Lue keskustelun säännöt.
Käsitöitä rippilahjaksi :(
22.06.2021 |
Lapseni sai kaksi isoa torkkupeittoa rippilahjaksi. Kummankin tekijä kertoi kuinka hyvät (kalliit) langat oli ja kuinka kauan niitä satoja tilkkuja on virkattu. Siis mitä luulette 15v tekevän virkatulla torkkupeitolla?? Mopon suojaksi? Varmaan joutuu vetämään perässään noita puoli elämää tai kunnes tekijät kuolevat.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä yleensäkään tekee torkkupeitolla? Kun laitoin semmosen penkinsuojaksi autoon koiraa kuskatessa sai anoppi sätkyn. Ois pitänyt arvostaa enemmän.
Mitä nyt peitolla tavallisesti tehdään?
Heilutetaan, kuulemma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pistä kaappiin odottamaan. Mulla oli myös sukulainen joka antoi lahjaksi käsitöitä, mikä tietysti otti päähän. 10v eteenpäin ja niistä jokainen oli löytänyt paikkansa. Ja olen 29v eli ei tapahtunut 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä tällaisessa tapauksessa miettisin, onko lahjan antaja yhtään miettinyt lahjan saaja? En usko että yksikään rippikouluikäinen poika toivoisi missään tilanteessa lahjaksi virkattua torkkupeittoa. Ihan oikeasti. Vaikka 20€ seteli lämmittäisi paljon enemmän.
Seteli peittona lämmittää aika heikosti.
Minusta todella ajattelematon lahja, jos ei ole kysynyt, millaisen saaja haluaa. En ikinä antaisi itse, mutta jos saisin, säilyttäisin velvollisuudentunnosta.
Torkkupeitoissa on ihan sama juttu kuin muissakin tavaralahjoissa, saaja ei välttämättä niistä tykkää. Jos antaa lahjan tietämättä varmasti, että se on saajalle mieluisa, ottaa aina sen riskin, että se on kohta torissa myynnissä tai jopa roskiksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi neuloi itselleen lukioikäisenä torkkupeiton. Sen tekemisessä kesti ikuisuus ja aika lailla ne langatkin maksoivat.
Voi olla, ettei se lahja nyt heti paikalla tuntunut mieluisalta, varsinkin jos ahneena on rahalahjoja kärkkynyt. Mutta rippilahja saa minusta olla sellainen, jota oppii arvostamaan vasta aikuisena.
Enpä ole vielä oppinut arvostamaan yo-lahjaksi saamiani chippendalen hopeisia pikkulusikoita, taikka Elämänviisauksia -aforismikirjoja. Paska lahja on todennäköisesti paska lahja myös 30 vuoden kuluttua.
t. 45v joka ei edelleenkään omista kahviastiastoa, ja tuskin sellaista ikinä itselleni hankin. 2 tusinaa hopealusikoitakaan ei ole tarpeen.
Etkä arvosta lahjaa eleenäkään?
Luulisi että tuohon ikään mennessä olisi jo ehtinyt hankkiutumaan eroon paskoista lahjoista. Hopealusikoista voisi joku jopa maksaakin. Kun kerran se raha on ainoa hyvä lahja, niin saisit sitten sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ihan oikeasti nyt, pitäähän sitä vähän miettiä kuka on lahjan saajana. Itse teen paljon käsitöitä (neuletöitä, kuten islantilaisia neuleita ja villasukkia), mutta yhdellekään teinille en ole niitä lahjaksi antanut, jollei erikseen ole toivottu.
Joulu- tai nimipäivälahjana ehkä jotenkin ymmärrän, mutta pidän kyllä todella moukkamaisena yo-, rippi tms lahjana. Jos en ole varma, mitä nuori haluaa, annan rahaa tai lahjakortin. Aika usein tulee kyllä ihan kysyttyäkin teinien vanhemmilta.
Oi, mä rakastan käsityölahjoja❤️ Ihan muksusta asti parhaita on olleet mummon ompelemat ja äidin neulomat lahjat. Se on niin eri asia ajatella lahjan saajaa ja käyttää aikaa, kuin kävellä otolle ja ottaa se 50e seteli matkalla juhliin. Ja villasukkia, kyllä kiitos! Ihan parhaita❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään, kun kaikilla on kai kaikkea liikaa, niin voisi luopua näistä lahjoen antamisista. Ne, kun aiheuttavat ennen kaikkea pahaa mieltä.
