Lue keskustelun säännöt.
Miksi ydinperheessä ei olisi yhteiset rahat?
20.06.2021 |
Ymmärrän, että tilanne on eri, jos on lapsia, jotka eiv ät ole yhteisiä.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kykene parisuhteeseen ilman yhteistä tiliä, ei koko suhteeseen pidä edes mennä. Kyseessä on paha luottamuspula eli ilman yhteistä tiliä ei usko, että puoliso kantaa vastuun velvoitteista eli omien kulujensa maksamisesta.
Tämä on täyttä puppua. Olen itse ollut jo yli 30 vuotta onnellisesti naimisissa (olen siis edelleen), ja yksi avioliittomme onnellisuuden salaisuuksista (ei toki ainoa) on ollut se, että kummallakin on omaa rahaa, jonka saa käyttää niin kuin haluaa ja jonka käytöstä ei ole tilivelvollinen toiselle. Minusta olisi kamalaa, jos minun pitäisi miettiä, mitä mieltä mieheni on, jos haluan tehdä jonkin muutaman sadan tai parin tonnin ostoksen. Minun ei tarvitse myöskään harmitella sitä, jos kaikki mieheni tekemät ostokset eivät ole minun mielestäni täysin hintansa arvoisia, koska kysymys on hänen omistaan eikä meidän yhteisistä rahoista. Niin kauan kuin kumpikin maksaa sovitun osansa yhteisistä menoista (osuus ei ole aina ollut 50 %, vaan se on vaihdellut kummankin tulojen mukaan), saa ylimenevät rahat käyttää niin kuin itse parhaaksi näkee.
Meillä tämä ei ole luottamuksen puutetta, vaan vapaus päättää itse omien rahojen käytöstä.
Tämän reilun 30 vuoden aikana olemme saaneet ja kasvattaneet aikuisiksi kolme lasta. Yhtään ainoaa riitaa ei ole käyty rahasta. Toki tämä systeemi oli meille luonteva jo siksi, että kummankin lapsuudenkodissa vanhemmilla (syntyneet 1920- ja 1930-luvuilla) oli myös omat rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun valkkaat puolisoksesi suunnilleen samaan suuntaan ajattelevan ihmisen, niin yhteinen tili on todella kätevä.
Ei tule koskaan mitään sanomista maksamisista tai ”erikoisoluista” kuten tuolla mainittiin. Ihan älytöntä kauppareissulla kerätä eri kasoja, jotka menevät yhteiseltä taloustililtä, toisen harrastustililtä tai ties miltä. Tai kuuluisa ”se maksaa jolla sattuu olemaan enemmän”
Perhe on yhteinen yritys, jonne molemmat tuovat kykyjensä mukaan ja jossa kaikilla on sama elintaso. Me olemme parisenkymmentä vuotta eläneet yhdellä käyttelytilillä jonne molempien tulot menevät. Yleensä jotain jää kuukauden jäljiltä ja jäljelle jääneet rahat jaetaan puoliksi säästötileille. Molemmilla on siis säästötili, jonka turvin pystyy sitten elämään jos ja kun toinen kuolee ja pesää selvitetään.
Koskaan ei ole riitaa rahasta, vaikka vuosien myötä on tulotaso heitellyt puolisoiden välillä ja koko perheessä. Sen mukaan ollaan ja eletään, että rahat riittävät. Kummallakaan ei ole tarvetta kiilata ja hamuilla kaikkea turhaa siksi, koska haluaa. Meillä ostetaan isompia juttuja tarpeeseen, ei sekunnin mielihyvän takia. Eikä toisaalta jarrutella toista, jos vain sattuu raha sillä hetkellä riittämään. Raha ei polta meillä taskussa, eikä viina houkuta eikä ruokkomaksuja kummallakaan toisaalle.
Rikkaita ei olla, eikä edes varakkaita. Velaton omakotitalo ja velaton sijoituskolmio nyt kuitenkin ja muutama tonni sukanvarressa ja yhteinen lapsi ruokittu ja puettu.
Ei ole tarvinnut vahtia, eikä kadehtia puolison, maailman tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen rahankäyttöä.
Meillä on kummallakin omat pankkitilit, mutta käytännössä rahat ovat yhteisiä. Osaamme siirtää rahaa tarvittaessa tililtä toiselle sen mukaan, kuka mitäkin on maksamassa. Meillä on iso perhe, joten rahaa menee juuri niin paljon kuin sitä tulee. Toki harrastuksiinkin sitä vähän riittää, mutta enemmänkin menisi, jos tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Kun valkkaat puolisoksesi suunnilleen samaan suuntaan ajattelevan ihmisen, niin yhteinen tili on todella kätevä.
Ei tule koskaan mitään sanomista maksamisista tai ”erikoisoluista” kuten tuolla mainittiin. Ihan älytöntä kauppareissulla kerätä eri kasoja, jotka menevät yhteiseltä taloustililtä, toisen harrastustililtä tai ties miltä. Tai kuuluisa ”se maksaa jolla sattuu olemaan enemmän”Perhe on yhteinen yritys, jonne molemmat tuovat kykyjensä mukaan ja jossa kaikilla on sama elintaso. Me olemme parisenkymmentä vuotta eläneet yhdellä käyttelytilillä jonne molempien tulot menevät. Yleensä jotain jää kuukauden jäljiltä ja jäljelle jääneet rahat jaetaan puoliksi säästötileille. Molemmilla on siis säästötili, jonka turvin pystyy sitten elämään jos ja kun toinen kuolee ja pesää selvitetään.
Koskaan ei ole riitaa rahasta, vaikka vuosien myötä on tulotaso heitellyt puolisoiden välillä ja koko perheessä. Sen mukaan ollaan ja eletään, että rahat riittävät. Kummallakaan ei ole tarvetta kiilata ja hamuilla kaikkea turhaa siksi, koska haluaa. Meillä ostetaan isompia juttuja tarpeeseen, ei sekunnin mielihyvän takia. Eikä toisaalta jarrutella toista, jos vain sattuu raha sillä hetkellä riittämään. Raha ei polta meillä taskussa, eikä viina houkuta eikä ruokkomaksuja kummallakaan toisaalle.
Rikkaita ei olla, eikä edes varakkaita. Velaton omakotitalo ja velaton sijoituskolmio nyt kuitenkin ja muutama tonni sukanvarressa ja yhteinen lapsi ruokittu ja puettu.
Ei ole tarvinnut vahtia, eikä kadehtia puolison, maailman tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen rahankäyttöä.
Valkkasin puolusokseni samalla tavalla ajattelevan ihmisen eli sellaisen, jolle ei myöskään tulisi mieleenkään yhteinen tili. Hän on yrittäjä eikä minun tulisi mieleenikään edes kysellä, paljonko hän ansaitsee. Enkä vuorostani itse kysele häneltä, saanko vaihtaa lomarahani vapaaksi tai ottaa palkatonta, koska se ei ole mitenkään hänen tuloistaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Mikä hyöty on siitä, että kaikki rahat menee yhdelle tilille? En tykkäisi ajatuksesta, että mun pitäisi kysyä mieheltä lupaa, jos haluan
omalla palkallani jotain itselleni ostaa.
Kaikkien ei tarvitse lupia kysellä.
Meillä jäi aikoinaan käyttöön yhteinen tili. Olimme nuoria yhteen mennessä ja panimme rahamme yhteen. Välillä opiskeli toinen, välillä toinen. Koimme, että on helpompaa, kun rahat tulee samaan pottiin.
Käytäntö jäi ja ei ole kumpikaan kysellyt koskaan lupia rahan käyttöön. Miksi kysyisi, yhteisiä rahojahan ne ovat. Toki ostoja pitää miettiä silloin, jos ovat kalliita. Näin tehdään yhteisistä isoista ostoista (toivottavasti) jos olisi omatkin tilit.
