Lue keskustelun säännöt.
kuinka paljon leikitte lapsen kanssa?
13.06.2014 |
Tuntuu, että oman lapsen kanssa pitäisi IHAN koko ajan olla leikkimässä millon poneilla/littlest pet shopeilla/barbeilla yms. Tehdään hirmuisesti yhdessä päivän mittaan, ollaan ulkona, uimassa, pelataan lautapelejä ja pleikkarilla, on mukana kotihommissa.
Oonko ihan paska mutsi kun sanon, että nyt mun pitäisi tiskata/laittaa ruokaa/hoitaa pyykit et leikkisitkö nyt pliis hetken itekses? Ja ikää lapsella reippaasti yli 5 v. Oon yrittänyt selittää, että aikuisilla on valitettavasti muutakin touhuamista kuin leikkiä non-stop...
Kommentit (28)
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 00:01"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:33"]
Tämä ei auta yksilapsisia, mutta toteanpa silti että nämä ovat juuri niitä asioita joissa elämä helpottuu kun lapsia on enemmän kuin yksi. Joo, tulee kallimmaksi. Joo, lapsiaika on pitempi. Joo, usein tulee paljon enemmän melua. Mutta onhapan lapsilla toisensa leikkiseuraksi niin että äitee voi siinä vieressä rauhassa laittaa ruokaa.
[/quote]
Lapsia ei tehdä, niitä saadaan.
t.6
[/quote]
Xenia? Pieni ihme? Kyllä siinä tekemistäkin tarvitaan, vai meinasitko ihan pyhällä hengellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin menee että lapsi keksii ne leikit, ja vanhempi voi omien juttujensa ohessa niihin vähän osallistua, kuten meillä esimerkiksi lapset välillä tekee ruokaa, ja tuo sitten sitä vanhemmalle syötäväksi, tai leikkivät kauppaa ja vanhemman pitää tulla asiakkaaksi, tai lapset rakentavat hienoja juttuja legoista, ja vanhempien pitää tulla katsomaan, välillä lapset vaan käyvät vanhemmalle kertomassa mitä leikkivät, jonkin kivan juonen tms. ei siinä sen kummempaa vanhemman leikkimistä tarvita. Lapsille riittää se kun heitä kuunnellaan; ollaan kiinnostuneita kun he haluavat jotain heille tärkeää kertoa.
Yritän leikkiä noin 10 min päivittäin ihan vaan sen takia että pysyn kontaktissa lapseni maailmaan. Välillä piirrän ja leivon ja paistan lettuja, käydään puistossa tai muualla retkillä, ja tietty luen iltasadut joka päivä. Olen läsnä. Enempää en työn ja opiskelun ohella jaksa, vaikka pyyntöjä leikkimään on kymmeniä päivittäin. Meillä on kaksi lasta ja leikkivät toki keskenäänkin mutta se on sellaista riehumista ja kirkumista ja olohuoneen ympäri juoksemista jota ei jaksa kukaan puoltatuntia enempää katsella. Niinä hetkinä laitan hyvällä omallatunnolla lastenohjelmat pyörimään. Vanhemmuuden ei pitäisi olla suorittamista.
On totta että ainakaan minun kanssa ei vanhemmat leikkineet koskaan ja ihan täyspäinen aikuinen minusta kasvoi enkä kanna minkäänlaista kaunaa siitä. Oli ihan hyvä asia että tylsistyin välillä. Jouduin käyttämään mielikuvitusta ja etsimään kavereita ja kehittämään oman maailmani. Vanhemmilla on minusta tänäpäivänä enemmän stressiä ja vastuuta kuin ennen ja siksi on suotavaa että heilläkin on välillä mukavaa ja että hoitavat itseään ja tankkaavat voimavarojaan. Saa levätä ja sanoa että äiti on nyt väsynyt ja haluaa katsoa nyt omaa telkkariohjelmaa. Ei lapsi siitä rikki mene jos ei ihan koko ajan eletä lapsenkeskeisesti, päinvastoin hän oppii täten kunnioittamaan muiden tarpeita.
Kunhan lapsella on turvallinen koti ja kuitenkin kontakti vanhempiin jotka välittävät heistä, kysyvät kuulumisia, ovat kiinnostuneita, en usko että se jatkuvasti leikkiminen on tarpeellista.
[quote author="Vierailija" time="14.06.2014 klo 06:55"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2014 klo 23:33"]
Tämä ei auta yksilapsisia, mutta toteanpa silti että nämä ovat juuri niitä asioita joissa elämä helpottuu kun lapsia on enemmän kuin yksi. Joo, tulee kallimmaksi. Joo, lapsiaika on pitempi. Joo, usein tulee paljon enemmän melua. Mutta onhapan lapsilla toisensa leikkiseuraksi niin että äitee voi siinä vieressä rauhassa laittaa ruokaa.
