Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö mielestäsi eutanasia sallia vaikka varsinaista fyysistä sairautta ei olisi? (esim. masennuksen tai syrjäytymisen takia)
19.06.2021 |
Mitä olet mieltä tällaisesta? Jos yksilö vakaasti kokee että hänen elämänsä on enemmän kärsimystä kuin nautintoa? Onko tällaisessa elämässä mitään järkeä?
Toisissa maissahan on jo tehty eutanasioita masennuksen takia
Itse varmaan haluaisin tällaisen eutanasian, koska en vain tunne kuuluvani tänne
Kommentit (48)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että yli 80-vuotiaalle kyllä. Nuorempien elämän suunta voi muuttua kovastikin parempaan, mutta tuossa iässä ei varmaan ole enää suuria odotettavissa.
Olen 35
ap
Suosittelen jokaiselle halukkaalle. Pitäisi rakentaa lounge-tyyppisiä teemahuoneita, joissa jokainen halukas pääsee rauhassa toteuttamaan toiveensa.
Se olisi oikein unelma. Kuolisin mielummin kun olisin orjana suomen valtiolle.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että yli 80-vuotiaalle kyllä. Nuorempien elämän suunta voi muuttua kovastikin parempaan, mutta tuossa iässä ei varmaan ole enää suuria odotettavissa.
55 vuotta hyvä raja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle psykiatrinen hoitaja ehdotti yhtenä vaihtoehtona itsemurhaa.
Eutanasiaa tarvitaan, jos ihminen ei pysty tekemään itsemurhaa. Masennus ja syrjäytyminen eivät millään tavoin estä ihmistä tappamasta itseään, joten mihin hän tarvitsisi kuolinapua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että yli 80-vuotiaalle kyllä. Nuorempien elämän suunta voi muuttua kovastikin parempaan, mutta tuossa iässä ei varmaan ole enää suuria odotettavissa.
Olen 35
ap
Elämäni paras aika meni jo, vaikka ei sekään kovin hyvää ollut. Nyt on vain ahdistusta, katumusta, masennusta ja yksinäisyyttä
ap
Vierailija kirjoitti:
Eutanasiaa tarvitaan, jos ihminen ei pysty tekemään itsemurhaa. Masennus ja syrjäytyminen eivät millään tavoin estä ihmistä tappamasta itseään, joten mihin hän tarvitsisi kuolinapua?
Koska näin tästä asiasta saataisiin yleisesti hyväksyttyä, ja esimerkiksi voisi perustella asiaa omille vanhemmilleen näin.
Vanhempani ovat suurin syy miksi en ole vielä poistunut täältä...Oli tarkoitus odottaa kunnes heistä aika jättää, mutta tämä odotus tuntuu niin pitkältä...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle psykiatrinen hoitaja ehdotti yhtenä vaihtoehtona itsemurhaa.
Aivan varmasti...
Sanoisin, että pitäisi olla jokin "herättävä" tekijä ensin, jolla tietäisi haluaako oikeasti kuolla lopullisesti vai ei. Esim. itselläni läheisen syöpäkuolema (olin omaishoitaja, sen n. 6kk mitä diagnoosista kesti kuolemaan) herätti tuollaisen "kerranhan täällä vain eletään" -tunteen. Tuntuu järjettömältä, että haluaisi luovuttaa kesken, kun toiset joutuu luovuttamaan kesken :(
Sen jälkeen voisi todeta haluaako oikeasti samaa.
Anteeksi jo etukäteen virheet, olen kännissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Sivullisia ei pitäisi joutua traumatisoimaan oman kuolemantoiveensa takia. Haluaisin säästää marjastajat, rekkakuskit ja viattomat talkkarit, ja kuolla siististi ja logistisesti järkevässä paikassa.
Ihminen voi ihan itse päättää päivänsä.
Ei siihen tarvita lääkäreitä, jotka ovat vannoneet lääkärinvalansa - kaikki tietää, mitä valassa luvataan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle psykiatrinen hoitaja ehdotti yhtenä vaihtoehtona itsemurhaa.
Oikeastiko? On silloin syyllistynyt rikokseen. Mitä tekotapaa suositteli? Tuliko lääkemääräys siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle psykiatrinen hoitaja ehdotti yhtenä vaihtoehtona itsemurhaa.
Aivan varmasti...
Sinä et arvaakaan millaisia ihmisiä on hoitajina. Tietenkään kukaan ei usko mielenterveyspotilasta. Sen takia he juuri voivat käyttäytyä miten haluavat. Viestini oli 100% totta. Muutakin kiusaamista oli. Tuo oli vain yksi heitto.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että pitäisi olla jokin "herättävä" tekijä ensin, jolla tietäisi haluaako oikeasti kuolla lopullisesti vai ei. Esim. itselläni läheisen syöpäkuolema (olin omaishoitaja, sen n. 6kk mitä diagnoosista kesti kuolemaan) herätti tuollaisen "kerranhan täällä vain eletään" -tunteen. Tuntuu järjettömältä, että haluaisi luovuttaa kesken, kun toiset joutuu luovuttamaan kesken :(
Sen jälkeen voisi todeta haluaako oikeasti samaa.
Anteeksi jo etukäteen virheet, olen kännissä.
Syöpäkipujen katseleminen ei herättänyt itselläni elämänhalua. Ei myöskään lemmikin kuolema. Ei myöskään uuden lemmikin hankinta, ja nyt kun töitä ei ole, niin ei ole enää rahaa hankkia uutta velvollisuutta, jonka takia velvoittaisi itsensä elämään. Isäkin on jo 73-v., joten hänen suojelemisensa ei vie enää pitkään.
Jos nyt lähdettäisiin siitä, että ihan peruseutanasia saataisiin tänne kehitysmaahan, niin että kivuliaasti kuolevat edes pääsisivät halutessaan rauhassa haudan lepoon.
Kyllä. Kaikille 18-vuotta täyttäneillä tulee olla oikeus päättää päivänsä niin halutesssaan turvallisessa ympräistössä.
Jos psyykkinen pahaolo on kestänyt aikuisella vuosia ja kaikki hoitokeinot on kokeiltu, niin miksei. Avustettu itsemurha on ainakin varmempi ja siistimpi tapa kuin moni muu.
Sanoisin, että yli 80-vuotiaalle kyllä. Nuorempien elämän suunta voi muuttua kovastikin parempaan, mutta tuossa iässä ei varmaan ole enää suuria odotettavissa.