Joka kuukausi tilille tulee n. 7000 euroa. Se on ihan sama, tuleeko ne kummankin eri tilille eli 3500 euroa kummankin tilille, vai yhteiselle tilille. Sieltä siirtyy joka kuukausi rahaa automaattisella siirrolla sijoitukseen. Loput riittävät hyvin laskuihin ja elämiseen. Ja kun uusi tili tulee, ylijäämä siirretään ns. säästötilille. Eli sinne kertyy aina muutama tuhat ylijäämää, mikä on ns. puskurirahastoa, jos tulee jokin äkkinäisempi rahantarve.
Mutta ehkä lupia ei ole tarvinnut koskaan kysellä, koska olemme kumpikin maltillisia rahankäyttäjiä. Emme kumpikaan harrasta mitään parin tonnin ex-tempore shoppailua.
Mutta tämä käytäntö ei tietenkään sovi kaikille. Mutta halusin kertoa myös, että käytäntöjä on monenlaisia. Yhteisiä tilejä, joiden käytöstä ei tarvitse keneltäkään lupaa kysellä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina ollut omat tilit. Yhteisiä menoja maksetaan miten milloinkin eikä mitään riitaa ole koskaan ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos/kun toinen kuolee, yhteinen tili on ongelma. Ja kuka tahansa voi kuolla koska tahansa.
Se on siis ongelma miten? Ei leskeä voi varattomaksi jättää, vaikka tili periaatteessa pitääkin huomioida perunkirjoituksessa. Ja harvemmin kai kukaan pankkitilillä miljoonia säilöö? Kyse on siis pikkusummista, eikä yhteisen tilin varoja tarvitse jäädyttää, jos perikunta ei sitä vaadi.
Pankki jäädyttää tilin ihan automaattisesti.
Ja-tilin, ei tai-tiliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina ollut yhteiset rahat, mutta molemmilla omat tilit. Minulla on pankkikortti myös miehen tilille ja hänellä luonnollisesti käyttöoikeus minun tilille. Meidän palkat tulee noin kahden viikon välein eli karkeasti minun tilipäivän jälkeen käytetään minun tililtä rahoja ja miehen tilipäivän jälkeen hänen tililtään. Ei tarvitse kytätä tai lupia pyydellä, jos jotain haluaa ostaa. Jos on jotain isompaa mielessä, niin siitä voidaan ihan normaalisti keskustella, ettei molemmat osta samassa kuussa jotain kallista. Ensin maksetaan pakolliset menot, sitten ruoka (josta on tarvittaessa helppo säästää). Lasten tarpeiden jälkeen katsotaan mitä on jäänyt viivan alle ja sen käytöstä saadaan ihan sovussa sovittua. Tämä tapa on toiminut jo melkein 20 vuotta, joten miksi sitä muuttamaan.
Jos on kovin erilaiset rahankäyttötavat. Tämä ainakin meillä syynä. Tosin ollaan lähennytty niissä ja nykyään käytännössä yhteiset rahat, vaikka ei yhteistä tiliä olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun valkkaat puolisoksesi suunnilleen samaan suuntaan ajattelevan ihmisen, niin yhteinen tili on todella kätevä.
Ei tule koskaan mitään sanomista maksamisista tai ”erikoisoluista” kuten tuolla mainittiin. Ihan älytöntä kauppareissulla kerätä eri kasoja, jotka menevät yhteiseltä taloustililtä, toisen harrastustililtä tai ties miltä. Tai kuuluisa ”se maksaa jolla sattuu olemaan enemmän”Perhe on yhteinen yritys, jonne molemmat tuovat kykyjensä mukaan ja jossa kaikilla on sama elintaso. Me olemme parisenkymmentä vuotta eläneet yhdellä käyttelytilillä jonne molempien tulot menevät. Yleensä jotain jää kuukauden jäljiltä ja jäljelle jääneet rahat jaetaan puoliksi säästötileille. Molemmilla on siis säästötili, jonka turvin pystyy sitten elämään jos ja kun toinen kuolee ja pesää selvitetään.
