Ihmiset jotka puhuu toiselle aikuiselle lässyttäen/yksinkertaisesti

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, ettei tuollainen ihminen vaan tajua itse sitä miltä se lässytys toisesta tuntuu. Minulla on opiskelukaveri (opiskelen toista tutkintoa) ja hänen aiempi koulutuksensa liittyy opetusalaan. Hänellä on jäänyt sieltä jotenkin sellainen rooli päälle, että hän tietää kaiken ja on mielellään opastamassa meitä muita sellaiseen alentuvaan sävyyn. Josta saa sellaisen mielikuvan, että hän pitää itseään muita älykkäämpänä ja turhautuu meidän onnettomien tumpeloiden kanssa. Sellainen ajatus, että yhteinen keskustelu on usein sellaista yhdessä ihmettelemistä, ajanviettämistä ja omien ajatusten kuulostelemista on hänelle täysin outo ja ajaa hänet uhan hulluuden partaalle, koska hän ei tajua, että ei meillä muilla opiskelijoilla ole tarvettakaan löytää jokaiseen asiaan absoluuttinen totuus, vaan kuulla kaikkien mielipide ja harrastaa vähän sosiaalista kanssakäymistä. Pitkällä tähtäimellä on paljon tärkeämpää, että tajuamme millaisia ihmisiä ryhmässä on ja miten kukin ajattelee, kuin se että sata lasissa suoritamme sitä yhdessäoloa. Erityisen tärkeää se on siksi, että ne porukan hiljaisimmat saavat myös tuoda itseään esiin.

Koska olen opiskeluporukan vanhin, annan hänen mesota ja olen lähinnä lievästi ärtynyt ja usein huvittunutkin. Mietin että aika hioo tästäkin ihmisestä ne suurimmat särmät ennen pitkää, ja antaa hänen siihen mennessä opettaa sormi pystyssä. Mut tiedän että nuoremmat ovat joskus hyvinkin ahdistuneita ja aivan raivoissaan koska kokevat tulleensa aliarvioiduiksi.

Minullekin on mahdoton ajatus, että yhdessä vaan ihmeteltäisiin ja äimisteltäisiin jotain yksinkertaisia juttuja, ja jos joku kertoo miten asiat oikeasti ovat, tai hui kamala MIKSI joku juttu on jollain tavalla, niin siitä loukkaannuttaan.

Eri juttu jos äänen sävy on oikeasti sellainen halveksiva.

Kyllä olette tyhmää porukkaa jos suututte ja loukkaannutte siitä, jos teille jotain asiaakin kertoo.

Eikö sitä sosiaalista liimaa erity jos jutut ovat kehittäviä? Pitääkö sosiaalisen liiman eritys jutut aina olla sellaisia jotka eivät johda mihinkään?

Esim.

Sosiaalisen liiman erittäjä jutustelija nro. 1: Miksköhän aina pitää kaupassa jonottaa, ihan hölmöö.

Sosiaalisen liiman erittäjä jutustelija nro. 2: No niin just, hihi hihi hihi. Ois paljon kivempaa vaan mennä suoraan kassalle. Heh.

Sosiaalisen liiman erittäjät 3 ja 4 : Heh heh. Joo just niin, hih.. Nii  nii..

Kaikki hyvin ja on mukavaa.

Paha ihminen: No olisiko kiva jos joku teidän eteenne töytää kassalla, kun teillä on kiire hakemaan lapsi tarhasta? Eiköhän sillä jonotuksella ihan tarkoitus ole.

Vierailija kirjoitti:

Tulee myös mieleen muutama esimerkki jokusen vuoden takaa:

Olin isoisäni luona käymässä, kun sisään pyrähti joku sosiaalitantta, joka halusi tietää, miten pappa pärjää päivisin yksin kotona, kun eno on töissä. Ihan hyvin hän pärjäsi, sillä kahvinkeitto ja ruuanlaitto suju loistavasti. Sitten tuo tantta alkoi kysellä kuin vähämieliseltä typeriä kysymyksiä, esim. tunteeko pappa kellon ja muuta samanlaista lempeästi lässyttäen. Kun se tantta sitten lopulta häipyi, meillä ei ollut riemulla rajoja, kun irvailtiin tantan touhuja.

Tätini, em. papan tytär kuului myös noihin lässyttäjiin. Monta kertaa olin räjähtämisen partaalla, kun kuuntelin hänen puheitään. Eikö ihmisen järki todellakaan sano, että täysjärkiselle, joskin iäkkäälle ihmiselle ei puhuta kuin kaksivuotiaalle.

