Miten teidän perheessä suhtaudutaan laiskaan teiniin?

”Se on vaihe joka menee ohi”

T 17- ja 19-vuotiaiden äiti

"Teet hommat tai itket ja teet."

Välillä ketuttaa, mutta sitte koetan rehellisesti muistella, että olinko sitä itekään mikään ahkeruuden perikuva teininä (no en tainnut olla) ja koetan kestää, enkä koko ajan jäkättää ja tuomita. Sitten jos jotakin vähänkään työn tai panostuksen tapaista esiintyy omaehtoisesti muistan kiitellä. En liikaa enkä liian innoissani, mutta vähän kuitenkin, niin teini huomaa, että hänen oma-aloitteellisuuttaan arvostetaan. Toisen vanhemman suhtautuminen on paljon jyrkempää ja sen huomaa väleissä, jos teinillä on ongelma tai muuta huolta, niin niistä tullaan suuremmalla todennäköisyydellä raportoimaan minulle. 

Mutta siis pääasiassa keskityn ajattelemaan sitä, että suurimmasta osasta ihmisiä tulee ihan tavallisia ja tää murrosikä/teini-ikä on välivaihe ja muutaman vuoden päästä meillä on huomattavasti nohevampi ja topakampi nuori. Koetan olla siis pitää keskusteluyhteyden yllä ja kannustaa sekä pitää kiinni siitä, että muutama kotihomma on, jotka ehdottomasti on teinin vastuulla ja hoidettavana. 

Meillä annetaan joka päiväksi pieni työ. Esimerkiksi vie roskat, siivoaa jääkaapin, imuroi lattian, pesee vessan. Kun tekee jonkun jutun, niin sitten saa olla.

Meillä teineillä on ollut ”laiskakausi” tuossa 13-14 v iässä.

Nyt kun ikää enemmän niin tekevät tosi reippaasti hommia. Töistä tulee kiitosta siitä että todella ahkeria ja tekeviä.

Esikoista koitettiin pakottaa tekemään enemmän ”laiskakautena” ja pelättiin että nyt se menee pilalle jos laiskistuu kokonaan. Seuraavilta on vaan vaadittu vähemmän tuona kautena mutta huolehdittu että silloinkin pitää siivota oma huone ja tehdä välillä muitakin hommia. Mutta tiedetään jo että kun kausi ohi niin kyllä se ahkeruus palaa. Kun ovat siis nuorempana olleet kaikki ahkeria.

Mitä ap tarkoittaa laiskuudella? Ei kiinnosta koulu, kesätyöt vai kotityöt? Miten tämä laiskuus näkyy, kerro ensin se.

Kiitos kommenteista. Meillä suurin ongelma on mielestäni perheen isä, jonka mukaan lasten kuuluu hymyssä suin tehdä kaikki, mitä isä käskee. Isä on esimiesasemassa töissä ja välillä ajattelen, että hän luulee olevansa meidänkin pomo. Lapset ovat hoitaneet koulunsa, kaksi heistä jopa erinomaisesti. Kesätyöt on hoidettu hyvillä työtodistuksilla ja kehuilla, kaikenmaailman stipendejä ja jopa hymypoikapatsas on meillä hyllyssä. Ripareilla on toimittu isosena ja sieltäkin soitettu tuuraamaan jonkun toisen peruuntunutta leiriä. Tuskin ne ihan tumpuille soittelevat. Summa summarum: lapsista on tullut kodin ulkopuolelta aina pelkkiä kehuja ja hyvää palautetta. Mutta kotona on toisin.

Esimerkki eiliseltä: mieheni ilmoittaa, milloin ruoho pitää leikata ja varoaikaa vartti. Hän on varmaankin itse ajatellut jo koko päivän, että ruoho on leikattava, mutta teinille asia annetaan tiedoksi varttia aiemmin. Kun siitä nousee haloo ja poika lähtee kavereidensa kanssa uimaan, mieheni kulkee myrskyn merkkinä ja ilmoittaa, että nyt meni kaikki rahahanat kiinni. Tällainen on tyypillinen ongelma. Ja koko perheen päivä pilalla. Tiedän itse tekeväni lasteni puolesta liikaa, mikä varmastikin on osasyy ongelmaan. Oma äitini oli aikoinaan superlaiska ja muistan jo pienenä päättäneeni, että minusta ei tule. Nyt tuntuu, että olen vaatinut liian vähän ja lapseni maksavat hintaa isäsuhteessaan.

Ap

Lasten ja isän suhde ei ole äidin vastuulla, vaan isän. Jos isä on joustamaton, niin se on ongelma jonka isän pitää selvittää lasten kanssa. 

Jos aikuisella on jo joku sovittu meno ja sitten joku, vaikka puoliso, sanoo että nyt ala siivota, niin kuinka moni aikuinen tähän järjestelyyn alistuu? Toivottavasti ei kukaan. 