Koskaan ei ole riitaa rahasta, vaikka vuosien myötä on tulotaso heitellyt puolisoiden välillä ja koko perheessä. Sen mukaan ollaan ja eletään, että rahat riittävät. Kummallakaan ei ole tarvetta kiilata ja hamuilla kaikkea turhaa siksi, koska haluaa. Meillä ostetaan isompia juttuja tarpeeseen, ei sekunnin mielihyvän takia. Eikä toisaalta jarrutella toista, jos vain sattuu raha sillä hetkellä riittämään. Raha ei polta meillä taskussa, eikä viina houkuta eikä ruokkomaksuja kummallakaan toisaalle.
Rikkaita ei olla, eikä edes varakkaita. Velaton omakotitalo ja velaton sijoituskolmio nyt kuitenkin ja muutama tonni sukanvarressa ja yhteinen lapsi ruokittu ja puettu.
Ei ole tarvinnut vahtia, eikä kadehtia puolison, maailman tärkeimmän ja rakkaimman ihmisen rahankäyttöä.
Mikä ihmeen prismaperhe te ootte, hankitte harrastusvälineet ruokakaupasta? 😀
Meillä on yhteinen taloustili, jolta maksetaan yhteiset kulut eikä se nyt haittaa, jos sieltä joku ruuvimeisselisetti tai sidepaketti vain toiselle menee.
Omalta tililtä maksellaan sitten omat reissut, pyörät, vaatteet (ei osteta yleensä samasta paikkaa kun ruokia), kamerat, tietokoneet jne.
Yhteiset ja omat rahat on fiksuinta. Siis yhteisille menoille yhteinen tili, josta maksetaan kaikki elämiseen kuuluva ja molemmat laittaa rahaa tasasumman tai sitten tulojen suhteessa. Molemmilla ihan fiksua olla omaakin rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hyöty on siitä, että kaikki rahat menee yhdelle tilille? En tykkäisi ajatuksesta, että mun pitäisi kysyä mieheltä lupaa, jos haluan
omalla palkallani jotain itselleni ostaa.Kaikkien ei tarvitse lupia kysellä.
Meillä jäi aikoinaan käyttöön yhteinen tili. Olimme nuoria yhteen mennessä ja panimme rahamme yhteen. Välillä opiskeli toinen, välillä toinen. Koimme, että on helpompaa, kun rahat tulee samaan pottiin.
Käytäntö jäi ja ei ole kumpikaan kysellyt koskaan lupia rahan käyttöön. Miksi kysyisi, yhteisiä rahojahan ne ovat. Toki ostoja pitää miettiä silloin, jos ovat kalliita. Näin tehdään yhteisistä isoista ostoista (toivottavasti) jos olisi omatkin tilit.
Joka kuukausi tilille tulee n. 7000 euroa. Se on ihan sama, tuleeko ne kummankin eri tilille eli 3500 euroa kummankin tilille, vai yhteiselle tilille. Sieltä siirtyy joka kuukausi rahaa automaattisella siirrolla sijoitukseen. Loput riittävät hyvin laskuihin ja elämiseen. Ja kun uusi tili tulee, ylijäämä siirretään ns. säästötilille. Eli sinne kertyy aina muutama tuhat ylijäämää, mikä on ns. puskurirahastoa, jos tulee jokin äkkinäisempi rahantarve.
Mutta ehkä lupia ei ole tarvinnut koskaan kysellä, koska olemme kumpikin maltillisia rahankäyttäjiä. Emme kumpikaan harrasta mitään parin tonnin ex-tempore shoppailua.
Mutta tämä käytäntö ei tietenkään sovi kaikille. Mutta halusin kertoa myös, että käytäntöjä on monenlaisia. Yhteisiä tilejä, joiden käytöstä ei tarvitse keneltäkään lupaa kysellä
Jos nettotulot on 7000 euroa niin ette ole kovinkaan lähellä normiperhettä ja molemmilla vissiin vielä suhteellisen tasaiset tulot. Helppohan se on huudella kun rahaa tulee ovista ja ikkunoista ettei riitaa tule vaikka olisi yhteinen tili, no ei kai kun on millä mällätä ja tarvitse jokaista ostosta kytätä.
