Voiko lapsi saada rasitusvamman liiasta urheilusta? MM-kisojen lieveilmiö..
Kesän tultua 8-vuotias poikani on totaalisesti seonnut jalkapallosta. Saattaa treenata lähes koko päivän. Sunnuntaina painostin poikaa pitämään lepopäivän urheilusta, mutta kun silmä vältti, karkasi urheilukentälle. Annoin sitten treenata kaksi tuntia, en hennonnut pakottaa kotiin pleikkarin äärelle.
On ennenkin ollut innostunut jalkapallosta, mutta nyt MM-kisojen myötä tästä on tullut pakkomielteistä. Jalkapalloharkat on kaksi kertaa viikossa, mutta se ei riitä mihinkään. Jos ei saa isää tai kaveria kentälle, treenaa yksin, tuntitolkulla. Vetoja, tekniikoita, juoksunopeutta..
Pitäisikö huolestua vai olla tyytyväinen että lapsi on urheilullinen? Ei ole joukkueensa kärkikastia, en tiedä onko tavoitteena tulla sellaiseksi vai onko kyse puhtaasta innostuksesta. Muuta ei kuitenkaan enää pojan päähän mahdu.
Kommentit (39)
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 13:06"]Kerrot sille, että maailman huiput venyttelee. Sillä niitä rasitusvammoja ehkäistään. Ja alle 16v. kannattaa treenata montaa eri lajia, jotta kehittyy sitten huipulle murrrosiän jälkeen. Jos treenaa vain yksipuolisesti lapsuudesta asti, ei ikinä kehity huipuksi.
[/quote]
Moi asuan tuntia kerro toki lisää miten huipuksi tullaan
Severin tauti tässä ekana tulee mieleen, mikä voi olla tulossa ap:n pojalle, mikäli ei lepoa ja venyttelyä opettele harrastamaan ohessa :)
Mua kyllä vähän huolettaisi, että mikä on saanut pojan noin pakkomielteiseksi tuon futiksen suhteen... No, vastahan se on pari viikkoa hurmoksessa ollut, kestää minkä kestää.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 13:10"]
Toki minä kannustan, ainoa miksi haluaisin pojan joskus sisälle lepäämään on se ettei tule ylirasistusta. Pojalla kun on kuitenkin vakituista lääkitystä vaativa perussairaus, en halua riskeerata senkään suhteen.
Tehot tuntuu olevan yleensä kovat, toki pallonpotkiskeluakin mahtuu mukaan. Mutta esimerkiksi juoksutreenejä tekee sekunttikellon kanssa, kunnes on tyytyväinen tulokseen. Ja ikää tosiaan kahdeksan!
ap
[/quote]
Jos pojalla on lääkitystä vaativa perussairaus keskustelisin liikkumisesta pojan lääkärin kanssa. Aina se säännöllinen lääkityskään ei vaadi mitään ylimääräistä lepoa, mutta jos näin on, lääkäri varmasti tietää ja osaa neuvoa paremmin kuin keskustelupaltallinen päteviä tai ainakin melkein päteviä lääkäreitä ;)
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 13:06"]
Kerrot sille, että maailman huiput venyttelee. Sillä niitä rasitusvammoja ehkäistään. Ja alle 16v. kannattaa treenata montaa eri lajia, jotta kehittyy sitten huipulle murrrosiän jälkeen. Jos treenaa vain yksipuolisesti lapsuudesta asti, ei ikinä kehity huipuksi.
[/quote]
Tuokaan ei pidä paikkaansa :) Toki nykyisin suositellaan monipuolista liikkumista, mutta kyllä siellä huipulla on lapsuudesta yksipuolisesti treenanneita. Ja ap:n tapauksessa ei käsittääkseni olla vielä tekemässä ammattilaista tai tähtäämässä sinne vaan yhden innostuneen fanin parin viikon intohimoisesta treenaamisesta. Tuskin se ammattilaisuus kaatuu yhden kesän intohimoiseen jalkapallotreenaukseenkaan :)
Rasitusvammoja tulee helposti paljon liikkuvalle muksulle. Kaverin muksun kummatkin polvet leikattiin, kun kulutus on kova. Ortopedi sanoi, että ihan tavallista, kun ei noita intoutunut lapsia voi oikein köyttääkään kiinni.