[/quote]
Onhan se joskus noinkin, meillä 3v ja 5v. Mutta on myös hyvin paljon sitä, että saa jatkuvasti olla selvittämässä riitoja, kun toinen sotkee toisen leikit tai yhdessä leikkiminen ei onnistu, kun toinen yrittää määrätä liikaa ja toinen hermostuu. Tai isompi haluaisi rauhassa tehdä legoilla ja pienempi härnää ja vie just niitä oleellisia palasia tahallaan, eikä suostu tekemään itsekseen mitään. Ja yhtälailla nuo kaksi kärttää vanhempiaan leikkimään. Lisäksi mölytaso on KAMALA välillä.
Kun vain toinen lapsista on syystä tai toisesta kotona, ei ole mölyä ja kun lapsi (kumpi vaan lapsistamme) saa rauhassa leikkiä ilman härnäämistä, niin keskittyy ja leikkii monesti enemmän itsekseen kuin silloin jos molemmat on kotona. Jopa sitä leikkiin kinuamista on tällöin vähemmän.
Joskus on niitä hyviä päiviä, jolloin löytävät yhteisen sävelen ja saan rauhassa tehdä omia hommia. Pysähdyn silloin oikein ihmettelemään, että voiko se joskus olla tällaistakin... Joka tapauksessa ei se useampi lapsi ja pieni ikäero (meillä 1v 8kk) tee aina autuaaksi.
[/quote]
Heh, komppaan. :) Meillä myös 3 ja 5v. ja just tuollainen meno meilläkin. Olemme muuttamassa vain sen takia isompaan kotiin jossa paljon erilaisia "koloja" jonne jompi kumpi vanhempi pääsee tarvittaessa melulta pakoon. :D Näin kaupungissa kun asutaan ei voi vaan avata ovea jä päästää pihalle riehumaan.
Meillä leikitään tunti-pari päivässä kumpikin lapsen kanssa. Joku sen määrää, leikkiikö lapsi yksin vai seurassa - meillä valitettavasti vielä tässä vaiheessa lapsi. Toki kaikki kotityöt, vessat, suihkut jne saa tehdä rauhassa, itsekseen syöminen vähän siinä ja siinä ja loikoilu/lukeminen/netti/telkkari sitten ihan poissuljettua. Toisaalta tuo on ihan kivaa.
En usko että ongelman tuplaaminen toinen tekemällä olisi ratkaisu :) Osittain toimii, mutta toisinaan saisi olla keksimässä tekemistä yhden sijaan kahdelle tai toimimassa erotuomarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En juurikaan leiki. Katson että tehtäväni äitinä on ensisijaisesti mahdollistaa lapsilleni elämä jossa he voivat leikkiä, ja minä luon sille puitteet. Tarjoan ruokaa, suojaa, hellyyttä, lepoa, leluja ja kasvatusta.
Leikin aikanaan tosi paljon koska tykkäsin siitä ja koska lapseni ei viihtynyt hyvin yksin leikkimässä. Autoin leikit aina hyvään vauhtiin ja kun tuli hetki, jolloin pärjäsi hetken itsekin kipaisin tekemässä jonkin kotihomman. Tai onhan lapsella isäkin, joten viihdyttämistä vuoroteltiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienestä asti olen sanonut että nyt en jouda, jos joku oma juttu kesken tai haluan tehdä jotain rauhassa. Leikin kyllä lapseni kanssa, mutta silloin kun leikittää. Lapsi tietää että hänen leluillaan (esim autoilla) en leiki. Kirjoja luen, potkin palloa, keskustelen ja painin ;) Tänään leikin varmaan 1.5h putkeen lapsen kanssa: nukutti ja makoilin sängyssä ja lapsi kekkaili siihen sitten ympärille leikkiä mihin osallistuin. Riehuttiin myös paljon. Poikani on 3.5v, ainokainen. Autoleikkien yms parissa viihtyy itsekseen.
Onpa jännä lukea näitä lapsettomana. Hassua ajatella että joku aikuinen kysyy ihan tosissaan että onko hän paska mutsi kun tekee välillä kotitöitä. Jännästi se vanhemmuus pehmentää pään. Muistatteko lapsuudesta, että vanhempanne olisivat toimineet 24/7 seuraneiteinänne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kans 5-v. tyttö joka vaatii koko ajan vanhemmista leikkikaveria. MIes jaksaa paremmin. En ensinäkään tykkää leikkiä ja toisekseen täytyy tehdä kotihommia. Päivittäin kuitenkin teen jotain lapsen kanssa, esim. pelaan pari peliä Kimbleä, autan tekemään askartelun jne. mutta en leiki. Tai siis kyllä mä joskus leikinkin, sanotaan nyt pari kertaa viikossa. Mutta aika usein joudun hänelle sanomaan, että äiti tekee nyt ruokaa, siivoaa, laitaa pyykkiä ja että koita leikkiä nyt itseksesi.
