Miksi ydinperheessä ei olisi yhteiset rahat?
Ymmärrän, että tilanne on eri, jos on lapsia, jotka eiv ät ole yhteisiä.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin käyttää rahansa oman kulutuksen mukaan ja siihen, mihin on varaa… Yhteiset asiat ostetaan yhteisesti, omat asiat omasta pussista. Ei pitäisi olla vaikeaa. Monella on avattu erillinen yhteinen tili, jonne laittavat esim vaikka 400e kk taloustarvikkeiden ja ruoan hankintaan. Miksi mun pitäisi kustantaa toisen onkivehkeet tai ripsivärit?
Eikö niitä onkivehkeitä ja ripsivärejä voi ajatella perheen yhteisinä kuluina kuten vaikka vauvan vaippoja tai maitopurkkeja?
Totta. Ja aina tilipäivänä kävisin ostamassa uuden merkkilaukun perheelle ihan siksi että mä voin.
Aikuisten oikeasti: omat rahat antavat jokaiselle oikeuden ja velvollisuuden käyttää omia tulojaan vastuullisesti. Yhteiset rahat vievät tämän kaiken pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siksi, että kumpikin on kykenevä itse elättämään itsensä. Yhteiset rahat merkitsee turhan usein sitä, että toinen on suhteessa pelkän taloudellisen hyödyn takia.
Entä jos tulot ovat tasan? Ja jos pitää miettiä, onko toinen suhteessa hyödyn takia, ei suhde tule todennäköisesti kestämään pitkään.
Juuri siksi ei yhteistä tiliä vaan kumpikin vastaa omista kuluistaan. Silloin tietää, että kyseessä ei ole hyötysuhde ja olemme todennäköisesti yhdessä loppuelämämme.
Kyllä se pitäisi tietää muutenkin, onko toinen mukana rakkaudesta vai rahasta.
Yhteiset rahat kertoo vallankäytöstä. Jotenkin sitä olettaa, että se vähemmintienaava vastaavasti tekee enemmän kotitöitä, mutta harvoin niin on. Joku siis ottaa suhteesta sekä taloudellisen hyödyn että vetoaa tasa-arvoon kotitöiden jakamisessa.
En tarvitse elättäjää, siksi omat rahat.
Yleensä pienituloiset naiset vaativat yhteisiä tilejä.
Meillä on molemmilla ihan omat rahat ja tilit.
Kummallakin varallisuutta eikä tarvita toistemme rajoja.
Ihanan itsenäistä.
Vanhemmilla yhteiset rahat. Hirveää säätämistä. Ei kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin käyttää rahansa oman kulutuksen mukaan ja siihen, mihin on varaa… Yhteiset asiat ostetaan yhteisesti, omat asiat omasta pussista. Ei pitäisi olla vaikeaa. Monella on avattu erillinen yhteinen tili, jonne laittavat esim vaikka 400e kk taloustarvikkeiden ja ruoan hankintaan. Miksi mun pitäisi kustantaa toisen onkivehkeet tai ripsivärit?
Eikö niitä onkivehkeitä ja ripsivärejä voi ajatella perheen yhteisinä kuluina kuten vaikka vauvan vaippoja tai maitopurkkeja?
Totta. Ja aina tilipäivänä kävisin ostamassa uuden merkkilaukun perheelle ihan siksi että mä voin.
Aikuisten oikeasti: omat rahat antavat jokaiselle oikeuden ja velvollisuuden käyttää omia tulojaan vastuullisesti. Yhteiset rahat vievät tämän kaiken pois.
Mitä ihmettä? Mistä moinen täysi epäluottamus aikuisten ihmisten rahankäyttöön? Ei meillä ole tuollaisia ongelmia. Kumpikin tienaa. Laskut hoidetaan ja isommista kuten huonekaluista tms. jutellaan. Muuten ihan sama ostanko minä ripsiväriä tai hän uutta kännykkää. Niitä ostetaan, kun niitä tarvitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin käyttää rahansa oman kulutuksen mukaan ja siihen, mihin on varaa… Yhteiset asiat ostetaan yhteisesti, omat asiat omasta pussista. Ei pitäisi olla vaikeaa. Monella on avattu erillinen yhteinen tili, jonne laittavat esim vaikka 400e kk taloustarvikkeiden ja ruoan hankintaan. Miksi mun pitäisi kustantaa toisen onkivehkeet tai ripsivärit?
