En jaksa enää tuota koiraa!!

Ottakaa yhteyttä kasvattajaan, vastuuntuntoinen kasvattaja neuvoo. Jos ette itse jaksa koiraa pitää, niin kasvattaja etsii sille myös uuden kodin. Toinen vaihtoehto on paikallinen eläinsuojeluyhdistys, joka auttaa kodin etsimisessä. Myös ammattimaisia koirankouluttajia voi kokeilla, mutta taso on kirjava.

Jos koira ei lainkaan kuuntele ulkona omistajaa, niin kyse on hallinnan puutteesta, mitä on vaikea yksittäisillä kikoilla korjata. Se miten koiraa kohdellaan muualla on saanut aikaan tällaisen tilanteen. Tietysti kyse on myös saalisvietistä.

Väkivallalla tilannetta ei korjata, vaan katsomalla mistä koira saa huomiota. Yleensä kyse on siitä että koira saa huomiota vääristä asioista ja väärällä tavalla. Koiran arkista elämää korjaamalla saadaan aikaan pysyvä muutos. Pelkästään ulkoiluun puuttumalla muutosta ei tule, jos koira ei siellä lainkaan tottele. Lisäksi pitäisi olla ymmärrystä koiran persoonasta eli mistä vietistä ongelmakäytös on peräisin. Hyökkäilyäkin on monenlaista, samallakin koiralla. Parhaimmillaan ammattitaitoinen ongelmakoirakouluttaja opettaa omistajalle hyvin paljon koirista, eritoten juuri siitä omasta koirasta. Suurin osa omistajista ei tunne koiraansa kovinkaan hyvin eikä sellaista oppia voi kirjasta saada. 

Noissa belkkareissa on ollut paljon heikkohermoisia yksilöitä kautta aikain. En ottaisi tuota rotua ainakaan kaupunkiin juuri tuosta syystä. Hankala tilanne.

Anna koira pois jollekin joka rotua ja murrosikäistä koiraa ymmärtää. Ennen seuraavan koiran hankintaa lukekaa koirista paljon ja ottakaa joku pienempi, helpompi seurakoirarotu.

Piikki ehdottomasti.

Vierailija kirjoitti:

Noissa belkkareissa on ollut paljon heikkohermoisia yksilöitä kautta aikain. En ottaisi tuota rotua ainakaan kaupunkiin juuri tuosta syystä. Hankala tilanne.

Tuossa tuskin on kyse heikkohermoisuudesta, vaan väärin purkautuvasta saalisvietistä. Meillä jahtasi saksanpaimenkoira alle vuotikkaana ihan kaikkea. Se oli hirveää, kun koira oli jo iso ja voimakas. Me vaan altistettiin, kiellettiin ja kehuttiin, ja lopulta siitä tuli mahtava koira. Nyt toimii pelastuskoirana. Ei kannata luopua toivosta ainakin kun murrosikä jyllää. Kärsivällisyyttä!

Väärä rotu! Pitää olla todella asialleen omistautunut koiraihminen tuon rodun kanssa🙄

Koirat on rasittavia.

oli pakko saada somekoira?

Et vissiin hirveästi koiriin tutustunut ennen sen hankkimista jos tuli yllätyksenä että pentu/murrosikäinen ei olekaan vielä täydellisesti käyttäytyvä tyyppi. Olisitte ottaneet jonkun cottonin eikä paimentavaa, hyvin aktiivista koiraa, jos koulutukseen ei jaksa laittaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Et vissiin hirveästi koiriin tutustunut ennen sen hankkimista jos tuli yllätyksenä että pentu/murrosikäinen ei olekaan vielä täydellisesti käyttäytyvä tyyppi. Olisitte ottaneet jonkun cottonin eikä paimentavaa, hyvin aktiivista koiraa, jos koulutukseen ei jaksa laittaa aikaa.

Haista sinä pitkä paska.

Sullahan tässä se ongelma on, niin vie itsesi piikille. Koirallahan ei tässä mitään ongelmaa ole. Se ei ole pyytänyt syntyä. Eikä päästä laumaan, jossa sitä kohdellaan huonosti. Sunlaiset empatiakyvyttömät ihmisen irvikuvat pitäisi poistaa tästä maailmasta. Teitä on liikaa.

Vielä vähemmän se koira jaksaa tuollaista ap:n kaltaista v*ttupäätä.

Kymmenkuinen koira on ihan kakara vielä. Kuvailun mukaan hyvin energinen ja saalisviettinen yksilö, jonka koulutus on syytä aloittaa välittömästi, jos ei jo ole. En veisi mihinkään ammattikoirankouluttajalle, vaan liittyisin paikalliseen palveluskoirayhdistykseen, ja alkaisin käydä säännöllisesti kentällä koulutuksissa. Siellä on paljon eri tasolla olevia koiria, tulee sosiaalistumista, häiriön alla työskentelyä yms. Tulee myös paljon halvemmaksi, ja kouluttajat ovat kuitenkin kokeneita. Myös koirasi rodun omistajista suuri osa on käynyt kantapään kautta -koulun saadakseen koirastaan yhteiskuntakelpoisen, joten rotuyhdistykselläkin on tarjottavaa opettamisen suhteen, jos on viitseliäisyyttä.