Oma tytär on nyt 11 v ja joutui jättämään viime viikon voimisteluleirin kesken, kun hänelläkin polvi vihottelee. Piipahdettiin taas lääkärin pakeilla ja tuo ei suositellut lepoa, mutta vannotti tyttären ottamaan iisimmin nyt kesällä.
Lääkäri ohjeisti uimaan paljon, tekemään valmentajan suunnitteleman venytystreenin päivittäin ja ulkoilemaan, ja kävelemään hyvillä kengillä. Fillarointia pitäis vältellä ja hyppyjä. Ainakin kuukauden noilla ja ennen elokuun leiriä aloittaa narutreenit vasta.
TAI saattaa tulla polvileikkaus meilläkin ajankohtaiseksi.
Urheilija ei tervettä päivää näe. :P
Venyttelyä ja lihaskuntoa (vatsa- ja selkälihas- ja kyykkyyn ylös -liikkeitä ja etunojapunnerruksia) viekä kehiin, niin hyvä siitä tulee. Harvemmin liikkuva lapsi on vaarallinen, liikkumaton sitäkin enemmän.
Älä ihmeessä puutu siihen että lapsesi on innostunut liikkumaan, mutta hanki pojalle hyvät kengät,sillä ehkäistään jo paljon rasitusvammojen syntymistä.
Mun pojalla(8v) sama tilanne jalkapalloa ja jalkapalloa kokoajan. Tosin pojalla iltaisin jalat tosi kipeät. Ei kuuntele mun ohjeita venyttelyssä ym. Sitten jalat kipeinä. On hyvä että liikkuu, ja tykkää liikkua, mutta tää jalkapallo tuntuu jo olevan pakkomielle. Hyvää kesää, kaikille ulkoilun merkeissä...
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 13:54"]
Venyttelyä ja lihaskuntoa (vatsa- ja selkälihas- ja kyykkyyn ylös -liikkeitä ja etunojapunnerruksia) viekä kehiin, niin hyvä siitä tulee. Harvemmin liikkuva lapsi on vaarallinen, liikkumaton sitäkin enemmän.
[/quote]
Minulla taas on käsitys ettei noita kyykkyjä suositella kasvalle lapselle. Vaikka niitä amatöörivalmentajat paljon käyttävät.
Linkku situpit ovat murhaa lonkkaluille.
Kannattaa todellakin huolehtia niistä hyvistä kengistä ja vaikka teettää sopivat pohjalliset. Se tulee halvemmaksi kuin vaivojen hoitaminen.
meillä kanssa aktiivinen jalkapalloilija kotona, jalkojen särkyyn auttoi ihan yksinkertaisesti oikeanlaisten kenkien hankinta.
Joo, kyykkyjä ei todellakaan suositella kasvavalle lapselle tehtäväksi. Niistä tulee niitä vammoja.
Sinänsä olen sitä mieltä, että antaa lapsen liikkua (noita futaajia meidänkin perheessä), mutta tuo sekuntikellon kanssa juokseminen hieman huolettaa, en olisi tässä tapauksessa huolissani rasitusvammoista vaan siitä, että onko toiminta kenties hieman pakkotoiminnaista. Jos sattuu perussairaus olemaan joku adhd, asperger tai vastaava, niin sitä suuremmalla syyllä olisin huolissani. Astman tms. ei huolestuttaisi.
Joo, kyykkyjä ei todellakaan suositella kasvavalle lapselle tehtäväksi. Niistä tulee niitä vammoja.
