Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan yrittänyt tuhota sun elämää ja
22.06.2021 |
jotain saikin tuhottua, mutta sitten jotain parempaa tuli tilalle? Mulle kävi näin. Löysin omat vahvuuteni, aina olin elänyt kuten odotetaan että pitää elää, nyt teen sitä mitä todella kiinnostaa ja olen vapaa yhteiskunnan normeista. Lisäksi säästyin koronahössötykseltä ja maskeista päivät pitkät. Ennen stressasin kaikkea jopa vuosia etukäteen, nyt otan päivän kerrallaan.
Asioilla on aina tapana järjestyä ja ota käyttöön plan B, kun plan A menee mönkään.
Kommentit (23)
Mielestäni työelämä on hyvä esimerkki. Ihmisiltä odotetaan liikoja ja toiset alistuvat tekemään vuosikymmeniä epämielekästä työtä, vain siksi koska eivät uskalla olla rohkeita ja tehdä sitä mikä tuntuu oikealta. Itse en ole koskaan nauttinut ajatuksesta kokopäivätyöstä, siksi olen rohkeasti valinnut osa-aikatyön. Rahaa tulee toki vähemmän taskuun, mutta voi jestas sitä onnea lisääntyneestä vapaa-ajasta. Lähipiirissäni on niin moni menehtynyt yllättäen reippaasti ennen eläkeikää, sen myötä on sisäistänyt että elämä on tässä ja nyt. Elämä on paljon muutakin kuin työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni työelämä on hyvä esimerkki. Ihmisiltä odotetaan liikoja ja toiset alistuvat tekemään vuosikymmeniä epämielekästä työtä, vain siksi koska eivät uskalla olla rohkeita ja tehdä sitä mikä tuntuu oikealta. Itse en ole koskaan nauttinut ajatuksesta kokopäivätyöstä, siksi olen rohkeasti valinnut osa-aikatyön. Rahaa tulee toki vähemmän taskuun, mutta voi jestas sitä onnea lisääntyneestä vapaa-ajasta. Lähipiirissäni on niin moni menehtynyt yllättäen reippaasti ennen eläkeikää, sen myötä on sisäistänyt että elämä on tässä ja nyt. Elämä on paljon muutakin kuin työtä.
Totta! Moni laskee hyvän eläkkeen varaan, että siten kun olen lähes 7 kymppinen ja jään hyvän eläkkeen varaan, matkustan jne. Ja sitten kuolee ennen sitä tai on sairas.
Koulukiusaajat yrittivät tuhota. Minusta kasvoi sisukas ihminen, joka ei vähästä hätkähdä. Osaan kunnioittaa muita ihmisiä, koska tiedän miten pahalta voi tuntua kun satutetaan syvästi.
En kuvittele olevani niin tärkeä universumin keskus, että muut yrittäisivät tuhota.
Nyt laatua näihin provoihin hei.
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaajat yrittivät tuhota. Minusta kasvoi sisukas ihminen, joka ei vähästä hätkähdä. Osaan kunnioittaa muita ihmisiä, koska tiedän miten pahalta voi tuntua kun satutetaan syvästi.
Totta! Resilienssi on mulla tosi vahva. Moni olisi sortunut jo, ihmettelen itsekin kuinka vahva olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele olevani niin tärkeä universumin keskus, että muut yrittäisivät tuhota.
Nyt laatua näihin provoihin hei.
Ei ole provo. Hyvä, että olet saanut elää suojattua elämää. Ap
Höpö höpö taas, telkkaria katsottu liikaa.
Ei oikeassa elämässä puolivieraat ihmiset ketään ole tuhoamassa, vaikka koulussa vähän joku olisi kettumainen.
Ihme draamailua. Mitä ne tuhotoimet on, onko heppalehdet lainattu serkulle, vai käsketty siivota oma huone?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö taas, telkkaria katsottu liikaa.
