kuinka paljon leikitte lapsen kanssa?

6 täällä taas :) ne leikit on joo just semmosia, että lapsi määrää mitä saa tehdä ja millä ja kaikki minun keksimä on väärin ja ei saa tehdä. Sisarusta ei ole, koska ei saada enempää lapsia vaikka haluttaisikin. Olen niissä leikeissä vaan ilmottanut, että minä leikin tällä autolla ja tämä auto menee nyt kauppaan, koska minä päätän ja hän voi päättää mitä hänen autonsa tekee. Murjotusta tulee, mutta se on elämää. Lapsi oppii, että kaikki ei mene hänen tahdon mukaan ja pitää ymmärtää, että leikkiessä toisen kanssa, mennään molempien ehdoilla, ei vain hänen.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:33"]

Tämä ei auta yksilapsisia, mutta toteanpa silti että nämä ovat juuri niitä asioita joissa elämä helpottuu kun lapsia on enemmän kuin yksi. Joo, tulee kallimmaksi. Joo, lapsiaika on pitempi. Joo, usein tulee paljon enemmän melua. Mutta onhapan lapsilla toisensa leikkiseuraksi niin että äitee voi siinä vieressä rauhassa laittaa ruokaa.

[/quote]

Tai sitten vaan pienestä pitäen se lapsi opetetaan viihtymään itsekseen. En todellakaan ottaisi tähän "leikkikaveria" (eli toista lasta), leikki-ikäinen viihtyy niin kivasti itsekseen, ei tarvitse olla ratkomassa riitoja tai kuunnella mekastusta. Lapsen seurasta nautin suunnattomasti silloin kun yhdessä puuhaamme.

Joo, aivan naurettava neuvo että tee sille kaveri, onhan sitä naapurissakin kavereita jos niitä tarvii. Ei lapsi tarvi leikkimiseen aina kaveria, lapsilla on loputon mielikuvitus ja sitä kehittää juuri se että itsekseen leikkii. En tunne ketään joka leikkisi lastensa kanssa, ehkä se on ihan nuorten äitien uusi villitys? Leikki on lapsen työtä, sanottiin ennen, ei siis aikuisten, kyllä lapset tajuaa että heillä on etuoikeus leikkiä, ja aikuisten pitää aina tehdä töitä, ja sitten voivat vielä harrastaakin jotain mistä itse tykkäävät.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:33"]

Tämä ei auta yksilapsisia, mutta toteanpa silti että nämä ovat juuri niitä asioita joissa elämä helpottuu kun lapsia on enemmän kuin yksi. Joo, tulee kallimmaksi. Joo, lapsiaika on pitempi. Joo, usein tulee paljon enemmän melua. Mutta onhapan lapsilla toisensa leikkiseuraksi niin että äitee voi siinä vieressä rauhassa laittaa ruokaa.

[/quote]

Lapsia ei tehdä, niitä saadaan.

t.6

Itse olen leikkinyt lasteni kanssa aika paljon.Jännä huomata että vanhempi tytär oli hyvin seurankipeä ja oli pitkään ainokainen.Minua syytettiin että olin lellinyt hänet sellaiseksi.Kuopus leikkii paljon yksin vaikka hänenkin kanssaan leikin.Luonnekysymys,toiset viihdytettämpiä.

Oma äitini ei koskaan leikkinyt kanssani, hätisti aina vaan pois ja keskittyi siivoamaan. Päätin että samalla tavalla en toimi, mutta liiallisuuksiinkaan en mene. Pidämme päiviä jolloin jo aamulla kerron että tänään tehdään kotitöitä. Esikoinen auttaa minkä osaa ja haluaa (4-vuotias) ja muun ajan touhuaa omiaan. Tottakai siinä kotitöiden lomassa välillä luetaan ja leikitäänkin. Ja puhutaan taukoamatta, heh.

Ja harvoin leikin mitään roolileikkejä. Kuten täällä sanottiinkin jo niin myös alkuun saatan auttaa. Sen sijaan pelaamme, rakennamme, leikimme piilosta ja luemme paljon. Pyrin siihen etten hätistele pois jos toinen haluaa näyttää jotain tai haluaa jutella mutta usein saatan rohkaista niihin omiin itsenäisiin leikkeihin. Ja kuopuksestakin alkaa olla jo seuraa.

[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:33"]

Tämä ei auta yksilapsisia, mutta toteanpa silti että nämä ovat juuri niitä asioita joissa elämä helpottuu kun lapsia on enemmän kuin yksi. Joo, tulee kallimmaksi. Joo, lapsiaika on pitempi. Joo, usein tulee paljon enemmän melua. Mutta onhapan lapsilla toisensa leikkiseuraksi niin että äitee voi siinä vieressä rauhassa laittaa ruokaa.

[/quote]

Onhan se joskus noinkin, meillä 3v ja 5v. Mutta on myös hyvin paljon sitä, että saa jatkuvasti olla selvittämässä riitoja, kun toinen sotkee toisen leikit tai yhdessä leikkiminen ei onnistu, kun toinen yrittää määrätä liikaa ja toinen hermostuu. Tai isompi haluaisi rauhassa tehdä legoilla ja pienempi härnää ja vie just niitä oleellisia palasia tahallaan, eikä suostu tekemään itsekseen mitään. Ja yhtälailla nuo kaksi kärttää vanhempiaan leikkimään. Lisäksi mölytaso on KAMALA välillä.

Kun vain toinen lapsista on syystä tai toisesta kotona, ei ole mölyä ja kun lapsi (kumpi vaan lapsistamme) saa rauhassa leikkiä ilman härnäämistä, niin keskittyy ja leikkii monesti enemmän itsekseen kuin silloin jos molemmat on kotona. Jopa sitä leikkiin kinuamista on tällöin vähemmän.

Joskus on niitä hyviä päiviä, jolloin löytävät yhteisen sävelen ja saan rauhassa tehdä omia hommia. Pysähdyn silloin oikein ihmettelemään, että voiko se joskus olla tällaistakin... Joka tapauksessa ei se useampi lapsi ja pieni ikäero (meillä 1v 8kk) tee aina autuaaksi.

Uppostakeikkaa.