pakkoneuroottiset ihmiset on itsekkäitä.

Kärsin noin viisi vuotta puhtauteen liittyvästä pakko-oireisesta häiriöstä, jossa oli paljon foobisia piirteitä. Pelot ovat todennäköisyyksiin suhteutettuna hyvin irrationaalisia, mutta tunteet ovat äärimmäisen voimakkaita, ja sitä voi olla vaikeaa ymmärtää. Muistan ajatelleeni, että mieluummin "ottaisin" itselleni syövän kuin tällaisen helvetin, jossa elän. En odottanut, että kukaan olisi ymmärtänyt, koska tiedostin kyllä jollakin tasolla itse, että toimintani on älytöntä. Pelko oli elämässä läsnä kuitenkin koko ajan. Kaikki toiminta tähtää sen aiheuttajien minimointiin. Eniten tästä kärsivät ihmissuhteet.

On totta, että sairastavan henkilön on vaikeaa ottaa toisia huomioon normaalin ihmisen tavoin. Ajatukset ovat keskittyneet 90-prosenttisesti näihin neuroottisiin toimintoihin ja aiheuttajiin, tilaa ei jää yksinkertaisesti muulle.

Olen edelleen hygieeninen ja siisti, mutta normaalin rajoissa, enkä ahdistu vaikkapa käsien pesemättömyydestä itkuiseen paniikkikohtaukseen asti. Terapian, uuden ympäristön ja altistumisprosessin kautta peloista on mahdollista päästä eroon.