Lue keskustelun säännöt.
Käsitöitä rippilahjaksi :(
22.06.2021 |
Lapseni sai kaksi isoa torkkupeittoa rippilahjaksi. Kummankin tekijä kertoi kuinka hyvät (kalliit) langat oli ja kuinka kauan niitä satoja tilkkuja on virkattu. Siis mitä luulette 15v tekevän virkatulla torkkupeitolla?? Mopon suojaksi? Varmaan joutuu vetämään perässään noita puoli elämää tai kunnes tekijät kuolevat.
Kommentit (64)
Hienoimpia ovat itse tehdyt lahjat, joihin on käytetty aikaa ja vaivaa. Jollei ap arvosta, kertoo antajille, eivät tee, eivätkä muista muutenkaan. Win-win?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on ihan järkyttäviä kommentoijia. Kaikki sellaisia, joiden teinit rakastavat saada virkattuja patalappuja ylioppilaslahjaksi. Ei mitään käsitystä nykynuoren elämästä. Ehkäpä ne antajat olivat tehneet ne torkkupeitot aikoja sitten ja nyt keksivät antaa ne lahjaksi, että niistäkin päästään eroon. Ja vielä kaksi peittoa samoissa juhlissa. Ankeaa..
Käyttäjä5697 kirjoitti:
Täällä on ihan järkyttäviä kommentoijia. Kaikki sellaisia, joiden teinit rakastavat saada virkattuja patalappuja ylioppilaslahjaksi. Ei mitään käsitystä nykynuoren elämästä. Ehkäpä ne antajat olivat tehneet ne torkkupeitot aikoja sitten ja nyt keksivät antaa ne lahjaksi, että niistäkin päästään eroon. Ja vielä kaksi peittoa samoissa juhlissa. Ankeaa..
Kerro nyt mitä nykynuoret haluavat? Rahaa rahaa rahaa? Voi laittaa kutsuun, että jos rahaa ei anna, turha vaivautua. Rippikouluun mentiin vaan että saadaan sukulaisilta rahaa. Se olisi rehellistä.
No joo, eihän tuo suurimmalle osalle teineistä ole hyvä lahja ollenkaan. Tosiaan, käsityönharrastaja on saanut tilaisuuden harrastaa itselleen mieluisaa juttua.
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsi neuloi itselleen lukioikäisenä torkkupeiton. Sen tekemisessä kesti ikuisuus ja aika lailla ne langatkin maksoivat.
Voi olla, ettei se lahja nyt heti paikalla tuntunut mieluisalta, varsinkin jos ahneena on rahalahjoja kärkkynyt. Mutta rippilahja saa minusta olla sellainen, jota oppii arvostamaan vasta aikuisena.
Minusta lahja saa olla sellainen että saaja arvostaa sitä heti. Ei käsityölahjoja anneta siksi että saaja ilahtuisi, vaan siksi että se on antajan harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos miettii, miten paljon ne langat maksavat, niin ne olisi kyllä varmaan helpointa antaa ihan rahana teinille. Aina kaikki neulojat valittavat, että langat ovat kalliita - semmoiseen torkkupeittoonkin menee varmaan useampi 3.5 euron lankakerä. Viisi sellaista kerää ja siinä olisi jo 20 euron seteli lahjansaajalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kietoutuu siiheen kun lukee kirjaa tai katselee telkkaria. MItäs nyt torkkupeitolla yleensä tehdään...
Taloissa on nykyään lämmitys.
Mun mielestä on kyllä kiva istua illalla viltti jaloilla ja sylissä vaikka lämmitys onkin. Tulee jotenkin rauhallinen ja turvallinen olo, mukavasti alkaa nukuttaa ennen sänkyyn menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä5697 kirjoitti:
Täällä on ihan järkyttäviä kommentoijia. Kaikki sellaisia, joiden teinit rakastavat saada virkattuja patalappuja ylioppilaslahjaksi. Ei mitään käsitystä nykynuoren elämästä. Ehkäpä ne antajat olivat tehneet ne torkkupeitot aikoja sitten ja nyt keksivät antaa ne lahjaksi, että niistäkin päästään eroon. Ja vielä kaksi peittoa samoissa juhlissa. Ankeaa..
