Lue keskustelun säännöt.
Tsempatkaa mua synnytysasiassa
14.06.2014 |
Mulla on sellainen keskivoimakas synnytyspelko, olen käynyt pelkopolilla tässä kevään mittaan. H- hetki on tässä käsillä, lapsi voi syntyä vaikka tänään. Mulla on ollut tässä parin päivän ajan erinäisiä tuntemuksia ja voimakkaampaa vatsan kovettelua. Joka kerta menen aivan kipsiin ja paniikkiin. Nythän mä voisin vaikka käveleskellä ja edesauttaa näin synnytyksen alkamista, mutta en kykene. Mietin, voiko ahdistusreaktionikin viivästyttää synnytyksen käynnistymistä - olisihan kuitenkin parempi, että se käynnistyisi luonnollisesti, eikä tarvitsisi käynnistää.
Kommentit (12)
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 08:01"]
Käynnistetty synnytys on senverran helvettiä että kannattaa tosiaan yrittää edesauttaa sitä luonnollista synnytyksen alkamista.
[/quote]
Mulla käynnistettiin viimeksi synnytys, eikä se avautumisvaihe ollut helvettiä, loppu kyllä, mutta ihan muista syistä - mutta tiedän, että käynnistys voi olla ihan toisenkinlainen.
Mulla on vain joku psyykkinen este tähän. Tulee niin ahdistava olo, etten pysty. Eilen illalla menin kyllä sitten kävelemään, mutta piti oikein pakottaa itseään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ja voimia.
voisitko ostaa tai lainata jostain tens-laitteen? Se voisi auttaa kotona ollessa, kun synnytys on käynnissä
Millainen se tens-laite muuten on? Onko niitä sairaalassa?
Mä lähden heti sairaalaan, kun supistukset alkavat, näin käski lääkäri. Meillä on jonkin verran matkaakin sinne. Mieluummin teen turhan reissun kuin synnytän taksiin...
Ap
Ei tartte kävellä, kyllä vauva syntyy ihan varmasti ilman sitä, että väsytöt itseäsi. Rentoudu ja lepäile. Keho tekee työtään kyllä. Kuuntele hyvää, rentouttavaa musiikkia. Ajattele: pian tapaat vauvasi! Sinä selviät ja sinua autetaan!
Kyllä se pystyasento edesauttaa avautumista. En mä nyt ajatellutkaan itseäni aivan väsyksiin asti kävellä, mutta kun nyt vain istun ja lösötän koko ajan... Mulla on ollut paljon vaivaa ja kipuja, joten kuntokin on romahtanut.
Tämän synnytysasian takia on vaikea ajatella edes vauvasta myönteisesti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinua siinä synnytyksessä pelottaa? Oletko käynyt pelkopolilla?
Minä pelkäsin nimenomaan niitä avautumisvaiheen kipuja, koska synnytykseni ovat rajuja ja nopeita enkä ehtinyt saada puudutteita.
Mulla ei ollut mitään synnytyspelkoa. Mutta kyllä se paniikin tunne silti iski, kun totuuden hetki oli käsillä. Se vaan menee tajuntaan, että nyt se todella tapahtuu, ja se tajuaminen hermostuttaa ihan paniikkiinkin asti. Joten sanoisin, että onhan se nyt ihan normaalia vähän panikoidakin noin valtavaa asiaa. Älä silti jää vellomaan asiaan, vaan luota siihen, että kaikki etenee omalla painollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt pelkopolilla, kuten avauksessa kerroinkin. En pelkää oikeastaan kipua, vaan sitä, että tulee komplikaatiota eikä synnytys etene. Pelkään toimenpiteitä. Mulla on streptokokkikin, viimeksi se aiheutti kohtutulehduksen.
Ap
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 09:02"]
Mulla ei ollut mitään synnytyspelkoa. Mutta kyllä se paniikin tunne silti iski, kun totuuden hetki oli käsillä. Se vaan menee tajuntaan, että nyt se todella tapahtuu, ja se tajuaminen hermostuttaa ihan paniikkiinkin asti. Joten sanoisin, että onhan se nyt ihan normaalia vähän panikoidakin noin valtavaa asiaa. Älä silti jää vellomaan asiaan, vaan luota siihen, että kaikki etenee omalla painollaan.
[/quote]
Viimeksi mulla ei ollut synnytyspelkoa. Edellisessä synnytyksessä asiat eivät edenneet omalla painollaan, eivätkä kovin hyvin muutenkaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakaan ei ollut synnytyspelkoa ennen ensimmäistä synnytystä, vasta ensimmäisen ja toisen synnytyksen jälkeen.
Oliko ensimmäisessä synnytyksessä jotain sellaista, joka helposti tapahtuu myös nyt? Voiko siihen paremmin varautua, kun tietää asian etukäteen (esim. ahdas lantio, istukka ei irronnut)?
Synnytin itse kuukausi sitten ja mietin itse asiassa synnytystä todella vähän. Elin ihan normaalia elämää ihan viimeiseen asti ja minulla se auttoi ehkä parhaiten. Synnytys tuli sitten aika yllättäen, ja hyvä niin.
Mä en ole ihan hirveästi vatvonut asiaa, tai koen, että sitä on tavallaan myös vaikea vatvoa, koska synnytyksen kulkua on mahdotonta tietää etukäteen! Nyt kuitenkin tulee sellaista lannistumisen tunnetta, että tuntuu mahdottomalta, että synnytys voisi mennä hyvin - vaikka toisaalta siihen on ihan hyvät edellytykset.
Mulla ei ole mitään anatomista syytä, että synnytys menisi huonosti (esim. ahtautta), tai ainakaan sellaista ei ole todettu (kävin viimeksi ja nyt taas synnytystapa-arviossa). Tuo streptokokki on ainoa juttu, mikä on sama, mutta nyt se on myös mun tiedossa - en oikein tiedä, oliko se viimeksi selvillä vai ei, antibiootti aloitettiin synnytyksessä, mutta vasta sitten, kun tulehdusarvot olivat jo kohonneet (viljely oli otettu lähes 2 vrk aiemmin).
Mulla vaikea synnytys johtui siis kohtutulehduksesta ja huonosta tarjonnasta. Nyt onneksi tiedän, että tarjontaankin voi yrittää vaikuttaa, mutta toki se, millaisia keinoja on käytettävissä, riippuu siitä, millainen kätilökin on. Kaikilla ei ole näitä ässiä hihoissa. Viimeksi mulle ei oikein kerrottu mitään synnytyksen kulusta ja tarjonnan kehittymisestä, nyt osaan sanoa kätilölle, etten halua jäädä pimentoon, tai etten esim. halua epiduraalia tai olla käyrällä koko ajan (viimeksi olin ihan koko synnytyksen ajan ja se oli hankalaa, mä luulin, että muuta vaihtoehtoa ei ole).
Kipua en kauheasti pelkää, mutta kyllä sekin on nyt alkanut mietityttää. "Normaalista" synnytyksestä mulla ei ole kokemusta, joten esim. ponnistusvaiheesta tulee vain hirveät kauhukuvat mieleen.
Ap
Käynnistetty synnytys on senverran helvettiä että kannattaa tosiaan yrittää edesauttaa sitä luonnollista synnytyksen alkamista.