Lue keskustelun säännöt.
Kotiäitiys taaperovuosista eteenpäin.
12.06.2014 |
Mä puhun nyt rehellisesti. Mulla on kolme lasta ja luulen tietäväni mistä puhun. Kotiäitivuosiin mahtuu monenlaista vaihetta ja aika monta vaihetta oli sellaista, että tuntui, että mun paikka on todellakin kotona. Että tämä on niin vaativa vaihe, että teen täyttä työtä ja täällä mun pitää olla. Että kenellekään ei tarvitse perustella, miksi olen kotona, se on ilman muuta selvää. Esikoisen loppuraskaus ja vauvavuosi, sitten uusi raskaus ja taaperon hoito siinä sivussa, sitten toisen taaperon vauvavuosi ja esikoisen leikki-ikäistyminen ja siinä uusi raskaus ja toki taas vauvavuosi. Nyt nuorin lähenee leikki-ikää tai onkin jo, yli 2v.
Mä oon ollut koko kevään jotenkin tyytymätön ja ihmetellyt, mitä tää nyt on. Nyt kesän tullen oon ehtinyt vähän funtsia ja tajunnut, että nyt tuntuu siltä, että ei taaperoikästä enää tarvitse, siis "tarvitse" hoitaa kotona. Hän pärjäisi jo jonkun muun hoivissa. Ja sama koskee tietty vanhempiakin lapsia. Nyt tuntuu, että kun yöt nukutaan hyvin, rytmit ovat pitkään olleet kohdillaan, niin kotiäitiys tuntuu jotenkin.. turhalta. Kutsutaan toisia äitiä kahveille, rupatellaan, käydään puistossa kiikkumassa jne. Siis, perussettiä, ja varmaan keltikangas olisi sitä mieltä että tämä on tosi tärkeää aikaa olla kotona. Mutta tämä nyt vain tuntuu siltä, että nyt olisi äidin aika pullahtaa pesästä takaisin omaan työhönsä. En osaa tätä perustella muulla kuin omalla tunteellani. Tuntuu, että mä täytän turhanpäiväisillä aktiviteeteilla päivääni ja koetan keksimällä keksiä tekemistä ja puuhaa kun alkaa jo tuntua, että naperoni pärjäisivät hetken jossain muualla ja mäkin voisin pikkuhiljaa palata leipätyöni ääreen.
Kommentit (7)
Kaikillahan se on erilaista, itse olen kotiäiti edelleen vaikka lapsi on 4, olen ensivuoden syksyyn saakka kunnes hän menee eskariin.
Oma äitini oli myös kotiäiti ja sieltä asti olen itsekin halunnut samalailla elää ja sitä varten säästin jotta mahdollisuus siihen on varallisestikin.
Olen nauttinut tästä todella kovasti, teen tarvittaessa joskus ilta-viikonloppukeikkoja töissä, mutta hyvin harvoin. Ehdin sitten taas työskennellä kun lapsi alkaa eskari- ja koulutielle. :)
Minusta kotiäitiys on nyt äärimmäisen nautittavaa kun lapsen kanssa voi touhuta yhtä sun toista eikä hän ole enää ihan vauva.
Toki lapsi käy kuitenkin 2x viikossa kerhossa ja näkee ikäisiään, ennenkuin joku siitä älähtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ajattelet kotiäitiyttä jotenkin nurinkurisesti pelkästään lasten kannalta. Nythän sulla alkaa just ne parhaat kotiäitivuodet, jolloin pystytte tekemään lasten kanssa ihania juttua ja voitte nauttia yhdessäolosta kun arki ei ole enää pelkkää perushoitoa.
Tietenkin ne lapset pärjää ilman sua, olisivat pärjänneet heti laitokselta lähtien, mutta onko se ainut kriteeri töihinlähdön suhteen?
Sinuna palaisin kyllä samantien työelämään. Itse olen ollut vuoden kotona esikoiseni kanssa ja olisin heti valmis aloittamaan työn, jos sellainen olisi odottamassa. (Minut irtisanottiin juuri ennen raskautta.) Tuntuu väärältä, että mieheni raataa töissä ja itse vaan hengailen lapsen kanssa ja ravailen kahvilla ja tuhlaamassa (mieheni tienaamaa) rahaa.
Mutta itse sinun on ratkaisusi tehtävä miehesi kanssa.
Mulla oli myös isompien kasten aloittaessa päiväkodin tuollainen olo kun lapset leikki paljon yhdessä, viiletti ulkona nii että perässä sai juosta jne. Elämä alko olla siks niin helppoa että oli hyvä lähteä töihin. Reilun vuoden olin töissä ennenku jäin kolmannen kerran äitiyslomalle ja nyt kyllä taas on kuva nähdä noita isoja lapsiakin enemmän. Mua ihan hämmensi paljoko keskimmäinen oli päiväkotivuotensa aikana muuttunu ja kasvanu kun tein itse pitkää päivää(mies teki lyhempiä päiviä ja oli sitten iltapäivisin lasten kanssa ja laittoi ruoan jne).
Neuvoni on siis että mene vaan töihin mutta jos suinkin mahdollista niin osa-aikaiseen töihin että ehdit nauttia niistä lapsistasi myös :)
Ihmiset ovat erilaisia, lapset ovat erilaisia, perheet ovat erilaisia. Joillain ei ole työtä, mihin palata, jotkut karkaisivat jo laitokselta takaisin töihin. Joku ei voi sietää kotiäitiyttä, joku rakastaa sitä.
Me olemme kaikki erilaisia ja hyvä niin. Se, mikä on hyvä minulle, on huono jollekin toiselle. Tee päätöksesi itse, älä ajattele, mitä muut tekevät. Äläkä missään nimessä arvostele muiden ratkaisuja. Ne ovat heidän, ei sinun. Eikä meilläkään ole mitään oikeutta arvostella sinun ratkaisujasi.
Tämän kun kaikki muistaisi, niin Suomessa eläisi aika paljon onnellisempia äitejä, joita ei koko ajan syyllistettäisi ihan kaikesta.
Itse olen ollut nyt 14 vuotta kotiäitinä, lapset jo kouluikäisiä. Tämä sopii minulle ja meidän perheelle, monelle muulle ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 12:52"]Sinuna palaisin kyllä samantien työelämään. Itse olen ollut vuoden kotona esikoiseni kanssa ja olisin heti valmis aloittamaan työn, jos sellainen olisi odottamassa. (Minut irtisanottiin juuri ennen raskautta.) Tuntuu väärältä, että mieheni raataa töissä ja itse vaan hengailen lapsen kanssa ja ravailen kahvilla ja tuhlaamassa (mieheni tienaamaa) rahaa.
Mutta itse sinun on ratkaisusi tehtävä miehesi kanssa.
[/quote]
Mutta ajattele niin että saat tehdä töitä luultavasti 70-vuotiaaksi, kyllä siinä ehtii raataa ja ansaita ne kahvilareissut takaisin - ja maksaa ne jopa miehelle takaisin! Aika kärpäsen paskalta tuntuu nyt ne muutamat kotiäitivuodet kun 36-vuotiaana olen ollut pari vuotta töissä.. Ja olen seuraavat 30 mokomaa vielä päälle.
hyvillä mielin vain töihin jos siltä tuntuu !