Vaikea ihminen
Miksi vaikeat ihmiset ajattelee vaikeiluineen olevansa jotenkin tavoittelemisen arvoisia parisuhteessa? Ilmeisesti joku oletus on, että toisen pitäisi sen vaikeilun ja kiukuttelun läpi pyristellä, halata ja rakastaa kaikki paremmaksi. Mutta ei se niin mene. Minusta tämä vaikuttaa jostain romanttisesta viihteestä opitulta höpöhöpöltä. Ei voi odottaa toisen jaksavan olla siinä jos itse käytöksellään tekee hänen olonsa pelkäksi kärsimykseksi, sitten muka ollaan yllättyneitä ja toinen täysi p*ska kun "ei oikeasti rakastanutkaan kun lähti".
Kommentit (23)
En minä ainakaan ajattele. Ja olen se vaikea ihminen.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan ajattele. Ja olen se vaikea ihminen.
Vaikuttaako se asian tiedostaminen sitten käytökseesi mitenkään, vai menetätkö kontrollin niinä vaikeina hetkinä kun tekee mieli olla vaikea? Onko kumppanisi täysin sinut vaikeilun kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan ajattele. Ja olen se vaikea ihminen.
Vaikuttaako se asian tiedostaminen sitten käytökseesi mitenkään, vai menetätkö kontrollin niinä vaikeina hetkinä kun tekee mieli olla vaikea? Onko kumppanisi täysin sinut vaikeilun kanssa?
Vaikuttaa se silleen, että olen koittanut kiinnittää asiaan huomiota.
En menetä kontrollia. Enemmänkin, riippuen asiasta ja tilanteesta tuppaan olemaan kaikessa jompikumpi ääripää ja niistä on kauhean hankalaa joustaa.
Lisäys edelliseen:
Harvemmin tekee mieli olla vaikea. Tapahtuu ainoastaan silloin, kun joku tarkoituksella ärsyttää.
Ja ei, en ole parisuhteessa. Yllättäen. :)
Minä ainakin ymmärrän huonot puoleni ja en ole ylpeä niistä, päinvastoin. Pelkään myös pilaavani hyvän suhteen, mikä saattaa alitajuisesti vaikuttaa negatiivisesti käytökseen.
Olen vaikea ihminen ja puoliso on omasta vapaasta tahdostaan suhteessa kanssani. Ehkä hyvät puolet kuitenkin ylittävät huonot puolet.
Vaikeimpia yh mammat luulevat ittestään liikaa olevansa palkintoja vaikka kiertosellaisia,helpoimpia ihmisiä ovat pitkässä parisuhteessa olevat yksinäisen perheen äidit,namskis kun ne kaipaa niin kaveria ja kosketusta..
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin ymmärrän huonot puoleni ja en ole ylpeä niistä, päinvastoin. Pelkään myös pilaavani hyvän suhteen, mikä saattaa alitajuisesti vaikuttaa negatiivisesti käytökseen.
Olen toi edellinen..
Muuten aika sama, mutta tuntuu että onnistun mokaamaan (tarkoittamattani) mahdollisia orastavia suhteita.
Ja kyllä...olen miettinyt asiaa ja katsonut peiliin.
Ap, aika harva ihminen PÄÄTTÄÄ tietoisesti olla hankala.
Mitä oikein edes kuvittelet? Että joku ajattelisi, että "nytpä olen kaikesta vastaan ja kiukuttelen ihan hirveästi, koska Salkkareissakin se XX oli sellainen ja sitten mies arvostaa mua"....
Älä ole typerä.
Ensinnäkin, mitä on vaikea? Jollekin toinen ihminen on vaikea vain, jos ei ole HÄNEN kanssaan aina samaa mieltä. Itse pitäisin kyllä noin ajattelevaa itseään vaikeana ihmisenä, oikeana jyränä.
Toisen mielestä joku on vaikea vaan omaamalla halun olla itsenäinen ja päättää omista asioistaan. Kolmannen mielestä epäsiisti ihminen on vaikea. Neljännen mielestä vaikea tyyppi on sellainen, joka haluaa nukkua omassa sängyssään, eikä jää seurustelukumppanin luo yöksi.
Ja niin edelleen.
Enkä kyllä edes hyvällä mielikuvituksella keksi, mistä tuollaiset jutut olisi apinoitu. Mikä elokuva tai tv-sarja opettaa ihmisestä "vaikean"?
Ja koska tuntuu siltä, että ap pitää juuri NAISIA vaikeina, mistä ne itsekkäät ja määräilevät miehet oppinsa ammentavat?