Kerro nyt mitä nykynuoret haluavat? Rahaa rahaa rahaa? Voi laittaa kutsuun, että jos rahaa ei anna, turha vaivautua. Rippikouluun mentiin vaan että saadaan sukulaisilta rahaa. Se olisi rehellistä.
Itse sain aikanaan kauniit hopeiset korvakorut, jotka jäi mieleen. Torkkupeittoa en ole koskaan tarvinnut enkä ikinä ole niistä tykännyt.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se vähän kiittämättömältä tietty kuulostaa, mutta eihän tuollaisilla oikeasti yhtään mitään tee, varsinkaan joku rippikouluikäinen. Antaisin olla pari vuotta kaapissa käyttämättömänä ja pistäisin sitten myyntiin.
No voi vi miten tyhmiä ihmisiä täällä. Varmaan miljoona ihmistä torkkuu joskus ja peittokin olis kiva. Varmaan teinikin löhöää. Itse arvostaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä partiota harrastava poika toivoi rippilahjaksi kunnon puukkoa. Marttiini oli haaveissa mutta poika saikin kummiltaan jonkun kyläsepän tekemän kötöstyksen. Terää ei ollut kiillotettu ja tuppikin taisi olla jollain parsinneulalla ommeltu. Kalliskin oli kuulemma ollut. En voi ymmärtää kummin typeryyttä kun paremman ja laadukkaamman puukon olisi saanut halvemmalla ihan kaupasta. Ei kehdannut poika ottaa sitä edes leirille mukaan.
Mielenkiintoinen ketju. Minustakaan käsityöt eivät ole ihan tyypillinen tai hyvä lahja rippikouluikäiselle. Enemmän on tosiaan tainnut käsityöntekijä halunnut harrastaa ja hyötykäyttöön käsitöitään. Lahjoja antaessanne ajatelkaa saajaa älkää itseänne tai omaa makuanne. Minusta tuo on ollut itsekäs lahja käsityöntekijältä. Olisi antanut sen torkkupeiton, vaikka sitten, kun nuori muuttaa omaan kotiinsa
…ja kyllä, teen itse myös käsitöitä. Nykyisin en enää ollenkaan lahjaksi, kun tajusin, kuinka itsekästä se on. Ehkä silloin voisi tehdä, jos pyydettäisiin, vaikkei merkkipäivä olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä partiota harrastava poika toivoi rippilahjaksi kunnon puukkoa. Marttiini oli haaveissa mutta poika saikin kummiltaan jonkun kyläsepän tekemän kötöstyksen. Terää ei ollut kiillotettu ja tuppikin taisi olla jollain parsinneulalla ommeltu. Kalliskin oli kuulemma ollut. En voi ymmärtää kummin typeryyttä kun paremman ja laadukkaamman puukon olisi saanut halvemmalla ihan kaupasta. Ei kehdannut poika ottaa sitä edes leirille mukaan.
On huono kummi valittu. Kuka valitsi? Ei osannut oikeaa ostaa. Heitittekö ulos ja peruitte kummiuden?
Moniko teini oikeasti haluaa rippilahjaksi käsitöitä ja KAHTA itse tehtyä torkkupeittoa. Olen lapseton keski-ikänen nainen ja jopa minä tajuan, että metsään on mennyt ja pahasti. Ap, olen pahoillani lapsesi puolesta. Kas, kun ei ripsiliinoja tullut🤦🏻♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä partiota harrastava poika toivoi rippilahjaksi kunnon puukkoa. Marttiini oli haaveissa mutta poika saikin kummiltaan jonkun kyläsepän tekemän kötöstyksen. Terää ei ollut kiillotettu ja tuppikin taisi olla jollain parsinneulalla ommeltu. Kalliskin oli kuulemma ollut. En voi ymmärtää kummin typeryyttä kun paremman ja laadukkaamman puukon olisi saanut halvemmalla ihan kaupasta. Ei kehdannut poika ottaa sitä edes leirille mukaan.