Kokoajan viisivuotias kinuaa leikkeihin. Yritän keksiä tekemistä joka on mielekästä molemmille. Eli metsässä möyryämistä, uimista, maalaamista, askartelua. Leikkimään kannustan itse oman mielikuvituksen kanssa leluilla ilman minua. Tietenkin leikitään leluilla myös yhdessä, mutta ei sen pidä mennä niin, että kaikki aktiviteetti tapahtuu vanhemman kanssa. Lasta pitää kannustaa ja sysiä omatoimisuuteen ja aktiivisuuteen. Tuo ei antaisi olla rauhassa kun kotitöiden verran ja heti kun huomaa, että olen vapaa, niin sanoo, että jonkun PITÄÄ leikkiä hänen kanssa. Pakko opettaa, että vanhempia ei voi pompotella. Mököttäköön, mutta lapsen pitää oppia leikkimään myös yksin. Kova vaatimaan. Ruokaa kun on laitettu, saattaa ilmottaa, että minä haluan sitten KAIKKI lihapullat. No, ei onnistu. Ei myöskään vanhempien käskyttäminen leikkeihin, vain koska "MÄ HALUUUUUN!!!!!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh, siis muillakin samaa ongelmaa. Onkohan joku 5-vuotiaden vaihe oikein? Isäänsä ei kinua samalla lailla leikkimään vaikka tämä siinä parempi. Ja juuri tuo mököttäminen on niiiiiin tuttua.
Ap
Ei se ole se vanhemman homma, olla lapsen viihdyttäjä, eihän lapsi opi olemaan yksin ja käyttämään mielikuvitustaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6 jatkaa. Jos kehotan leikkimään itekseen niin menee isälleen ilmottamaan, että tämän PITÄÄ leikkiä hänen kanssaan. Onneksi puhalletaan yhteen hiileen ja isä ilmottaa, että nyt pitää leikkiä itsekseen. Kotona ollaan jo kuitenkin askarreltu\maalailtu ja oltu yhdessä ulkona majaa rakentamassa. Koko päivä ei voi olla yhtä huviretkeä ja lapsen kanssa leikkimistä. Itsekin pitää osata ja oppia olla.
Tämä ei auta yksilapsisia, mutta toteanpa silti että nämä ovat juuri niitä asioita joissa elämä helpottuu kun lapsia on enemmän kuin yksi. Joo, tulee kallimmaksi. Joo, lapsiaika on pitempi. Joo, usein tulee paljon enemmän melua. Mutta onhapan lapsilla toisensa leikkiseuraksi niin että äitee voi siinä vieressä rauhassa laittaa ruokaa.
Tämä ei auta yksilapsisia, mutta toteanpa silti että nämä ovat juuri niitä asioita joissa elämä helpottuu kun lapsia on enemmän kuin yksi. Joo, tulee kallimmaksi. Joo, lapsiaika on pitempi. Joo, usein tulee paljon enemmän melua. Mutta onhapan lapsilla toisensa leikkiseuraksi niin että äitee voi siinä vieressä rauhassa laittaa ruokaa.
Kaiken huipuksi ne leikit on sit semmosii jossa lapsi määrää ja kontrolloi kaikesta ja suuttuu jos teen sitten jotain oman mielen mukaan, paremmat leikit se aina kehittää jos vaan kehtaa itsekseen touhuta.
Ap
No nyt on jo myöhäistä tehdä sitä toista, ikävälistä tulos niin iso ettei auta asiaa :) ja ei ois ollut oikein mitään saumaa siinä kohtaa toista vääntää kun tuo oli pienempi. Opiskelut - työelämän aloitus - you know?
Ap
Mulla on tuttavapiirissä (sukulais, kaverit) aika paljon lapsia, jotka pyytävät keksimään heille tekemistä ja leikkimään heidänkaa, jos ollaan vaikka esim. Pihalla, mökillä ym. Jatkuvasti ollaan jotain huomioo hakemassa aikuisilta ja kokoajan täytyisi keksiä uutta tekemistä vaikka lapsia vähintään kaksi. Sitten ei ymmärretä sitä, että jatkuvasti aikuiset ei voi olla heidän leikeissä mukana ja sitten kiukutellaan ja mökötetään, riidellään sisaruksien kanssa.
Mä en muista lapsuudesta, että meistä ois kukaan olettanut, että joku aikuinen keksisi meille tekemistä ja tulisi meidän kanssa jatkuvasti leikkimään, pelaamaan ym. Saati sitten, että alettaisiin kiukuttelemaan...
Missä vaiheessa se on muuttu näin, että aikuisten täytyy olla lapsien leikeissä mukana?
up