Ei oikeassa elämässä puolivieraat ihmiset ketään ole tuhoamassa, vaikka koulussa vähän joku olisi kettumainen.
Ihme draamailua. Mitä ne tuhotoimet on, onko heppalehdet lainattu serkulle, vai käsketty siivota oma huone?
Mitä sä ap:n tapauksesta tiedät? Älä tuomitse tietämättä.
Mulle on huudettu, että tuhoan sun elämän. Ei ehkä niin harvinaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oo kokemusta tollasesta. Luulisi että ihmisiä, jotka yrittää aktiivisesti tuhota jonkun elämän, on aika vähän. Jotain psykopaatteja tms? En oo onneksi sellaisen kanssa ollut niin läheisissä tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Ei oo kokemusta tollasesta. Luulisi että ihmisiä, jotka yrittää aktiivisesti tuhota jonkun elämän, on aika vähän. Jotain psykopaatteja tms? En oo onneksi sellaisen kanssa ollut niin läheisissä tekemisissä.
Juu. Olen miettinytkin, että miksi juuri mun elämään tuli luonnehäiriöisiä psykoja. Miksi toiset saa olla terveiden kanssa tekemisissä. Mutta lopetin jahkailun. Shit happens ja move on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on huudettu, että tuhoan sun elämän. Ei ehkä niin harvinaista.
Pah. Täysin eri asia sanoa jotain, tai suunnitella, tai haaveilla tai uhkailla tai mitä ikinä. Pikkase eri asia OIKEASTI hankkia jollekin potkut, polttaa sen auto jonka sisälle on laittanut uhrin lemmikit, järjestää joku hakkaamaan se pimeällä kujalla, varastaa sen henkilöllisyys ja lähettää sen vanhemmille uhkauskirjeitä ja lavastaa se pedof...ksi. Eli oikeasti yrittää tuhota joku.
Kyllä lasteni isä tuhosi sekä minun että lasteni elämän, mutta mitään parempaa ei ole tullut tilalle. Harkitsen itsemurhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma narsistivanhempani yrittää kaikin tavoin tuhota omat lapsensa. Siis kiusaa, uhkailee, vainoaa, käy käsiksi (aikuisenakin), häriköi ja on vaarallinen.
Mutta, mitään ”parempaa” tilalle ei ole kyllä tulossa joten ehkä pitää vastata että ei ole käynyt samaa kuin aloittajalle.
Äitini kertoi yrittäneensä aborttia mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. Oli jopa syönyt elohopeat monesta kuumemittarista. Minun syntymäni aikoihin ei ollut vielä muita aborttimahdollisuuksia kuin yrittää itse tai mennä puoskarin käsiin.
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele olevani niin tärkeä universumin keskus, että muut yrittäisivät tuhota.
Nyt laatua näihin provoihin hei.
Lapsena ei tiedä onko universumin keskus. Minulla oli isä, joka piiskasi minut vyöhihnalla joka päivä kunnes hengästyi ja huohotti että kyllä minä -tana sinun tahtosi murran. Äiti sanoi joka päivä "olet kaiken pahan alku ja juuri" ja veti isoja tupsuja tukasta. Onneksi oli ja on edelleen paksu tukka. Koulun sain käytyä kun keskikoulun jälkeen menin iltaoppikouluun ja siivoojaaksi töihin. Ylioppilaaksi ja ulkomaille heti jossa sain hyvän koulutuksen ammattiini. Tiukkaa oli nuorena ja nälkääkin piti nähdä. Olin 58 v. kun tulin Suomeen ja heti isä löi nyrkillä kasvoihin ja töni päin seiniä ja huusi "et ole missään pärjännyt". Vastaavia enemmän tai pahemmin kokeneitä ikäluokkalaisiani tunnen - joten en ole ainoa. Eikö tämä kuulosta jo tuhoamiselta. Lastensuojelua ei 50-luvulla ollut, sukulaiset tiesivät mutta kukaan ei auttanut lasta. Sisu kasvoi ja nyt olen onnellisesti kohtuuhyvällä eläkkeellä. Työelämä oli superhyvää aikaa ja ulkomailla muutamassa maassa eläneenä olen saanut kokea vain hyvää, josta olen kiitollinen elämäni loppuun asti.