Muuan vanhempi isäukon tuttava oli ollut muutaman vuorokauden sairaalassa vuodepotilaana. Yhtenä aamuna sitten oli lempeän laupias sisar hento valkoinen tullut kysymään: "Onkos meidän suoli toimint tänä aamuna?" Tuttava oli tuumannut, ettei tiennyt millainen suolentoiminta hoitajalla oli, mutta hänen suolensa oli kyllä tominut normaalisti.

Ja bonuksena vielä nyt jo eläköitynyt naispappi, joka venytteli ja vanutteli kieltä siihen malliin, että tuntui kuin puhe olisi hajonnut kokonaan kirkon holveihin. Joku ehkä mainitsi asiasta hänelle, sillä virkansa loppupuolella puhe alkoi jo muistuttaa ihan normaalia puhetta. Papillinen aksentti toki säilyi, mutta venyttely lähes loppui.

Papit ovat jokainen p**kan jauhajia. Satukirjasta keksivät horinoita. Tuo kyseinen pappi ei ole keksinyt tarpeeksi pitkiä horinoita, tai ei ole osannut kirjoittaa kunnolla. Siksi on veeeeen yyyyt äää nyyyt kaikki saarnansa puolta pidemminksi.

Hölmöt ihmiset vielä tuhlaavat aikaansa tuollaista kuunnellessaan.

Itse alennun psykiatrisessa hoidossa samalle tasolle lässyttäjä hoitajan  kanssa kun pidän häntä oikeasti niin yksinkertaisena. Lääkäreille voikin sitten vetää yliopisto showta.

Meillä oli yhden kurssin vetäjä opiskeluaikana, jotain viestintää. Oli ala-asteen opettaja. Asiasta koulussa sanottiin, ei vetänyt toista kurssia. Aihe oli vielä muistaakseni puheviestintä tms.

Mulla muutama tollanen työkaveri, tekevät sitä kyllä myös muille kuin minulle. Itse otan jokseenkin vihaisen ilmeen, nostan toista kulmakarvaa ja tosiaan vastaan virastoäänellä. Siihen lässytys yleensä loppuu.

Se on jotain toisen aliarvioimista, tai sen yritystä. Pidän huolen, ettei toimi minuun. Sellanen jämäkkä ja vakava/neutraali lyhyt vastaus lopettaa lässytyksen nopeiten.

Nyt ootte vähän mun mielestä kujalla olleet.

Koen että lässytys on lässyttäjän itsesuojelua. "Kun lässytän, tuo vahvempi ihminen ei saakaan otetta minusta ja kohtelee hellemmin".

Itsetunto juttuja; taannutaan lapsekkaalle tasolle. / Peitetään pelkoa toisen yliotteesta.

Mulla oli kolmisenkymmentä vuotta sitten opiskelukaveri, joka puhui vähän tuohon tyyliin kaikille. Semmoinen muka-empaattinen opettajapuhe päällä. Ei varmastikaan ollut mitään tietoista vallankäyttöä tai veetuilua, vaan perusasenne muihin ja samalla tiedostamaton puheen tapa.

Jos joku alkaisi minulle lässyttää, kokisin sen aika raskaan sarjan veetuiluna. Kysyisin ihan suorana sellaiselta tyypiltä, että "miksi aloit lässyttää minulle kuin pienelle lapselle, vitt.iletko?"

Ok., jos joku on oikein tyhmä ja jankuttaa samaa asiaa loputtomiin, olen saattanut huokaista ja sanoa vastaukseni hi-taas-ti ja kysyä, että mikä on, kun ei mene nyt perille? Hyvin harvinaista tämä kumminkin, en yleensä kettuile passiivisagrssiivisesti, vaan osaan sanoa aivan suoraankin, jos olen eri mieltä jonkun kanssa tai en pidä hänen toiminnastaan.

Ihminen asettaa itse rajat sille, miten sallii muiden ihmisten itseään kohdella. Muista tämä ap. Kukaan muu ei sitä sinun puolestasi tee, ja täällä anonyymisti purnaaminen ei saa ketään siistimään tapojaan.

Synapsiz kirjoitti:

Nyt ootte vähän mun mielestä kujalla olleet.

Koen että lässytys on lässyttäjän itsesuojelua. "Kun lässytän, tuo vahvempi ihminen ei saakaan otetta minusta ja kohtelee hellemmin".