Jos sulle joku "parin tonnin" ex-tempore shoppailu alkaa olla kynnyskysymys niin mietippä niitä kenellä tulot on n. kolmasosan teidän tuloista ja parin sadankin euron ylimääräinen ostos pistää budjetin kuralle moneksi kuukaudeksi.
Miksi pitäisi olla? Me molemmat laitamme 60% tuloistamme tillle josta maksamme lasten harrastukset ja perusruoaat yms.
Muuten käytämme omat rahamme mihin haluamme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noissa yhteistileissä kannattaa olla sit tarkkana jos jompikumpi kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koskaan suostuisi yhteisiin rahoihin, oli sitten kuviossa lapsia tai ei.
En vain näe siinä mitään logiikkaa tai järkeä. Miksi ihmeessä parisuhteessa rahoista tulisi yhteisiä, kun molemmat ne kuitenkin omalla työllään itselleen tienaavat?
Itse koen sen kyllä niin, että rahaa tienataan perheelle, ja jos jotain jää, niiin itsellekin.
Entä jos sun mies tykkäisi ostella kalliita teknisiä laitteita esim musiikkilaitteita, kameroita, tms.? Entä jos tykkäisi uhkapeleistä? Tulisiko edes silloin sanomista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hyöty on siitä, että kaikki rahat menee yhdelle tilille? En tykkäisi ajatuksesta, että mun pitäisi kysyä mieheltä lupaa, jos haluan
omalla palkallani jotain itselleni ostaa.Kaikkien ei tarvitse lupia kysellä.
Meillä jäi aikoinaan käyttöön yhteinen tili. Olimme nuoria yhteen mennessä ja panimme rahamme yhteen. Välillä opiskeli toinen, välillä toinen. Koimme, että on helpompaa, kun rahat tulee samaan pottiin.
Käytäntö jäi ja ei ole kumpikaan kysellyt koskaan lupia rahan käyttöön. Miksi kysyisi, yhteisiä rahojahan ne ovat. Toki ostoja pitää miettiä silloin, jos ovat kalliita. Näin tehdään yhteisistä isoista ostoista (toivottavasti) jos olisi omatkin tilit.
Joka kuukausi tilille tulee n. 7000 euroa. Se on ihan sama, tuleeko ne kummankin eri tilille eli 3500 euroa kummankin tilille, vai yhteiselle tilille. Sieltä siirtyy joka kuukausi rahaa automaattisella siirrolla sijoitukseen. Loput riittävät hyvin laskuihin ja elämiseen. Ja kun uusi tili tulee, ylijäämä siirretään ns. säästötilille. Eli sinne kertyy aina muutama tuhat ylijäämää, mikä on ns. puskurirahastoa, jos tulee jokin äkkinäisempi rahantarve.
Mutta ehkä lupia ei ole tarvinnut koskaan kysellä, koska olemme kumpikin maltillisia rahankäyttäjiä. Emme kumpikaan harrasta mitään parin tonnin ex-tempore shoppailua.
Mutta tämä käytäntö ei tietenkään sovi kaikille. Mutta halusin kertoa myös, että käytäntöjä on monenlaisia. Yhteisiä tilejä, joiden käytöstä ei tarvitse keneltäkään lupaa kysellä
Jos nettotulot on 7000 euroa niin ette ole kovinkaan lähellä normiperhettä ja molemmilla vissiin vielä suhteellisen tasaiset tulot. Helppohan se on huudella kun rahaa tulee ovista ja ikkunoista ettei riitaa tule vaikka olisi yhteinen tili, no ei kai kun on millä mällätä ja tarvitse jokaista ostosta kytätä.
Jos sulle joku "parin tonnin" ex-tempore shoppailu alkaa olla kynnyskysymys niin mietippä niitä kenellä tulot on n. kolmasosan teidän tuloista ja parin sadankin euron ylimääräinen ostos pistää budjetin kuralle moneksi kuukaudeksi.
no ei 7000 euron nettotulot nyt niin ihmeellisest ole.
T:toinen perhe, jolla samat nettotulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä hyöty on siitä, että kaikki rahat menee yhdelle tilille? En tykkäisi ajatuksesta, että mun pitäisi kysyä mieheltä lupaa, jos haluan
omalla palkallani jotain itselleni ostaa.Kaikkien ei tarvitse lupia kysellä.