Eikö niitä onkivehkeitä ja ripsivärejä voi ajatella perheen yhteisinä kuluina kuten vaikka vauvan vaippoja tai maitopurkkeja?
Totta. Ja aina tilipäivänä kävisin ostamassa uuden merkkilaukun perheelle ihan siksi että mä voin.
Aikuisten oikeasti: omat rahat antavat jokaiselle oikeuden ja velvollisuuden käyttää omia tulojaan vastuullisesti. Yhteiset rahat vievät tämän kaiken pois.
Päinvastoin!
Yhteiset rahat ja yhteinen vastuu koko perheen hyvinvoinnista velvoittaa rahankäytössä vastuullisuuteen.
Omat rahat vievät sen kaiken pois
Osittainen yhteistalous meillä, enkä suostuisi muuhun. Eli yhteiset kulut yhteiseltä tililtä, omat harrasteet ja vastaavat omilta tileiltä.
Ihana vapaus, ei tarvitse vääntää täysin turhista asioista. Jos jompi kumpi haluaa hankkia jotakin itselleen, niin hankkikoon. Ei ole minun asiani, miten mies käyttää omat rahansa, kunhan yhteiset sitoumukset hoidetaan. En omista miestäni, eikä hän minua ja miksi pitäisikään.
Omat rahat kiitos. Hirveää symbioosia jos kaikki on yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen taloustili, johon kumpikin laittaa tietyn summan rahaa kuukausittain. Mutta palkka tulee kummallekin omalle tilille. Kun tulee lapsia ja jään joksikin aikaa kotiin, niin mies laittaa toki silloin taloustilille enemmän rahaa kuin minä.
Meillä sama jo 20 vuotta. Ikinä ei ole tullut rahasta riitaa. Yhdessä maksetaan ja tarvittaessa se maksaa jolla enemmän tilillä. Tämä perhe on yhteinen yritys. Aiemmin mies tienasi enemmän ja nyt minä tienaan enemmän. Mieheni on tosi jämpti ja luotettava raha-asioissa, ei kuitenkaan yhtään pihi, joten samanlaisia ollaan. Näin on kaikki helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin käyttää rahansa oman kulutuksen mukaan ja siihen, mihin on varaa… Yhteiset asiat ostetaan yhteisesti, omat asiat omasta pussista. Ei pitäisi olla vaikeaa. Monella on avattu erillinen yhteinen tili, jonne laittavat esim vaikka 400e kk taloustarvikkeiden ja ruoan hankintaan. Miksi mun pitäisi kustantaa toisen onkivehkeet tai ripsivärit?
Eikö niitä onkivehkeitä ja ripsivärejä voi ajatella perheen yhteisinä kuluina kuten vaikka vauvan vaippoja tai maitopurkkeja?
Totta. Ja aina tilipäivänä kävisin ostamassa uuden merkkilaukun perheelle ihan siksi että mä voin.
Aikuisten oikeasti: omat rahat antavat jokaiselle oikeuden ja velvollisuuden käyttää omia tulojaan vastuullisesti. Yhteiset rahat vievät tämän kaiken pois.
Mitä ihmettä? Mistä moinen täysi epäluottamus aikuisten ihmisten rahankäyttöön? Ei meillä ole tuollaisia ongelmia. Kumpikin tienaa. Laskut hoidetaan ja isommista kuten huonekaluista tms. jutellaan. Muuten ihan sama ostanko minä ripsiväriä tai hän uutta kännykkää. Niitä ostetaan, kun niitä tarvitaan.
Aikuisuus ei tarkoita että läheskään kaikea osaisi tehdä oikein, ei rahankäyttöä eikä syömistä.
