta? Itselläni on kolme lasta, ja nautin heidän kanssaan olemisesta. Kuulostaa ristiriitaiselta väittää rakastavansa lapsiaan ja samalla todeta ettei jaksa olla heidän kanssaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taas ei ole normaalia. Mikä siitä tekee niin raskasta? Itselläni on kolme lasta, ja nautin heidän kanssaan olemisesta. Kuulostaa ristiriitaiselta väittää rakastavansa lapsiaan ja samalla todeta ettei jaksa olla heidän kanssaan.
Miksi työ voi olla raskasta? Miksi lemmikin omistaminen voi olla raskasta? Miksi läheisten ihmisten kanssa vietetty aika voi olla raskasta? Miksi harrastaminen voi olla raskasta?
Ihmisen jaksamisella on rajansa ja kahden ihmisen jaksamista ei voi verrata toisiinsa. Väsyminen ja uupumus nyt vain välillä ottavat vallan, sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
En minäkään ymmärrä, et lapsi on muka rakas ja kaikki kaikessa ja samaan aikaan odottaa aikaa ilman sitä. Pitäiskö mennä terapiaan tai jotain? Ottaisin neuvolassa puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taas ei ole normaalia. Mikä siitä tekee niin raskasta? Itselläni on kolme lasta, ja nautin heidän kanssaan olemisesta. Kuulostaa ristiriitaiselta väittää rakastavansa lapsiaan ja samalla todeta ettei jaksa olla heidän kanssaan.
Samaa mieltä. En olisi millään halunnut palata töihin ja viedä 3 lastani muiden hoidettavaksi. Miksi kotiäitiyttä ei arvosteta? Turha lässyttää laiskottelusta ja loisimisesta, jos kerran kotoa pitää päästä töihin lepäämään.
Hölmö on hän, joka ei kotivanhemmuutta arvosta. Samoin kuten hölmö on hän, joka katsoo kieroon ihmistä, jonka lapsi menee hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä, et lapsi on muka rakas ja kaikki kaikessa ja samaan aikaan odottaa aikaa ilman sitä. Pitäiskö mennä terapiaan tai jotain? Ottaisin neuvolassa puheeksi.
Muka rakas? Olipa kivasti ja empaattisesti todettu sinulta. Voi rakastaa ja uupua. Voi myös olla rakastamatta ja jaksaa. Ihmisen uupumuksella ei ole tekemistä omaan lapseen kohdistuvan rakkauden kanssa.
Eli tarvitset omaa aikaa ja vaihtelua kotona olelmiselle, ei siinä ole mitään pahaa. Mutta mielestäni se ei sinällään liity siihen että haluat mennä töihin, työpaikkaan josta et edes tykkää, ei se tuo mitään ratkaisua. Edelleen teet jotain mihin tylsistyt ja tarvitsisit omaa aikaa.
Et kai sinäkin ole niitä nykyajan vanhempia joiden mielestä lapsi ei pärjää ilman vanhemman leikittämistä ja jatkuvaa ohjausta ja kyttäystä? Siihen väsyy sekä lapsi että vanhempi. Myös lapsi tarvitsee omaa aikaa, ja isompana myös vaihtelua vanhemman seurasta.
Sellaista se on, kun vanhemmuutta ei jaeta tarpeeksi.
Ei ole mutta myös realiteetit on hyväksyttävä. Ehkä yksi lapsi riittää sinulle.
Ihan normaalia. Mulle lapsen kanssa oleminen ei ole riittävän älyllistä, vaan kaipaan myös työn tuomia haasteita. Ja aikuisia kontakteja, joilla on samat intressit kuin mulla. Olen pistänyt kaikki lapset päiväkotiin 1,5v ihan hyvällä omalla tunnolla. Olen kivampi äiti, kun voin keskittyä muuhunkin kuin vauvaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taas ei ole normaalia. Mikä siitä tekee niin raskasta? Itselläni on kolme lasta, ja nautin heidän kanssaan olemisesta. Kuulostaa ristiriitaiselta väittää rakastavansa lapsiaan ja samalla todeta ettei jaksa olla heidän kanssaan.