Vierailija kirjoitti:
Ja koska tuntuu siltä, että ap pitää juuri NAISIA vaikeina, mistä ne itsekkäät ja määräilevät miehet oppinsa ammentavat?
No minä ainakin, joka tuossa edellä on avautunut, olen mies... :)
Mulle tulee vaikeasta ihmisestä - oli se sitten mies tai nainen - mieleen joustamaton, ”liian herkkä”, eli herkästi nokkiinsa ottava, voimakkaasti loukkaantuva draamailija, jyräävä dominoija, mielipiteensä AINA kysymättäkin esiintuova, löytää ongelman joka ratkaisuun.
Tuli mieleen näitä lukiessa, että mikähän teidän mielestä on ero vaikean ja haastavan välillä?
Vai onko ne ihan sama?
Itse miehenä olisin otettu "haastavasta" naisesta. Mulle se on eri asia, kuin vaikea.
Ja haastavalla en tarkoita nyt mitään vaikeasti tavoiteltavaa, vaan ihmistä joka on kykeneväinen niin syvällisiin kuin pinnallisempiinkin keskusteluihin ja nauttii niistä
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen näitä lukiessa, että mikähän teidän mielestä on ero vaikean ja haastavan välillä?
Vai onko ne ihan sama?
Itse miehenä olisin otettu "haastavasta" naisesta. Mulle se on eri asia, kuin vaikea.
Ja haastavalla en tarkoita nyt mitään vaikeasti tavoiteltavaa, vaan ihmistä joka on kykeneväinen niin syvällisiin kuin pinnallisempiinkin keskusteluihin ja nauttii niistä
Minusta sekoitat kaksi eri asiaa. Se että nainen osaa keskustella syvällisesti ja perustella näkökantansa ei tarkoita että hänen pitäisi muuten olla vaikea tai suomeksi sanottuna v••••mainen. Monet miehet näkyy sekoittavan tämän ja sitten kännissä kitistään kun se haastava nainen määrää kaikesta ja ollaan tossun alla eikä uskalleta pistää vastaan kun muuten se tekee elämästä h••••••iä tai haukkuu p••••ksi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta sekoitat kaksi eri asiaa. Se että nainen osaa keskustella syvällisesti ja perustella näkökantansa ei tarkoita että hänen pitäisi muuten olla vaikea tai suomeksi sanottuna v••••mainen. Monet miehet näkyy sekoittavan tämän ja sitten kännissä kitistään kun se haastava nainen määrää kaikesta ja ollaan tossun alla eikä uskalleta pistää vastaan kun muuten se tekee elämästä h••••••iä tai haukkuu p••••ksi.
Eikun sinä käsitit väärin.
En todellakaan tarkoittanut tuota.
Vaan sitä, että molemmat suorastaan "leikittelee" aiheilla jne. ;)
Vaikea ihminen on sellainen joka odottaa asioiden sujuvan kuin itse haluaa ja ellei suju, niin #%)(¤#)&. Myös pari kohtaamaani hylkäämistä pelkäävää ihmistä on olleet aika vaikeita, ikäänkuin ärrimurreilullaan yrittäisivät ajaa pois jotta pääsevät sitten olemaan oikeassa siinä että kaikki jättää.
pinkkipulverissa vellominen on kivaa ajanvietetta.
pitaa siis tehda asian eteen jotain eika vain raay korttelissa kiljukaulana.
Vaikea ihminen on dominoiva, itsensä jalustalle nostava vaikka olisi pohjalla huono itsetunto ja joka odottaa että kaikki menee ja elää hänen odotustensa mukaisesti. Mielialat vaihtuvat ääripäästä toiseen minuuteissa eikä toisesta saa oikein otetta kun saattaa räjähtää mitättömästä asiasta tai toisaalta mököttää äkillisesti. Sellainen kontrolloiva kyttääjä jossa toinen ei saa yhtään tilaa hengittää. Numeron tekeminen pienistäkin asioista eli draamaa tehdään ihan tavallisista asioista.
Tuntemani vaikea ihminen on sellainen, joka on kasvanut perheessä, jossa häntä on pienestä asti myötäilty. Sen jälkeen on saanut pari seurustelusuhdetta tossun alle saatavien kumppaneiden kanssa. Meni aika pitkälle aikuisuuteen, ennenkuin huomasi, että rinnalle ei jää oikein kukaan, vaikka "suosiota" onkin riittänyt.
Kuulostaa ihan palstapojan odotuksilta.
Ihan varmasti tuo on opittu jostain kirjoista tai elokuvista.