Meillä jäi aikoinaan käyttöön yhteinen tili. Olimme nuoria yhteen mennessä ja panimme rahamme yhteen. Välillä opiskeli toinen, välillä toinen. Koimme, että on helpompaa, kun rahat tulee samaan pottiin.
Käytäntö jäi ja ei ole kumpikaan kysellyt koskaan lupia rahan käyttöön. Miksi kysyisi, yhteisiä rahojahan ne ovat. Toki ostoja pitää miettiä silloin, jos ovat kalliita. Näin tehdään yhteisistä isoista ostoista (toivottavasti) jos olisi omatkin tilit.
Joka kuukausi tilille tulee n. 7000 euroa. Se on ihan sama, tuleeko ne kummankin eri tilille eli 3500 euroa kummankin tilille, vai yhteiselle tilille. Sieltä siirtyy joka kuukausi rahaa automaattisella siirrolla sijoitukseen. Loput riittävät hyvin laskuihin ja elämiseen. Ja kun uusi tili tulee, ylijäämä siirretään ns. säästötilille. Eli sinne kertyy aina muutama tuhat ylijäämää, mikä on ns. puskurirahastoa, jos tulee jokin äkkinäisempi rahantarve.
Mutta ehkä lupia ei ole tarvinnut koskaan kysellä, koska olemme kumpikin maltillisia rahankäyttäjiä. Emme kumpikaan harrasta mitään parin tonnin ex-tempore shoppailua.
Mutta tämä käytäntö ei tietenkään sovi kaikille. Mutta halusin kertoa myös, että käytäntöjä on monenlaisia. Yhteisiä tilejä, joiden käytöstä ei tarvitse keneltäkään lupaa kysellä
Jos nettotulot on 7000 euroa niin ette ole kovinkaan lähellä normiperhettä ja molemmilla vissiin vielä suhteellisen tasaiset tulot. Helppohan se on huudella kun rahaa tulee ovista ja ikkunoista ettei riitaa tule vaikka olisi yhteinen tili, no ei kai kun on millä mällätä ja tarvitse jokaista ostosta kytätä.
Jos sulle joku "parin tonnin" ex-tempore shoppailu alkaa olla kynnyskysymys niin mietippä niitä kenellä tulot on n. kolmasosan teidän tuloista ja parin sadankin euron ylimääräinen ostos pistää budjetin kuralle moneksi kuukaudeksi.
no ei 7000 euron nettotulot nyt niin ihmeellisest ole.
T:toinen perhe, jolla samat nettotulot.
Kyllä ne vain on paljon paremmat kuin suurimmalla osalla suomalaisista.
Meillä oli ennen lapsia erilliset rahat ja on yhä edelleen vaikka on lapsia. Rahojen lisäksi asutaan ja on aina asuttu erillään. Ensimmäisen lapsen synnyttyä mietittiin yhteen muuttoa mutta kun aikaa kului huomattiin että erillään asuminen toimii lapsenkin kanssa. Perheasunnosta jouduttaisiin pulittamaan huomattavasti enemmän kuin näistä kahdesta asunnosta. Kun lisäksi toinen vanhempi elää suurimman osan viikosta ihan eri rytmissä kuin muu perhe on havaittu hyväksi että toinen vanhempi elää silloin toisessa asunnossa. Toisaalta muiden unet häiriintyy ja toisaalta vanhempi ei saa levättyä kunnolla jos yritetään elää samassa asunnossa.
Käytän itse rahaa paljon holtittomammin kuin mieheni. Oma taloudenpito on helpompaa kun on tilanteen päällä oman rahatilanteen suhteen. Käytän joka kuukausi satoja euroja omiin menoihini kun taas mies elää säästeliäästi. Olisi aika vaikea hahmottaa missä menee omien varojen ja miesten varojen raja jos olisi yhteiset varat :D
En näe yhtäkään syytä miksi pitäisi olla yhteiset rahat.