Saanko ap arvata? Hullu työyhteisö josta lähdit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele olevani niin tärkeä universumin keskus, että muut yrittäisivät tuhota.
Nyt laatua näihin provoihin hei.
Lapsena ei tiedä onko universumin keskus. Minulla oli isä, joka piiskasi minut vyöhihnalla joka päivä kunnes hengästyi ja huohotti että kyllä minä -tana sinun tahtosi murran. Äiti sanoi joka päivä "olet kaiken pahan alku ja juuri" ja veti isoja tupsuja tukasta. Onneksi oli ja on edelleen paksu tukka. Koulun sain käytyä kun keskikoulun jälkeen menin iltaoppikouluun ja siivoojaaksi töihin. Ylioppilaaksi ja ulkomaille heti jossa sain hyvän koulutuksen ammattiini. Tiukkaa oli nuorena ja nälkääkin piti nähdä. Olin 58 v. kun tulin Suomeen ja heti isä löi nyrkillä kasvoihin ja töni päin seiniä ja huusi "et ole missään pärjännyt". Vastaavia enemmän tai pahemmin kokeneitä ikäluokkalaisiani tunnen - joten en ole ainoa. Eikö tämä kuulosta jo tuhoamiselta. Lastensuojelua ei 50-luvulla ollut, sukulaiset tiesivät mutta kukaan ei auttanut lasta. Sisu kasvoi ja nyt olen onnellisesti kohtuuhyvällä eläkkeellä. Työelämä oli superhyvää aikaa ja ulkomailla muutamassa maassa eläneenä olen saanut kokea vain hyvää, josta olen kiitollinen elämäni loppuun asti.
Kuulostaa hirveältä, olen pahoillani sun kokemuksista. Huh huh.
Mä ajattelisin itse "yrittää tuhota jonkun elämä" tarkoittavan vähän eri asiaa, mutta ymmärrän hyvin että tollasenkin voi niin määritellä. Ei oo kaikista vanhemmiksi todellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kuvittele olevani niin tärkeä universumin keskus, että muut yrittäisivät tuhota.
Nyt laatua näihin provoihin hei.
Lapsena ei tiedä onko universumin keskus. Minulla oli isä, joka piiskasi minut vyöhihnalla joka päivä kunnes hengästyi ja huohotti että kyllä minä -tana sinun tahtosi murran. Äiti sanoi joka päivä "olet kaiken pahan alku ja juuri" ja veti isoja tupsuja tukasta. Onneksi oli ja on edelleen paksu tukka. Koulun sain käytyä kun keskikoulun jälkeen menin iltaoppikouluun ja siivoojaaksi töihin. Ylioppilaaksi ja ulkomaille heti jossa sain hyvän koulutuksen ammattiini. Tiukkaa oli nuorena ja nälkääkin piti nähdä. Olin 58 v. kun tulin Suomeen ja heti isä löi nyrkillä kasvoihin ja töni päin seiniä ja huusi "et ole missään pärjännyt". Vastaavia enemmän tai pahemmin kokeneitä ikäluokkalaisiani tunnen - joten en ole ainoa. Eikö tämä kuulosta jo tuhoamiselta. Lastensuojelua ei 50-luvulla ollut, sukulaiset tiesivät mutta kukaan ei auttanut lasta. Sisu kasvoi ja nyt olen onnellisesti kohtuuhyvällä eläkkeellä. Työelämä oli superhyvää aikaa ja ulkomailla muutamassa maassa eläneenä olen saanut kokea vain hyvää, josta olen kiitollinen elämäni loppuun asti.
Menitkö vanhempiesi hautajaisiin? Oletan että ovat kuolleet jo.
Tuhota?