Pitääkö lapsi vai tehdä abortti?

Hei, olen 22-vuotias nainen joka on juuri saanut kuulla olevansa raskaana. Nyt tarvitsisin kokeneempien ihmisten neuvoja ja muiden samassa tilanteessa olleiden naisten kokemuksia. 

Tosiaan tilanne on se, että sain lauantaina tietää olevani raskaana. Raskauden syy on ehkäisyn pettäminen. Lasta ei todellakaan ole suunniteltu tähän väliin. Mulla on ollut aina selvät suunnitelmat että ensin koulu loppuun, työpaikka, mies ja naimisiinmeno sitten vasta lapset. Olin aivan varma etten pidä lasta. Kävin maanantaina ensimmäisellä lääkärillä hakemassa suositusta raskauden keskeyttämiseksi ja sainkin lähetteen lisätutkimuksia varten. Nyt en kuitenkaan enää tiedä mitä tehdä. Mitä pidempään kannan lasta sisälläni sitä enemmän siihen kiinnyn. Aluksi ajatus lapsesta tuntui sekottavan koko elämän täysin mutta illalla huomasimme puhuvamme siitä mitä lapsi alkaisi harrastamaan ja kuinka sumplittaisiin töissä ja koulussa käymiset.

Elämäntilanteeni: Olen seurustellut avomieheni kanssa vajaan kolme vuotta. Tästä ajasta n. 2,5 vuotta olemme eläneet etäsuhteessa ja nähneet vähän. Eli me ei olla paljoa vietetty aikaa eikä asuttu toistemme kanssa kauaa. Tunnen  mieheni kyllä hyvin, hän olisi todella turvallinen ja vastuullinen isä. Luonteeltaan hän on aivan ihana mutta koska olemme olleet niin vähän aikaa varsinaisesti yhdessä, minua ahdistaa hommata lasta vielä hänen kanssaan. Nuoresta iästäni huolimatta oon seurustellut kahdessa pitkässä suhteessa ja sinkkuaikaa minulla ei ole ollut paria kuukautta kauempaa. Pelkään, että tahdon jossain vaiheessa viettää sinkkuaikaa ja viettää nuoruutta. Ja kun tästä nykyisestä miehestä en osaa sanoa. Aivan ihana siis on mutta en ole varma saanko minä hänen kanssaan parisuhteelta sitä mitä haen. En tiedä, ollaan niin vähän aikaa sitä arkea yhdessä eletty. Eli hyvä ja vastuullinen isä tiedossa mutta parisuhteen vankkuudesta ei mitään varmuutta, siinä ensimmäinen pulma. Toisekseen olen ollut iloinen siitä että viimeinkin päästään harrastamaan,matkustelemaan ja olemaan yhdessä. Jos meille tulisi lapsi ensi talvena tuntuu siltä ettei me taaskaan päästä miehen kanssa viettämään sitä yhteistä aikaa.

Toinen asia. Aloitan syksyllä opinnot ammattikorkeassa, ehtisin olemaan talveen asti koulussa minkä jälkeen pitäisi jäädä äitiyslomalle ja jatkaa opintoja seuraavan luokan kanssa 1-2 vuotta myöhemmin riippuen siitä koska seuraava koulutus alkaa. Ajatus opintojen lykkäämisestä ahdistaa ja varsinkin opiskeluihin palaaminen. Kuinka vaikeaa loppupeleissä on yhdistää lapsi, opinnot, miehen työt, yöllä valvomiset, raha-asiat, sairastamiset jne. Mies käy töissä, palkka ei mikään erikoinen. Ja minun opiskeluihin menee neljä vuotta. Jos lapsi tulee, rahatilanne tulee olemaan tiukka ainakin sellaiset viisi-kuusi vuotta. 

Kolmas asia on tosiaan se raha. Meillä on hyvin pieni kaksio ja kauheasti kalliimpaan kämppään ei ole varaa muuttaa. En tiedä enkä osaa arvioida kuinka me taloudellisesti pärjäisimme jos meillä olisi lapsi.

Minä en tiedä mitä tehdä. Eniten toivon etten olisi tullut raskaaksi koska ei tarvitsisi tälläisiä miettiä ja pääsisin vihdoinkin aloittamaan koulun jonne minulla kauhea palo olisi. Lapsen pitäminen pelottaa ja ahdistaa. Pelkään sitä elämää mitä se olisi. Entä jos vihaan sitä elämää? Menetänkö vapauteni ja nuoruuteni? Entä jos en olekaan valmis? Mitä jos huomaan ettei mies olekaan minulle sopiva? Mutta sitten taas toisaalta... Minä ja mieheni rakastetaan lapsia ja lasten hankkiminen meille on itsestäänselvyys, sitä vaan ei suunniteltu nyt. Isä on kyllä todella innoissaan ja huomaan vähän väliä itsekin olevani kun suunnittelen mitä kaikkea sen kanssa tekisimme, kuinka viettäisin odotusajan,, kuinka hoitaisin sitä ja nauttisin äitiydestä äitiysloman ajan.... Eli vaikka pelottaa niin siinä on silti jotain todella hienoa. Abortti sen sijaan..Siitä minulle ei tule minkäänlaista hyvää oloa. Vaikka se johtaisi siihen mitä ainakin kuvittelen toivovani: mahdollisuuden mennä kouluun ja tutustua mieheen paremmin ennen lasten hankintaa se ei siltikään tunnu hyvältä. En tiedä mitä teen..

Eli nyt omia näkemyksiä ja kokemuksia kaikesta aiheeseen liittyvästä: vahinkoraskaus, abortti, lapsen pitäminen, lapset ja opiskelu, miltä minun tilanteeni teidän silmiin näyttää jne.

Tässä muutama kysymys johon toivon vastausta niiltä joita asia koskee:

1. Koetko lapsen rajoittavan sosiaalista elämääsi? Näin nuorena ja opiskelijana sitä ei kuitenkaan haluaisi ihan kaikesta jäädä paitsi ja syrjäytyä.

2. Millaista oli opiskella vauvan kanssa? Jaksoitko? Kuinka käytännön asiat hoituivat?

3. Oletko koskaan katunut sitä että päätit pitää lapsen vaikka raskaus ei ollut suunniteltu tai mahdollisesti edes toivottu?

4. Mitkä olivat suurimmat haasteet esikoisesi kanssa?

5. Miltä meikäläisen tilanne sinun silmiisi näyttää jos lapsen pitämistä mietitään?

Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea