Lue keskustelun säännöt.
Tulin äidiksi ja muutuin kusipääksi
16.06.2014 |
Otsikossa oleellinen. Muutos alkoi jo neljä vuotta sitten raskaana ollessa. Koko ajan olen tietoisempi omasta käyttäytymisestä, tiuskin ja vaadin läheisiltäni mahdottomia. Olen juuri sellainen ihminen jota halveksuin aiemmin. Lisäksi ajaudun jatkuvasti arvostelemaan muita. Nyt kun on toinen lapsi (vauva) olen jälleen todella vittumainen ja en osaa harkita sanojani etukäteen ollenkaan. Jälkikäteen kadun kyllä, osaan onneksi pyytää anteeksi.
Inhottaa kun huomaa inhoavansa itseään. haluan muuttua, mutta en tiedä miten.
Kommentit (9)
En osaa sanoa, ehkä en tunne hallitsevani tätä elämää. Kaaos ahdistaa ja se ettei ole yhtään omaa aikaa. Eikä mies tee mitään jos sitä ei käske. tuntuu että annan ja annan enkä saa mitään. toiset ihmiset lähinnä ärsyttävät, haluaisin olla yksin omassa rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 20:05"]
En osaa sanoa, ehkä en tunne hallitsevani tätä elämää. Kaaos ahdistaa ja se ettei ole yhtään omaa aikaa. Eikä mies tee mitään jos sitä ei käske. tuntuu että annan ja annan enkä saa mitään. toiset ihmiset lähinnä ärsyttävät, haluaisin olla yksin omassa rauhassa.
[/quote]
Olisiko stressireaktio? Itseä ainakin ahdistaa, jos on nukkunut huonosti, eikä ole yhtään omaa aikaa. Pystyisitkö ottamaan säännöllisesti omaa aikaa niin, että mies on lasten kanssa? Jaksan paljon paremmin, kun saan välillä olla omassa rauhassa.
ymmärrän aika hyvin. minusta ei tullut vittumainen, mutta menin ihan hajalle ja kadotin oman itseni. romahdin.
minusta ei ollut äidiksi, en vain tajunnut sitä etukäteen. hoidan kyllä lapseni hyvin, käyn terapiassa, tiedostan tilani. avioero tuli (vääjäämätön ja hyväkin asia) ja lapsiluku sai suosiolla jäädä yhteen.
heh. tää on tabu. kusipäiset äidit.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 20:05"]En osaa sanoa, ehkä en tunne hallitsevani tätä elämää. Kaaos ahdistaa ja se ettei ole yhtään omaa aikaa. Eikä mies tee mitään jos sitä ei käske. tuntuu että annan ja annan enkä saa mitään. toiset ihmiset lähinnä ärsyttävät, haluaisin olla yksin omassa rauhassa.
[/quote]
Ihan kuin mun ajatuksia pari vuotta sitten. Mustakin tuntui että kaikki vaan haluaa jotain mutta mä haluaisin vaan olla edes hetken rauhassa. Tuntu, et mittarit oli punaisella ihan koko ajan. Nyt kun nuorinkin on jo 5v, vähän helpottaa. Kyllä mä silti kaipaisin omaa aikaa, mut nykyään saa sentään käydä rauhassa edes vessassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sama tunne ollut mulla, tulin vihaiseksi ja nalkuttavaksi hysteeriseksi saatuani kaksi lasta. Lasten vähän kasvaessa helpottanut mutta nykyäänkin ärsyynnyn tuhannesti miehestä. Väärä minulle.
Mulla vähän sama. Kestän kyllä lapsiperheenarjen. Itseasiassa nautin siitä enkä koe sitä raskaana. Parisuhde voi hyvin jne. En vaan jaksa enää ihmisiä jotka jahkaavat, eivät toimi tai tekevät pikku asiasta hirveän haloon. Heille saatan sanoa (sanon) pahasti. Luulen, että olen lasten myötä tullut teho-organisoijaksi ja pärjääjäksi enkä siedä nyhväämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tervetuloa tutustumaan ja rauhoittumaan
http://www.vauva.fi/keskustelu/4205354/ketju/islamin_oppitunti_osa_1
Miksi olet vittumainen? On helpompaa muuttua kun ymmärtää syyt käyttäytymisensä takana.