Tyttäreni sai rippi- ja yo- lahjoiksi vain rahaa. Kun hän lähti opiskelemaan oli ehtinyt kirppiksiltä ja netistä ostaa omaan kotiin vaikka mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni sanoo kiittämättömäksi, mutta en itsekään haluaisi torkkupeittoja saada. Arvostan käsitöitä, sillä teen niitä itsekin paljon. Mutta en silti halua kuin tarkoin valikoitua kotiini. Ja jollekin teinille etenkin voi olla vähän niin ja näin tykkäävätkö, joten en tekisi. Omille lähisuvun teineille annan mit toivovat. Jos toivovat korua, saavat lahjakortin kultasepänliikkeeseen, jos eivät tiedä mitä haluavat, saavat sitte ihan rahana. Itse olen sen jo oppinut, että se turha tavara ja turha pakolla tavaralahjan antaminen ei vain kannata. Se on niin turhaa enää nykyään kun kaikilla on jo kaikkea.
Vierailija kirjoitti:
Tyttäreni sai rippi- ja yo- lahjoiksi vain rahaa. Kun hän lähti opiskelemaan oli ehtinyt kirppiksiltä ja netistä ostaa omaan kotiin vaikka mitä.
Näin juuri! Eivät kaikki hassaa niitä rahoja heti turhaan. Aika monet osaavat säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee kuten meillä tehdään: pyytämättä saadut tavaralahjat lentää armotta roskiin. Olkoon vaikka miten ”käsintehty”. Sillä ei ole mitään erityistä arvoa, että joku on niitä käsin räpeltänyt. Ja kyllähän sen niistä tekeleistä näkeekin…
Mä sain mun mummulta nyplätyn pellavaisen pitsiliinan. Se oli hieno mutten osannut arvostaa. Sain häneltä kyllä rahaakin.
Myöhemmin se oli minulle tärkeä mutta en tiedä missä se on?
Annoinkohan äidilleni? Hänelläkin niitä on pari omasta takaa eli en voi olla varma annoinko ja hänelle ehkä vielä enemmän tunnearvoa niillä niin en pyydä takaisin. Antaisi varmaan eli en siksi halua pyytää
Noita arvostaa sitten aikuisena ja omassa kodissa asuessa.
Mummuni on kuollut. Kuoli vähän rippijuhlien jälkeen.
Hän kutoi sukkia ja lapasia. Oli todella taitava.
Nyt antaisin melkein mitä vaan että olisi mummu joka kutoisi tai olisi tallessa noita.
Niitä piti niin itsestään selvinä.
Nyt pitää ostaa kaupasta kallilla jos haluaa uudet sukat tai lapaset. Eikä niillä ole edes sitä "oman mummun tekemä" arvoa. Itse en osaa tehdä eikä kukaan muukaan lähipiiristä.
Arvostakaa niitä käsitöitä!
Pistä ne torkkupeitot kaappiin odottamaan sitä että lapsi kasvaa ja muuttaa omilleen.
Mun teinitytöllä on torkkupeitto. Se oli hänen joululahjatoiveensa.
Kääriytyy siihen talvella esim elokuvia katselessa.
Rippikoulu ja rippijuhlat on niin typerää hommaa
En tiennytkään, että torkkupeitot ovat K18 matskua...
Se on ihan sama kuinka hieno, kallis tai arvostettava joku lahja on, jos se ei sovellu saajalleen. Jos vaikka poikani saisi vippiliput Suomi-Ruotsi lätkäfinaaliin, niin ei hän sitä arvostaisi. Enkä minä missään nimessä haluaisi pyöreiden vuosien kunniaksi vuolukivitakkaa! Miestäni ei voisi vähempää kiinnostaa huippulaadukkaat kalastusvehkeet eikä äitiäni "special edition just for you" Toikan lasilintu. Tuntuu, että monet ajattelevat itseään enemmän kuin lahjan saajaa lahjaa valittaessa!
Kaikki ei nyt vaan halua antaa rahalahjoja, jotka on päristelty kohta savuna ilmaan tai ryypätty.