Sinänsä olen sitä mieltä, että antaa lapsen liikkua (noita futaajia meidänkin perheessä), mutta tuo sekuntikellon kanssa juokseminen hieman huolettaa, en olisi tässä tapauksessa huolissani rasitusvammoista vaan siitä, että onko toiminta kenties hieman pakkotoiminnaista. Jos sattuu perussairaus olemaan joku adhd, asperger tai vastaava, niin sitä suuremmalla syyllä olisin huolissani. Astman tms. ei huolestuttaisi.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 00:14"]
Linkku situpit ovat murhaa lonkkaluille.
Kannattaa todellakin huolehtia niistä hyvistä kengistä ja vaikka teettää sopivat pohjalliset. Se tulee halvemmaksi kuin vaivojen hoitaminen.
[/quote]
Alapeukuttajalle: tuon situpituksen vuoksi joka vuosi vähintään yksi suomalainen nuori alle 30-vuotias jääkiekkomaalivahti käy lonkkaleikkauksessa. Vatsalihaksien vahvistamiseen on olemassa lonkkaystävällisempiä ja ennenkaikkea vatsalihasten kannalta tehokkaampia liikkeitä. Mieluummin lankutusta kuin linkutusta.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 13:19"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2014 klo 13:06"]
Kerrot sille, että maailman huiput venyttelee. Sillä niitä rasitusvammoja ehkäistään. Ja alle 16v. kannattaa treenata montaa eri lajia, jotta kehittyy sitten huipulle murrrosiän jälkeen. Jos treenaa vain yksipuolisesti lapsuudesta asti, ei ikinä kehity huipuksi.
[/quote]
Tuokaan ei pidä paikkaansa :) Toki nykyisin suositellaan monipuolista liikkumista, mutta kyllä siellä huipulla on lapsuudesta yksipuolisesti treenanneita. Ja ap:n tapauksessa ei käsittääkseni olla vielä tekemässä ammattilaista tai tähtäämässä sinne vaan yhden innostuneen fanin parin viikon intohimoisesta treenaamisesta. Tuskin se ammattilaisuus kaatuu yhden kesän intohimoiseen jalkapallotreenaukseenkaan :)
[/quote]
Voi se kaatua. Vaikka huipulla olisi yksipuolisesti treenanneita, niin matkalle niitä on saattanut jäädä vaikka miten monta.
Äkkinäinen rasituksen lisääntyminen, kun pakkomielteinen lapsi intoutuu jostain lajista, on vaaran paikka. Normaalit lapset liikkuvat monipuolisesti, ja ne eniten liikkuvat ovat liikkuneet paljon alusta asti. Lapset usein ovat myös niin kevyitä, että vaikuttavat kestävän mitä tahansa. Vanhempi sitten ihastelee lapsen pontevuutta ja taitoa, eikä tiedä fysiologiasta ja anatomiasta mitään - ei hyvä.
Lapsessa kun kuitenkin on kaikenlaisia osia, jotka eivät vielä kestä erityisen paljon. Nimenomaan yksipuolinen kuormitus saattaa repiä kasvulevyjä ja jänteiden kiinnityskohtia, muutakin tihua voi tapahtua. Kun kerran lapsi on niin motivoitunut, niin myös rajoittamisen ja ohjaamisen pitäisi onnistua helposti, kun palkkiona voi aina pitää peliaikaa.
Kertoisin lapselle myös, että juoksutekniikka kehittyy luultavasti paremmin, kun ei juokse pinnistäen vaan ilokseen. Joten ne ajanotot pitäisi saada vähiin. Meidän poika on tuota sorttia, ja jos hän intoutuu urheilusta, luen kaiken mitä lasten valmentamisesta on tutkimusta olemassa nimenomaan suojellakseni hänen fysiikkaansa, ja koska lasten valmennus on luultavimmin tosi epäammattimaista. Pakkomielteisyyttä jo toisessa polvessa, nähkääs...
Olikos 35:n alapeukulle joku perustelukin?
rasitusvammoja tulee helpommin, jos treeni on yksipuolista, ei venyttele ja käyttää huonoja kenkiä