Toinen juttu on sitten lenkittäminen. Jos pystyt viemään koiraa vain kuonopannassa, sitten viet. Tai sitten miehesi hoitaa lenkitykset ja koulutukset. Kuonopannassa vieminen on hyvä vaihtoehto, kun sen kanssa vahvakaan koira ei pääse toteuttamaan kaikkia älynväläyksiään, ja sen kanssa on omistajankin turvallista mennä, kun tietää, ettei päädy rekan alle itsekään. Ajan mittaan koira oppii kulkemaan rauhallisesti, kun se tajuaa, että on turha rempoa ja kiljua, ja kun taluttaja on myös rauhallinen ja varma. Se ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii toistoa ja palkitsemista kerta toisensa jälkeen.

Piikkiajatukset on nyt syytä suunnata siihen toimintaan, joka olisi pitänyt aloittaa heti pennun tultua, eli kärsivälliseen opettamiseen.

Tietyssä mielessä ymmärrän ap:tä.

Itse otin maailman ihanimman pennun, jota vuoden ikäiseksi koulutin ja kasvatin.

Työelämässäni tapahtui suuri muutos ja koira olisi joutunut olemaan yksin kerrostalossa yli 10 tuntia.

Kyllä siinä vaiheessa  oli seurallisen koiran vuoro sanoa: en jaksa enää tätä yksinoloa!

Raskain mielin luovuin ihanasta karvaturristani, joka nyt on onneksi suurperheessä, jossa leikittäjiä ja lenkittäjiä riittää, on iso piha ja kolme muuta koiraa kavereina.

Vierailija kirjoitti:

Kymmenkuinen koira on ihan kakara vielä. Kuvailun mukaan hyvin energinen ja saalisviettinen yksilö, jonka koulutus on syytä aloittaa välittömästi, jos ei jo ole. En veisi mihinkään ammattikoirankouluttajalle, vaan liittyisin paikalliseen palveluskoirayhdistykseen, ja alkaisin käydä säännöllisesti kentällä koulutuksissa. Siellä on paljon eri tasolla olevia koiria, tulee sosiaalistumista, häiriön alla työskentelyä yms. Tulee myös paljon halvemmaksi, ja kouluttajat ovat kuitenkin kokeneita. Myös koirasi rodun omistajista suuri osa on käynyt kantapään kautta -koulun saadakseen koirastaan yhteiskuntakelpoisen, joten rotuyhdistykselläkin on tarjottavaa opettamisen suhteen, jos on viitseliäisyyttä.

Toinen juttu on sitten lenkittäminen. Jos pystyt viemään koiraa vain kuonopannassa, sitten viet. Tai sitten miehesi hoitaa lenkitykset ja koulutukset. Kuonopannassa vieminen on hyvä vaihtoehto, kun sen kanssa vahvakaan koira ei pääse toteuttamaan kaikkia älynväläyksiään, ja sen kanssa on omistajankin turvallista mennä, kun tietää, ettei päädy rekan alle itsekään. Ajan mittaan koira oppii kulkemaan rauhallisesti, kun se tajuaa, että on turha rempoa ja kiljua, ja kun taluttaja on myös rauhallinen ja varma. Se ei tapahdu hetkessä, vaan vaatii toistoa ja palkitsemista kerta toisensa jälkeen.

Piikkiajatukset on nyt syytä suunnata siihen toimintaan, joka olisi pitänyt aloittaa heti pennun tultua, eli kärsivälliseen opettamiseen.

Erinomaisen järkevä kommentti. Mutta pentu nyt tekee ihan mitä omistaja haluaa, perseily alkaa monesti myöhemmin. Ja juurikin puolen vuoden iässä. Mulla on saksanpaimen, joka pentuna oli mallioppilas, mutta puolen vuoden iässä siitä tuli kuin Ilmestyskirjan peto. Halusi syödä autot ja fillarit. Toisaalta erinomaisen oppivainen koulutuskentällä. Ja kotioloissa ei ongelmia. Se petovaihe meni sitten vaan ohi, kun pääkoppa kypsyi.

Ikävä että tässäkin keskustelussa lynkataan koiranomistaja, joka ilmeisesti yrittää parhaansa. Ja kyllä, noiden kanssa voi mennä hermot ja sormi suuhun. Ei sitä tarvi hävetä.

Vierailija kirjoitti:

Sullahan tässä se ongelma on, niin vie itsesi piikille. Koirallahan ei tässä mitään ongelmaa ole. Se ei ole pyytänyt syntyä. Eikä päästä laumaan, jossa sitä kohdellaan huonosti. Sunlaiset empatiakyvyttömät ihmisen irvikuvat pitäisi poistaa tästä maailmasta. Teitä on liikaa.

Käsittämättömän sairas kommentti. Miksi tuollainen ihminen on vapaana?

Vihdoinkin tervepäinen koiranomistaja, joka tunnistaa ja tunnustaa tosiasiat. Suurin osa terrorisoi ympäristöään muista välittämättä.

Hah! Mä olen kouluttanut 2 vuotiasta kodinvaihtajaa joka saakelin päivä 6kk,eikä vieläkään ole paljoa edistystä tapahtunut 😀 että tsemppiä vaan kakaran kanssa... Suosittelen ammattikouluttajalla käyntiä joka opettaa kontaktiharjoituksen. Se on ainoa toimiva keino asioiden jahtaamisen lopettamiseen. Vaatii ihan jatkuvaa koulutusta 100 kertaan päivässä,mutta toimii.