Käyttäjä36789 kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Meillä suurin ongelma on mielestäni perheen isä, jonka mukaan lasten kuuluu hymyssä suin tehdä kaikki, mitä isä käskee. Isä on esimiesasemassa töissä ja välillä ajattelen, että hän luulee olevansa meidänkin pomo. Lapset ovat hoitaneet koulunsa, kaksi heistä jopa erinomaisesti. Kesätyöt on hoidettu hyvillä työtodistuksilla ja kehuilla, kaikenmaailman stipendejä ja jopa hymypoikapatsas on meillä hyllyssä. Ripareilla on toimittu isosena ja sieltäkin soitettu tuuraamaan jonkun toisen peruuntunutta leiriä. Tuskin ne ihan tumpuille soittelevat. Summa summarum: lapsista on tullut kodin ulkopuolelta aina pelkkiä kehuja ja hyvää palautetta. Mutta kotona on toisin.

Esimerkki eiliseltä: mieheni ilmoittaa, milloin ruoho pitää leikata ja varoaikaa vartti. Hän on varmaankin itse ajatellut jo koko päivän, että ruoho on leikattava, mutta teinille asia annetaan tiedoksi varttia aiemmin. Kun siitä nousee haloo ja poika lähtee kavereidensa kanssa uimaan, mieheni kulkee myrskyn merkkinä ja ilmoittaa, että nyt meni kaikki rahahanat kiinni. Tällainen on tyypillinen ongelma. Ja koko perheen päivä pilalla. Tiedän itse tekeväni lasteni puolesta liikaa, mikä varmastikin on osasyy ongelmaan. Oma äitini oli aikoinaan superlaiska ja muistan jo pienenä päättäneeni, että minusta ei tule. Nyt tuntuu, että olen vaatinut liian vähän ja lapseni maksavat hintaa isäsuhteessaan.

Ap

Ongelma on kyllä miehessä eikä lapsissa. Mikä järki tuollaisessa käskyttämisessä? Jokainen terve teini kapinoi tuollaista vastaan. Sitten olisi syytä huolestua, jos tottelisivat kuin alokkaat.

Jos epäonnistut jokaisen lapses kohdalla, se vaan kertoo, että sulla on vanhemmuus hukassa.

Muistan omasta teini-iästä kaverin, jota piti odottaa puoli tuntia myöhässä tapaamiseen, koska hänen isä vaati juuri lähdön hetkellä tekemään kotitöitä. Puhdasta kiusaamista ja nöyryyttämistähän sellainen on vanhemmalta, ei yhtään aikuisen käytöstä.

Käyttäjä36789 kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Meillä suurin ongelma on mielestäni perheen isä, jonka mukaan lasten kuuluu hymyssä suin tehdä kaikki, mitä isä käskee. Isä on esimiesasemassa töissä ja välillä ajattelen, että hän luulee olevansa meidänkin pomo. Lapset ovat hoitaneet koulunsa, kaksi heistä jopa erinomaisesti. Kesätyöt on hoidettu hyvillä työtodistuksilla ja kehuilla, kaikenmaailman stipendejä ja jopa hymypoikapatsas on meillä hyllyssä. Ripareilla on toimittu isosena ja sieltäkin soitettu tuuraamaan jonkun toisen peruuntunutta leiriä. Tuskin ne ihan tumpuille soittelevat. Summa summarum: lapsista on tullut kodin ulkopuolelta aina pelkkiä kehuja ja hyvää palautetta. Mutta kotona on toisin.

Esimerkki eiliseltä: mieheni ilmoittaa, milloin ruoho pitää leikata ja varoaikaa vartti. Hän on varmaankin itse ajatellut jo koko päivän, että ruoho on leikattava, mutta teinille asia annetaan tiedoksi varttia aiemmin. Kun siitä nousee haloo ja poika lähtee kavereidensa kanssa uimaan, mieheni kulkee myrskyn merkkinä ja ilmoittaa, että nyt meni kaikki rahahanat kiinni. Tällainen on tyypillinen ongelma. Ja koko perheen päivä pilalla. Tiedän itse tekeväni lasteni puolesta liikaa, mikä varmastikin on osasyy ongelmaan. Oma äitini oli aikoinaan superlaiska ja muistan jo pienenä päättäneeni, että minusta ei tule. Nyt tuntuu, että olen vaatinut liian vähän ja lapseni maksavat hintaa isäsuhteessaan.

Ap

Törkeä mies. Eikö susta ole munaa nousta tuollaista äijää vastaan?

