Lue keskustelun säännöt.
Olenko turhaan mustasukkainen miehen kavereista?
21.06.2021 |
Miehellä on aika paljon naispuoleisia kavereita, joita esim. näkee samassa kaveriporukassa, seuraa somessa ja juttelee snapchatissa. Yksi naispuolinen kaveri on myös sellainen, jonka kanssa puhuvat puhelimessa ja ilmeisesti näkevat joskus kahdestaankin, eivät kuitenkaan koskaan ole olleet muuten kuin kaverillisesti. Myönnän että olen käynyt kyyläämässä ketä mies seuraa somessa, ja sinne ilmestyy aika usein uusia naisia, joihin ilmeisesti tutustunut laajan kaveripiirinsä kautta.
Olen sanonut miehelle tuosta, että tuntuu oudolta kun mies soittelee toisen naisen kanssa (vaikka varmaan ovatkin vain kavereita, tulee vaan sellainen olo niinkuin mies pitäisi kiikarissa muitakin), ja että myös snapchattailee paljon muiden kanssa. Mies on sanonut, että olen mustasukkainen ja pelkään että joku toinen nainen voittaa minut.
Olenko turhaan mustis? Vai onko tuo ihan normaalia että on oikeasti niin paljon naispuoleisiakin kavereita kenen kanssa pitää yhteyttä vaikka seurustelee? Ajatukseni on ristiriitaiset, kun ei minun ystävieni poikaystävätkään juurikaan puhu muille naisille, vaan ovat aina vaan omien tyttöystävien kanssa.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimo karkotti multa kaikki kaverit (siis kaikki miehiä). Sitten kun erottiin, niin mulla ei ollutkaan enää kuin yksi kaveri. Kyllä vitutti.
Eikä ole muuten helppoa lähteä yli kolmekymppisenä rakentamaan sosiaalista verkostoa uudestaan. Niitä ryyppykavereita olisi kyllä löytynyt, mutta ne ei mua kiinnostanut.
Pitäkää kiinni niistä kavereistanne. Mikään normaali parisuhde ei vaadi kavereista luopumista.
Niin eikä kukaan normaali luovu ystävistään, jos joku käskee. Ymmärrän, ettei ex-panokavereiden kanssa ole kovin fiksua kaveerata - varsinkin, jos siihen liittyy jotain kipinää puolin ja toisin edelleenkin, mutta kyllä ne aidot hyvät ystävät ovat kullanarvoisia eikä niitä kuulu menettää minkään seurustelun takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo uusien naisten lisääntyminen kaverilistoille on mielestäni epäilyttävää. Etenkin, jos sinä et ole koskaan mukana, kun hän tapaa näitä uusia naisia eikä kyse ole esimerkiksi uusista työkavereista?
Vierailija kirjoitti:
Ehkä sitten en sano enää miehelle tuosta, miten minua häiritsee muiden naisten viestit, soittelut, somessa seuraaminen jne.. Kai minäkin voin sitten jutella ja tavata erästä joskus tinderissä tutustumaani miestä, jonka kanssa snäppäillään ja on kysynyt mukaan esim. rannalle ja terassille.
- Ap
Tän on pakko olla provo, koska kukaan ei voi olla näin typerä. Etsiikö se sun mies siellä Tinderissä kavereita vai onko nämä nyt jotain tosi vanhoja kavereita? Se, että joku seuraa jotain somessa ei tarkoita mitään. Vähän kuin facessa oli aikoinaan joku 1000 kaveria.
Ja tää Tinder - mies tietääkö, että sä olet varattu? Ja toisaalta mitä helkuttia sä siitä miehen käytöksestä itket, kun toimit samalla tavalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en itse haluaisi elää tuollaisen kanssa. Olisin myös mustasukkainen. Minulle sopii hyvin tuo oma mies, jolla ei kyllä ole muita naispuolisia ystäviä, kuin kavereiden puolisot.
kyllä te ämmät olette sekopäitä. sinä et omista miestäsi
Mitäs vit
tua se sua haittaa? Vai pitäisikö sinulla olla optio kaikkien miesten "ystävyyteen"?
Ei munkaan miehellä ole naiskavereita, ja jos nyt jostain alkaisi ilmestymään uusia tyttökavereita, niin se olisi so long.
Ap vaikuttaa kyllä aika nuorelta. Nuorena on eri asia olla kaveria kaikkien kanssa, muta toki myös säätöjä on sitten enemmän, kun mahiksia varmasti tulee kun joku tytöistä kaipaakin vaikka eron jälkeen olkapäätä, ja sitten ehkä vähän muutakin. Houkutuksia siis piisaa.