On huono kummi valittu. Kuka valitsi? Ei osannut oikeaa ostaa. Heitittekö ulos ja peruitte kummiuden?
Kummi olisi voinut ostaasen mitä pyydettiin eikä lähteä sooloilemaan. Varsinkin, jos pyydetty lahja olisi ollut vielä halvempi. Uskomatonta säätöä. Taas on kuviteltu, että tiedetään paremmin itse mitä lapsi haluaa.
Äitini antoi minulle virkattuja pitsiliinoja ja verhoja lahjaksi ja usein. Kankeasta ja tylsän värisestä kalastajalangasta vaivalla virkattuja kauhistuksia. Yritin monesti sanoa, että älä näe tuommoista vaivaa sellaisen eteen, mitä en tule koskaan käyttämään enkä laittamaan esille, mutta ei usko.
Niitä alkoi tulla, kun parikymppisenä muutin omilleni ja nyt viidenkymmenen korvilla tahti alkaa vihdoin hidastua. Liinatehtailua on tietysti ryyditetty hirveällä syyllistämisellä ja marttyriudella, kun en osaa arvostaa itsetehtyä.
Tosi typerä lahja, ja vastaanottajaa ei ole lainkaan ajateltu.
Raha on paras lahja nuorelle, menee käyttöön eikä jää kaappiin pölyttymään.
Teen paljon käsitöitä ja annan niitä myös lahjaksi, mutta ymmärrän todella hyvin, että ap:n teiniä harmittaa tuollainen rippilahja. Ei kyllä tulisi mieleenkään antaa sellaista teinille varsinkaan ainoaksi lahjaksi. Ihan riippumatta siitä, kuinka monta tuntia olisin peittoa väkertänyt omilla pikku kätösilläni ja kuinka kallista lankaa olisin käyttänyt, olisin antanut peiton lisäksi myös rahaa. Ymmärtääkseni rahalahja on tuon ikäiselle yleensä mieluisin, eikä siinä ole mielestäni mitään pahaa.
Jos haluan antaa läheisilleni lahjaksi käsitöitä, kysyn hyvissä ajoin, olisiko käsityölahja ylipäätään mieluinen ja millaiselle lahjalle olisi eniten käyttöä. Kysyn yleensä myös väri- ja materiaalitoiveita. Koska käsityölahjan tekemiseen menee aikaa, haluan olla varma, että lahjan saaja pitää lahjasta ja sille on oikeasti käyttöä. Kerran on käynyt niin, että kaveri sanoi suoraan, että käsityölahja ei olisi mieluinen, ja tietysti kunnioitin hänen mielipidettään. Toisinaan on ollut kiva ihan muuten vain ilahduttaa kaveria yllärilahjalla ilman, että se on liittynyt mihinkään merkki- tai juhlapäivään, mutta näissäkin tapauksissa olen ollut varma, että lahja on saajalleen mieluisa.
Tarkoitatko käsitöillä handjobeja?
Tässä ideoita miten voi käyttää
-käyttää ihan peittona (monet suosii tätä vaihtoehtoa)
-käyttää sitä viittana ja on muodin edelläkävijä
-piknikhuopana kun juodaan pussikaljoja
-rakentaa siitä majan/tiipiin katoksen
-tuunaa siitä riippumaton
-käyttää sitä laskuvarjohypyn varjona (hieman riskialtias vaihtoehto)
Vähän nyt mielikuvitusta peliin AP!
Mä taas vihasin mummun antamia sukkalahjoja teiniksi asti. Onneksi mummu ehti tehdä vielä monet parit ennen pois menoaan. Mutta ei enää ole samaa tuntua missään sukissa, kuin niissä mummun tekemissä.
Miehen mummu oikein yllättyi kun olimme ensimmäistä kertaa jouluna hänen seurassaan ja hänen tekemänsä villasukat oli suosikkilahjani. Nyt ei miehenkään mummu pysty enää kutomaan, joten opettelin itse. Ihan että on sitten joku joka voi lahjoa suvun lapsia sukilla ja lapasilla.