Käyttäjä36789 kirjoitti:

Kiitos kommenteista. Meillä suurin ongelma on mielestäni perheen isä, jonka mukaan lasten kuuluu hymyssä suin tehdä kaikki, mitä isä käskee. Isä on esimiesasemassa töissä ja välillä ajattelen, että hän luulee olevansa meidänkin pomo. Lapset ovat hoitaneet koulunsa, kaksi heistä jopa erinomaisesti. Kesätyöt on hoidettu hyvillä työtodistuksilla ja kehuilla, kaikenmaailman stipendejä ja jopa hymypoikapatsas on meillä hyllyssä. Ripareilla on toimittu isosena ja sieltäkin soitettu tuuraamaan jonkun toisen peruuntunutta leiriä. Tuskin ne ihan tumpuille soittelevat. Summa summarum: lapsista on tullut kodin ulkopuolelta aina pelkkiä kehuja ja hyvää palautetta. Mutta kotona on toisin.

Esimerkki eiliseltä: mieheni ilmoittaa, milloin ruoho pitää leikata ja varoaikaa vartti. Hän on varmaankin itse ajatellut jo koko päivän, että ruoho on leikattava, mutta teinille asia annetaan tiedoksi varttia aiemmin. Kun siitä nousee haloo ja poika lähtee kavereidensa kanssa uimaan, mieheni kulkee myrskyn merkkinä ja ilmoittaa, että nyt meni kaikki rahahanat kiinni. Tällainen on tyypillinen ongelma. Ja koko perheen päivä pilalla. Tiedän itse tekeväni lasteni puolesta liikaa, mikä varmastikin on osasyy ongelmaan. Oma äitini oli aikoinaan superlaiska ja muistan jo pienenä päättäneeni, että minusta ei tule. Nyt tuntuu, että olen vaatinut liian vähän ja lapseni maksavat hintaa isäsuhteessaan.

Ap

Ostat lapsies hyväksyntää sillä,ettei niiden ole tarttenu tehä mitään.

Minulla oli autoritäärinen isä ja muistan miten nöyryyttävää se oli, kun hän yritti pakottaa tekemään jonkun tietyn homman juuri sillä sekunnilla ikävästi komentamalla. En ollut mitenkään laiskin, vaan tein kyllä oma-aloitteisesti välillä kotitöitä, mitä hän ei varmaan huomannut.

Oma lapsi ei hirveästi tunnu välittävän tai ymmärtävän, että kotityöt on ainaisia ja kuuluu kaikille. Hän ei siis koskaan esimerkiksi vie roskia tai tyhjennä tiskikonetta oma-aloitteisesti. Jos kieltäytyy kun ehdotan jotain tehtävää, silloin sanon, että teetkö sitten sen sijaan vaikka tämän toisen homman illemmalla, koska kaikkien kuuluu kotitöihin jollain tapaa osallistua säännöllisesti. Eli liiat kitinät käsitellään rauhallisesti sillä, että ne hommat nyt on pakko jonkun koko ajan tehdä, vaikkei se aina tunnu kiinnostavalta.

Mies on kiusaaja. Ei ole laiskuutta lähteä kaverin kanssa uimaan jos teini on niin sopinut ja ukko ei ole saanut aikaiseksi edes kertoa aiemmin, että nurmikko on leikattava.

Todennäköisesti mies keksi koko tehtävän vaan päästäkseen pomottamaan ja haastaakseen riitaa. Miksi muuten olisi keksinyt sen juuri kun lapsi on lähdössä ulos?

Teinien pääasiallinen tehtävä on hoitaa koulu, muuhun ei tartte paneutua. Mä oon kotona, joten mulla on aikaa hoitaa muut hommat. Kaksi teiniä taloudessa.

Lol, teinit on niin tyhmiä

Mun mielestä tässä ei ole kyse laiskuudesta vaan isän huonosta asenteesta. Ennakointi on tärkeää lasten kanssa. Ruohonleikkuun olisi voinut ilmoittaa jo edellisenä päivänä tai jopa edellisellä viikolla.

Kyllä meidän mukulat kun oli teinejä niin kuudelta nousi ylös ja teki talon hommia ja kasvatin ne niin tiukasti että eivät kaahanneet autolla ja en päästänyt niitä liian helpolla. Poika joskus itki lumikola kourasa että nälkä on niin sanoin että ruokaa saa kun on koko hallin etusta putsattu lumesta lellimällä tule kun vellihousuja.

Vierailija kirjoitti:

Muistan omasta teini-iästä kaverin, jota piti odottaa puoli tuntia myöhässä tapaamiseen, koska hänen isä vaati juuri lähdön hetkellä tekemään kotitöitä. Puhdasta kiusaamista ja nöyryyttämistähän sellainen on vanhemmalta, ei yhtään aikuisen käytöstä.

Mahdollisesti, mutta voi myös olla, että kaverilla on tietyt kotityöt tehtävänä, mutta vitkastelee ja välttää niitä aina viimeiseen asti niin että vanhempi tarttuu lopulta tuohon "minnekään et lähde ennenkuin tämä on tehty". Eli ei tee ennenkuin äärimmäisen pakon edessä.