Miksi työ voi olla raskasta? Miksi lemmikin omistaminen voi olla raskasta? Miksi läheisten ihmisten kanssa vietetty aika voi olla raskasta? Miksi harrastaminen voi olla raskasta?
Ihmisen jaksamisella on rajansa ja kahden ihmisen jaksamista ei voi verrata toisiinsa. Väsyminen ja uupumus nyt vain välillä ottavat vallan, sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Kun sanoo ääneen, että on uupunut lapsensa hoitamiseen, niin pitäisi pystyä hieman avaamaan itselleen sitä, mihin oikeastaan on uupunut. Nykymaailmassa on muodikasta ajatella, että kyllä se lapsi rakkautta saa, vaikka näkisin lasta kerran vuodessa, minähän olen sentään sen äiti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taas ei ole normaalia. Mikä siitä tekee niin raskasta? Itselläni on kolme lasta, ja nautin heidän kanssaan olemisesta. Kuulostaa ristiriitaiselta väittää rakastavansa lapsiaan ja samalla todeta ettei jaksa olla heidän kanssaan.
Samaa mieltä. En olisi millään halunnut palata töihin ja viedä 3 lastani muiden hoidettavaksi. Miksi kotiäitiyttä ei arvosteta? Turha lässyttää laiskottelusta ja loisimisesta, jos kerran kotoa pitää päästä töihin lepäämään.
Ei ollut kyse siitä että kotiäitiyttä ei arvosteta.
Mielestäni on ihan normaalia että pienten lasten kanssa uupuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä, et lapsi on muka rakas ja kaikki kaikessa ja samaan aikaan odottaa aikaa ilman sitä. Pitäiskö mennä terapiaan tai jotain? Ottaisin neuvolassa puheeksi.
Muka rakas? Olipa kivasti ja empaattisesti todettu sinulta. Voi rakastaa ja uupua. Voi myös olla rakastamatta ja jaksaa. Ihmisen uupumuksella ei ole tekemistä omaan lapseen kohdistuvan rakkauden kanssa.
Kannattaa sanoa puolisolle, että olen uupunut sinuun, mutta rakastan silti. Saattaa olla, että puoliso suhtautuu asiaan niin, että harkitsee eroa eli miltä lapsesta tuntuu, kun on äidille taakka?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä taas ei ole normaalia. Mikä siitä tekee niin raskasta? Itselläni on kolme lasta, ja nautin heidän kanssaan olemisesta. Kuulostaa ristiriitaiselta väittää rakastavansa lapsiaan ja samalla todeta ettei jaksa olla heidän kanssaan.
Miksi työ voi olla raskasta? Miksi lemmikin omistaminen voi olla raskasta? Miksi läheisten ihmisten kanssa vietetty aika voi olla raskasta? Miksi harrastaminen voi olla raskasta?
Ihmisen jaksamisella on rajansa ja kahden ihmisen jaksamista ei voi verrata toisiinsa. Väsyminen ja uupumus nyt vain välillä ottavat vallan, sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa.
Kun sanoo ääneen, että on uupunut lapsensa hoitamiseen, niin pitäisi pystyä hieman avaamaan itselleen sitä, mihin oikeastaan on uupunut. Nykymaailmassa on muodikasta ajatella, että kyllä se lapsi rakkautta saa, vaikka näkisin lasta kerran vuodessa, minähän olen sentään sen äiti!
No mä ainakin uuvuin siihen että lähellä ei ollut yhtään sukua hetkellisenä apuna, hoitajan sai kalliilla hinnalla pariksi tunniksi jos oli ihan pakko, mieheni oli usein työmatkoilla, oma freelancer-urani takkuili pahasti sattumalta samaan aikaan. Lapsemme oli jopa tosi helppo, silti olin aivan kammottavan väsynyt. Fyysisesti ja psyykkisesti. Hienoo että joillekin teistä pikkulapsiaika on kuin helvetin Disneylandin prinsessamaa.
Ei ole.