Yhdessä useamman vuoden. Yhteisiä lapsia ja entisstä suhteista lapsia. En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitäisi olla yhteinen tili. Maksamme aina kuukausittain omalta tililtä laskut jotka olemme sopineet. Esim. mies maksaa asuntolainan. Minä vastikkeen, auton kuukausi erän, lapsen hoidosta kulut. Omat puhelinlaskut maksamme omasta tilistä. Kun tietyt asiat on maksettu mitä olemme sopineet. Loput rahat ovat itseään varten niillä saa tehdä mitä haluaa. Ei ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat kertoo vallankäytöstä. Jotenkin sitä olettaa, että se vähemmintienaava vastaavasti tekee enemmän kotitöitä, mutta harvoin niin on. Joku siis ottaa suhteesta sekä taloudellisen hyödyn että vetoaa tasa-arvoon kotitöiden jakamisessa.
Miten omat rahat tätä tilannetta muuttaa? Ei se osa-aikainen siivooja voi osallistua täysimääräisesti perheen kuluihin, vaikka sillä olisi oma tili. Lopputolos on aivan sama.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan suostuisi yhteisiin rahoihin, oli sitten kuviossa lapsia tai ei.
En vain näe siinä mitään logiikkaa tai järkeä. Miksi ihmeessä parisuhteessa rahoista tulisi yhteisiä, kun molemmat ne kuitenkin omalla työllään itselleen tienaavat?
Meillä on yhteiset rahat. En oiekin ymmärrä ajatteluasi. Ei minulta jää mitään itseeni liittyvää saamatta tai toteuttamatta sen vuoksi. Mihin minä niitä "omia" rahojani käyttäisin? Matkailla haluan perheeni kanssa ja esim. harrastuksista ei tarvitse toiselta lupaa kysellä.
En mä ole sanonut että jotain jäisi saamatta. Mä en vaan kertakaikkiaan ymmärrä miksi mun miehen pitäisi maksaa mun kampaajakäynnit tai kesämekot kun voin maksaa ne itsekin, omilla rahoillani. Tai miksi minä maksaisin miehen harrastusvälineet tai erikoisoluet kun hän käy itsekin töissä.
Mikä kullekin toimii. Mä en vaan ymmärrä miten sellaiseen tilanteeseen edes päädytään että yhtäkkiä rahat ovat yhteisiä, vain siksi että ollaan parisuhteessa. Mekin ollaan miehen kanssa toistemme elämänkumppanit ja silti 2 erillistä ihmistä omine harrastuksineen, ostoksineen ja rahoineen.
Siksi että olemme parisuhteessa yksilöinä. Teemme omat työmme, päätöksemme ja hankitamme itse. Yhdessä sitten hoidetaan koti, lapsi ja parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin käyttää rahansa oman kulutuksen mukaan ja siihen, mihin on varaa… Yhteiset asiat ostetaan yhteisesti, omat asiat omasta pussista. Ei pitäisi olla vaikeaa. Monella on avattu erillinen yhteinen tili, jonne laittavat esim vaikka 400e kk taloustarvikkeiden ja ruoan hankintaan. Miksi mun pitäisi kustantaa toisen onkivehkeet tai ripsivärit?
Eikö niitä onkivehkeitä ja ripsivärejä voi ajatella perheen yhteisinä kuluina kuten vaikka vauvan vaippoja tai maitopurkkeja?
Totta. Ja aina tilipäivänä kävisin ostamassa uuden merkkilaukun perheelle ihan siksi että mä voin.
Aikuisten oikeasti: omat rahat antavat jokaiselle oikeuden ja velvollisuuden käyttää omia tulojaan vastuullisesti. Yhteiset rahat vievät tämän kaiken pois.
Päinvastoin!
Yhteiset rahat ja yhteinen vastuu koko perheen hyvinvoinnista velvoittaa rahankäytössä vastuullisuuteen.
Omat rahat vievät sen kaiken pois
Ai niin kuin eteläeurooppalaiset haluavat pohjoisen maksavan holtittoman tuhlailunsa?
Jos on yhteinen tili ,saattaa alkaa kilvansyönti kuormasta .
Meillä on yhteiset rajat, vaikka olemme uusperhe. Molemmilla omia lapsia, ei yhteisiä.
Mies tienaa enemmän, mutta hänellä on enemmän lapsia kuin minulla. Jokainen lapsi saa samanarvoisen synttäri- ja joululahjan.
Muuten on yhteiset rahat, mutta mies rajasi avioehdolla pois vanhemmiltaan jo nuorempana saamansa liki miljoonan ennakkoperinnön.