Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Adoptiosta
12.06.2014 |
Tiedän että täällä on ihan omakin palsta, jolle voisin aloitukseni laittaa, mutt asiellä on sen verran hiljaista yleensä, että laitan tänne tällä kertaa.
Olen 25 vuotias nainen, en elä parisuhteessa, enkä ole vielä työelämässä. Eli haaveni adoptiosta ovat toistaiseksi kaukaiset. En (uskoakseni) kärsi lapsettomuudesta, eli syyt adoptioon ovat muualla.
Olen pohtinut asioita, ja yksi syy joka nousee jatkuvasti pintaan tahtomattani on se, että en joutuisi käymään läpi vauva aikaa, joka jollakin tapaa ahdistaa ja "pelottaa" minua. Tämä ei siis missään tapauksessa ole Se syy joka saa minut haaveilemaan adoptiosta, mutta käy mielessä silti vähän väliä. Haluan siis adoptoida vanhemman lapsen sen takia että tunnen olevani sellaiselle parempi äiti, parempaa seuraa ja parempi esikuva. Tietenkin tiedostan vanhemman lapsen adoptiossa olevat mutkat ja henkiset haasteet, mutta siitä huolimatta vanhemman lapsen adoptio sopisi minulle paremmin kuin vauva ikäisen.
Tämä ei varmaan ole ihan korrekti ajatus, ja adoptio prosessissa tällaisen itsekkään ajatuksen julkituominen ei varmaankaan ole hyvä ajatus.
Millaisia ajatuksia on herännyt adoptiosta muilla? miksi olette hakenee adoptiota (muita syitä kun lapsettomuus) tai miksi hakisitte? Millä perusteilla olette päättäneet adoptiomaan?
Kommentit (8)
Saako sijaisvanhempi vastata? No, vastaan silti ;) Meillä on kaksi biolasta ja lasten ollessa jo kouluiässä, tuntui että halusimme lisää lapsia, mutta vauvaikä ahdisti, me ei vaan olla vauvaihmisiä yhtään. Pari vuotta mietimme, että olisiko meistä sijaisvanhemmiksi...ja lähdimme sitten viimein koulutukseen sitä miettimään. Meille se oli hyvä ratkaisu! Tietenkään lapsi ei ole oma, vaan hänellä on "kahdet vanhemmat". Se ei ollut meille kynnyskysymys, tulemme hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa, eikä meillä ole tarvetta kilpailla "ykkösasemasta" lapsen elämässä. Lapsi oli tullessaan kaksivuotias, mutta viisivuotiaskin olisi ollut tervetullut. Tsemppiä mietintään, hyvä että ajattelet jo nyt asioita, vaikka ei ajankohtaista olekaan :) Kaikkien ei tarvitse tehdä lapsia jos muut ratkaisut tuntuvat oikeammilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko adoptiolasta ikinä pakastaa kuin omaansa?
Sijaislapsi tuli minullekin heti mieleen, kun luin avauksesi. pitkäaikaissijoitetut ovat käytännössä aikuiseksi asti sijsisperheessä. Ja sijaisvanhempana voi olla mtös lyhytaikaisijoitusta tarvitsevalle.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 21:30"]Voiko adoptiolasta ikinä pakastaa kuin omaansa?
[/quote]
:-D:-D:-D
Sijaisvanhemmuutta olen mietiskellytkin joskus, mutta en ole koskaan asiaan perehtynyt sen enempää. Lähinnä pohdiskelin silloin onko sijaislasta mahdollista saada, jos perheessä ei lapselle olisi sisaruksia? Eli olisi sijoitettuna perheeseen jossa olisi vain sijais- äiti ja isä?
Sijaisvanhemmuudessa arveluttaa se, että en pysty suhtautumaan lapsen biologisiin vanhempiin tarvittavalla rauhallisuudella ja ymmärryksellä.
Kerokaa kokemuksianne sijaisvanhemmuudesta, mikä on ollut sen paras puoli, entä mihin on ollut vaikein sopeutua?:) Kiitos vastauksistanne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 23:36"]
Sijaisvanhemmuutta olen mietiskellytkin joskus, mutta en ole koskaan asiaan perehtynyt sen enempää. Lähinnä pohdiskelin silloin onko sijaislasta mahdollista saada, jos perheessä ei lapselle olisi sisaruksia? Eli olisi sijoitettuna perheeseen jossa olisi vain sijais- äiti ja isä?
[/quote]
Ei tarvitse olla lapsia itsellä, että voi saada sijaislapsen.
Kyllä sijaislapsi voi olla ainoana. tunnen hyvin yhden, joka on ollut nelivuotiaasta sijaiperheessä, on kuin heidän oma, vaikkei olekaan. Tämä alkaa kohta aikuistua. Pari sai
lapsen näin aikanaan.
Alue: Aihe vapaa
up