Itse ratkaisin seurusteluhommat nuorena niin, että en seurustellut kenenkään kanssa, tällöin ei ollut myöskään mitään syytä olla kenestäkään mustis. Vasta yli kolmevitosena tapasin mieheni, ja hän olikin sitten ihan sopivasti oppinut elämässään kaikkea, ja naiskaverikokeilutkin oli jäänyt jo kauas taa näiden naisten pariuduttua ja lopetettua yhteydenpidon mieheeni.
Muutama on eronnut ja alkanut kyselemään mieheltäni sitten että käytäiskös kaljalla, mutta mies on kohteliaasti kieltäytynyt kutsusta. Miksi ihmeessä hän haluaisi kaljoille jonkun tuntemattoman exkaverin kanssa, joka lopetti yhteydenpidon siksi 10 vuodeksi kun oli yhdessä miehensä kanssa?
Kaikista vähiten elämässäni haluan täysin tarpeetonta draamaa, ja helpointa sitä on välttää sillä että ottaa sopivan puolison, ja että ei seurustele mustasukkaisena väkisin nuorena, vaan odottelee ihan rauhassa sitä omaa kypsymistä, ja että ne miehet tekee aloittelijanvirheet muiden kanssa, jolloin osaavat jo hanskata elämän paremmin sitten myöhemmin.
Sinulle tuo ratkaisusi on toiminut hyvin ettet ole lähtenyt seurustelemaan ennenkuin suhteellisen vanhana ja kun olet vielä tunnistanutkin itsessäsi kypsymättömyyden, mustasukkaisuuden, ja epävarmuuden 35-vuotiaaksi asti. Tai ehkei kaikki nuo ominaisuudet ole vieläkään kasvun myötä karissut pois koska edelleen olet mustasukkainen ja ilmeisesti myös epävarma (mistä tunteesta mustasukkaisuutesi sitten johtuukaan). Hyvä ettei luonteesi ole kuitenkaan karkoittanut miestäsi pois ja teidän suhde sujuu.
Toiset taas kypsyvät nuorempana, ovat valmiita seurustelemaan ja eivät ole noin epävarmoja tai arkoja, ja opettelevat yrityksen ja mahdollisen erehdyksen kanssa. En näe siinä mitään menetettävää koska asiat ovat sovittavissa ja pettymyksistäkin toipuu, sinä näet asian eri tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimo karkotti multa kaikki kaverit (siis kaikki miehiä). Sitten kun erottiin, niin mulla ei ollutkaan enää kuin yksi kaveri. Kyllä vitutti.
Eikä ole muuten helppoa lähteä yli kolmekymppisenä rakentamaan sosiaalista verkostoa uudestaan. Niitä ryyppykavereita olisi kyllä löytynyt, mutta ne ei mua kiinnostanut.
Pitäkää kiinni niistä kavereistanne. Mikään normaali parisuhde ei vaadi kavereista luopumista.
Niin eikä kukaan normaali luovu ystävistään, jos joku käskee. Ymmärrän, ettei ex-panokavereiden kanssa ole kovin fiksua kaveerata - varsinkin, jos siihen liittyy jotain kipinää puolin ja toisin edelleenkin, mutta kyllä ne aidot hyvät ystävät ovat kullanarvoisia eikä niitä kuulu menettää minkään seurustelun takia.
Mun mielestä jo se, että sen ex-panokaverin kanssa on joskus sänkyyn päädytty, kertoo siitä että suhde ei ole pelkästään kaverillinen. Jotain enemmän siinä on, sillä normaalisti ei tulisi mieleenkään mennä kaverin kanssa sänkyyn. Ja kun sinne sänkyyn mennään ja ollaan niin intiimisti yhdessä kuin voi olla, viimeistään siinä kohtaa suhde on niin olennaisesti muuttanut muotoaan, ettei mikään "pelkkä kaveruus" ole sen jälkeen mahdollista - muuta kuin muodon vuoksi.
Tämä siis minun näkemykseni. Tiedän kyllä että moni ajattelee eri tavalla, eihän muuten mitään fwb-suhteitakaan olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä ole muuten helppoa lähteä yli kolmekymppisenä rakentamaan sosiaalista verkostoa uudestaan. Niitä ryyppykavereita olisi kyllä löytynyt, mutta ne ei mua kiinnostanut.
Pitäkää kiinni niistä kavereistanne. Mikään normaali parisuhde ei vaadi kavereista luopumista.