Lue keskustelun säännöt.
Anoppien ja appiukkojen törkeimmät möläytykset!
11.06.2014 |
Kertokaahan pahimpia sammakoita mitä on tullut appivanhempien suusta.
Mä voin aloittaa: Saimme mieheni kanssa lapsen. Lapsi oli todella toivottu ja pitkään yritetty. Emme kertoneet sattuneesta syystä appivanhemmille vauvan yrityksestä mitään. No, kun kerroimme että olen raskaana niin ensimmäinen kommentti oli "oliko vahinko?". Kun vauva syntyi, jatkoi anoppi "vahinko"-juttuaan ja nimitti vauvaamme usein vahingoksi. Tahallaan halusi provosoida... Emme sanoneet mitään, sillä turha lisätä vettä myllyyn jne. Tietysti olisimme voineet sanoa että lasta "tehtiin" pitempään ja niin edelleen mutta nuo asiat eivät anopille (eikä muillekaan!) kuulu.
Mitä törkeyksiä te olette saaneet kuulla?
Kommentit (14)
Appivanhemmat muistivat voivotella aina kun meillä oli "vain" tyttöjä. Esikoisen synnyttyä, sairaalassa kun tulivat meitä katsomaan, anoppi sanoi että "kyllä se poika sieltä vielä tulee". Ja kun toinen tyttö syntyi, anoppi huokaili penkillä sairaalasängyn vieressä "kun tuli vaan tyttö taas".
Hautajaisissa mut laitettiin istumaan itselleni tuntemattomien vanhempien henkilöiden kanssa kun appivanhempien kanssa pöytään meni mieheni, hänen sisarensa puolisonsa kanssa ja lapset, myös meidän puolikelvottomat tyttäremme siis. Olimme olleet naimisissa tuolloin jo 7 vuotta. (ja kyse ei ollut siitä etteikö pöytään olisi mahtunut)
Olishan noita vaikka millä mitalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ex-anoppi oikein veemäinen tapaus.
Selitin väsyneenä että olin tosiaan ollut kohtusyöpäleikkauksessa viime päivät, ja kohdunpoistossa koska syöpäsolut levinneet laajalle, ja että kaikki meni hyvin ja olen toipumassa ja voimat palautumassa. Siihen ex-anoppi väläytti että nytkö sinusta ei ole enää mihinkään kun hän olisi halunnut lapsenlapsia ainoalle pojalleen!
PS. Olen terve nykyään, ja tarkoitus adoptoida uuden miehen kanssa.
Hyvin monessa tilanteessa mulle ja miehelleni: "Ette te ymmärrä kun teillä ei ole lapsia."
Olimme tuolloin vielä huolissamme kun jälkikasvua ei kuulunut, nyt oon raskaana :)
Pakko mainita kaverini anoppi joka oikein törppö suustaan.
Kaverini on suomalainen ja hänellä saamelaista verta ja on hyvin tummat pitkät hiukset ja tummat silmät, mutta vaalea iho, eli on sellainen lumikkimainen ulkonäkö. Kun hänen miehensä eli silloinen poikakaverinsa vei hänet kotiinsa näytille anopin luokse (appi oli kuollut) ekaa kertaa niin tämä anoppi väläytti ensimmäisenä että "toit sitten tänne mustalaisen!"
Lapsettomat ei oikeasti ymmärrä.
Ja syöpäsairaa ei muuten saa adoptoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 15:40"]
Appivanhemmat muistivat voivotella aina kun meillä oli "vain" tyttöjä. Esikoisen synnyttyä, sairaalassa kun tulivat meitä katsomaan, anoppi sanoi että "kyllä se poika sieltä vielä tulee". Ja kun toinen tyttö syntyi, anoppi huokaili penkillä sairaalasängyn vieressä "kun tuli vaan tyttö taas".
Hautajaisissa mut laitettiin istumaan itselleni tuntemattomien vanhempien henkilöiden kanssa kun appivanhempien kanssa pöytään meni mieheni, hänen sisarensa puolisonsa kanssa ja lapset, myös meidän puolikelvottomat tyttäremme siis. Olimme olleet naimisissa tuolloin jo 7 vuotta. (ja kyse ei ollut siitä etteikö pöytään olisi mahtunut)
Olishan noita vaikka millä mitalla.
