Käyttäjä36789

Ap[/quote]Ostat lapsies hyväksyntää sillä,ettei niiden ole tarttenu tehä mitään.[/quote]

Tätä mä en allekirjoita. Tiedän tehneeni lasten puolesta liikaa, mutta motiivi ei ole tuo. Olen ollut äiti, joka tekee lastensa puolesta: herättää ja tekee aamupalat, letittää hiukset ja kuskaa harrastuksissa, pitää kodin siistinä ja on ollut kiinnostunut lapsistaan ja heidän elämästään. Ja tämän olen tehnyt, koska oma äitini ei aikoinaan tehnyt näistä mitään. Olin niin kateellinen kavereilleni, joiden äidit tekivät tätä kaikkea. Nyt olen toteuttanut oman äitielämäni kuten haaveilin, mutta samalla olen totuttanut lapset siihen, että kyllä äiti tekee. Toki uskon, että kun muuttavat omilleen, pärjäävät. Mutta tämä jatkuva riitely kotitehtävistä lasten ja miehen välillä rasittaa.

Ap.

Kiitos kommenteista. Meillä suurin ongelma on mielestäni perheen isä, jonka mukaan lasten kuuluu hymyssä suin tehdä kaikki, mitä isä käskee. Isä on esimiesasemassa töissä ja välillä ajattelen, että hän luulee olevansa meidänkin pomo. Lapset ovat hoitaneet koulunsa, kaksi heistä jopa erinomaisesti. Kesätyöt on hoidettu hyvillä työtodistuksilla ja kehuilla, kaikenmaailman stipendejä ja jopa hymypoikapatsas on meillä hyllyssä. Ripareilla on toimittu isosena ja sieltäkin soitettu tuuraamaan jonkun toisen peruuntunutta leiriä. Tuskin ne ihan tumpuille soittelevat. Summa summarum: lapsista on tullut kodin ulkopuolelta aina pelkkiä kehuja ja hyvää palautetta. Mutta kotona on toisin.

Esimerkki eiliseltä: mieheni ilmoittaa, milloin ruoho pitää leikata ja varoaikaa vartti. Hän on varmaankin itse ajatellut jo koko päivän, että ruoho on leikattava, mutta teinille asia annetaan tiedoksi varttia aiemmin. Kun siitä nousee haloo ja poika lähtee kavereidensa kanssa uimaan, mieheni kulkee myrskyn merkkinä ja ilmoittaa, että nyt meni kaikki rahahanat kiinni. Tällainen on tyypillinen ongelma. Ja koko perheen päivä pilalla. Tiedän itse tekeväni lasteni puolesta liikaa, mikä varmastikin on osasyy ongelmaan. Oma äitini oli aikoinaan superlaiska ja muistan jo pienenä päättäneeni, että minusta ei tule. Nyt tuntuu, että olen vaatinut liian vähän ja lapseni maksavat hintaa isäsuhteessaan.

Ap