[/quote]
Itse olisin kyllä tuossa tilanteessa todennut ääneen, että "anteeksi, mutta minut on taidettu nyt kyllä merkitä väärään pöytään. MINUN perheeni istuu tuossa pöydässä, siis MINUN mieheni ja MINUN lapseni, eli oikea paikkani taitaakin olla tässä" ja tyytyväisenä mennyt perheeni kanssa samaan pöytään.
Tossuksi jää jos ei pidetä puoliaan.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 10:06"]
Lapsettomat ei oikeasti ymmärrä.
Ja syöpäsairaa ei muuten saa adoptoida.
[/quote]
Ja vajailla on vaan muita vaikeuksia elämässään, kuten esim. osallistua pätevästi keskusteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kaksi anoppia toinen oikea ja toinen puoli anoppi. Oikea anoppi on ihana ihminen. Mutta tää toinen onkin toista maata, eräänkin kerran sanoi miehelleni että eihän me oikeasti olla sun vanhempia vaikka oletkin asunut meidän kanssamme lapsuudesta saakka ja ei meidän tarvi sen takia tarvi tulla lapsemme syntymäpäiville. Muita karmeita letkautuksia on, en halu edes kaikkia muistaa
11:llä tosiaan on vaikeuksia. Jos anoppi/appi puhuu totta, puheet eivät ole möläytyksiä, eivätkä kuulu tähän ketjuun...
Tajuatko, tollo 11?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkällisten raskaiden hedelmöityshoitojen jälkeen saimme suloisen vauvan josta olimme ikionnellisia. Anoppi mainitsi muutamaan otteeseen että "minä luulen että siellä on menneet koeputket sekaisin, koska ei ole teidän näköinen yhtään". Totesin lopulta anopille kylmän rauhallisesti että, "ai, no sittenhän sulla ei olekaan lapsenlasta" (oli siis ainut lapsenlapsi tuolloin). Mietti hetken ja totesi hiljaa "en puhu enää ikinä mitään tuollaista".
Eli anoppejakin on ajattelukykyisiä! :)
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 10:19"]
11:llä tosiaan on vaikeuksia. Jos anoppi/appi puhuu totta, puheet eivät ole möläytyksiä, eivätkä kuulu tähän ketjuun...
Tajuatko, tollo 11?
[/quote]
Repesikö perse synnytyksessä noin pahasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostimme mieheni kanssa uuden asunnon. No talo osoittautui talven tullen täydeksi sudeksi, siis siellä oli niiiiin kylmä. Millään lämmityksellä ei saanut asuntoa paukkupakkasilla kunnolla lämpimäksi. Kerran sitten kun ulkolämpötila oli -25, erehdyin sanomaan anopille että koko meidän perhe on ihan kylmästä uupunut. Anoppi tiuskaisi siihen, että "olisi kannattanut vähän katsoa minkälaisen asunnon ostaa". Eh, niin, uudisrakennuksesta näkeekin kesäaikaan ulospäin kuinka hyvin ne ikkuna-asennukset yms on tehty. Tästä on vuosia, mutta en unohda tuota tiuskaisua ikinä.
Anoppi vaihtoi kerrostaloasuntoa viime kesänä. Viime talvi oli täällä päin todella leuto, mutta jo syksyllä kuului ulina kuinka hänen 60-lukulaisessa kämpässään vetää...
Meidän lapsi on kuulema "erikoisen näköinen" ja kynsien perusteella "sydänvikainen"
Lähihoitajana kun anopilla on lähes lääkärin pätevyys.
muutenkin ihan skitso tapaus.
Mulla on ollut anopin kanssa vaikka mitä kränää... Odotan oikein innolla mitä tapahtuu kun miehen kanssa päätämme hankkia lapsia. Voipi tosin olla, että anoppi ehtii tässä etukäteen jo kertoa oman mielipiteensä minusta ja minun ja miehen tulevista lapsista joita hän ei halua (koska olisivat myös minun lapsia). Tätä ei joskaan ole sanottu ääneen, mutta on tehty erittäin selväksi.
Ehkäpä törkein teko (tähän mennessä) on kun anoppi haukkui minut koko suvun edessä itsekkääksi, pataluhaksi ämmäksi. Tämän jälkeen anoppi suuttui minulle, kun olin aiheuttanut draamaa juhlissa. :D sairastaaa... En todellakaan ollut käyttäytynyt juhlissa mitenkään erikoisesti tai töykeästi vaan olin oma aurinkoinen itseni. Tervehdin kaikkia, juttelin, olin kohtelias. Eli olin siis itsekäs pataluha ämmä t. Anoppi.