Itsetunto juttuja; taannutaan lapsekkaalle tasolle. / Peitetään pelkoa toisen yliotteesta.

Ei. Nyt sinä sekoitat kaksi eri asiaa. Semmoinen pikkutytöksi taantuminen, josta sinä puhut on eri asia kuin aikuisen puhe jollekulle, jota pitää lapsellisena tai tyhmänä.

Tuota "voi minua pikkuista, olen niin kiltti ja puhun tällä lailla pikkutytön ohuella äänellä...." tapahtuu tietysti myös, ja juurikin kuten sanoit hellytämistarkoituksessa, mutta se ei ole sama asia mistä tässä ketjussa puhutaan.

27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, ettei tuollainen ihminen vaan tajua itse sitä miltä se lässytys toisesta tuntuu. Minulla on opiskelukaveri (opiskelen toista tutkintoa) ja hänen aiempi koulutuksensa liittyy opetusalaan. Hänellä on jäänyt sieltä jotenkin sellainen rooli päälle, että hän tietää kaiken ja on mielellään opastamassa meitä muita sellaiseen alentuvaan sävyyn. Josta saa sellaisen mielikuvan, että hän pitää itseään muita älykkäämpänä ja turhautuu meidän onnettomien tumpeloiden kanssa. Sellainen ajatus, että yhteinen keskustelu on usein sellaista yhdessä ihmettelemistä, ajanviettämistä ja omien ajatusten kuulostelemista on hänelle täysin outo ja ajaa hänet uhan hulluuden partaalle, koska hän ei tajua, että ei meillä muilla opiskelijoilla ole tarvettakaan löytää jokaiseen asiaan absoluuttinen totuus, vaan kuulla kaikkien mielipide ja harrastaa vähän sosiaalista kanssakäymistä. Pitkällä tähtäimellä on paljon tärkeämpää, että tajuamme millaisia ihmisiä ryhmässä on ja miten kukin ajattelee, kuin se että sata lasissa suoritamme sitä yhdessäoloa. Erityisen tärkeää se on siksi, että ne porukan hiljaisimmat saavat myös tuoda itseään esiin.

Koska olen opiskeluporukan vanhin, annan hänen mesota ja olen lähinnä lievästi ärtynyt ja usein huvittunutkin. Mietin että aika hioo tästäkin ihmisestä ne suurimmat särmät ennen pitkää, ja antaa hänen siihen mennessä opettaa sormi pystyssä. Mut tiedän että nuoremmat ovat joskus hyvinkin ahdistuneita ja aivan raivoissaan koska kokevat tulleensa aliarvioiduiksi.

Minullekin on mahdoton ajatus, että yhdessä vaan ihmeteltäisiin ja äimisteltäisiin jotain yksinkertaisia juttuja, ja jos joku kertoo miten asiat oikeasti ovat, tai hui kamala MIKSI joku juttu on jollain tavalla, niin siitä loukkaannuttaan.

Eri juttu jos äänen sävy on oikeasti sellainen halveksiva.

Kyllä olette tyhmää porukkaa jos suututte ja loukkaannutte siitä, jos teille jotain asiaakin kertoo.

Eikö sitä sosiaalista liimaa erity jos jutut ovat kehittäviä? Pitääkö sosiaalisen liiman eritys jutut aina olla sellaisia jotka eivät johda mihinkään?

Esim.

Sosiaalisen liiman erittäjä jutustelija nro. 1: Miksköhän aina pitää kaupassa jonottaa, ihan hölmöö.

Sosiaalisen liiman erittäjä jutustelija nro. 2: No niin just, hihi hihi hihi. Ois paljon kivempaa vaan mennä suoraan kassalle. Heh.

Sosiaalisen liiman erittäjät 3 ja 4 : Heh heh. Joo just niin, hih.. Nii  nii..

Kaikki hyvin ja on mukavaa.

Paha ihminen: No olisiko kiva jos joku teidän eteenne töytää kassalla, kun teillä on kiire hakemaan lapsi tarhasta? Eiköhän sillä jonotuksella ihan tarkoitus ole.

Tuota noin. Enemmänkin tuossa on nyt kyse siirä, että tuo "paha ihminen" luulee tietävänsä vastauksen ja faktat, ja muut eivät YMMÄRRÄ MITÄÄN.

Kun kyse ei ole siinä tilanteessa yhtään mistään "ongelmanratkaisusta", vaan jutustelusta ja aiheen kommentoinnista muutoin.

Nimittäin tietystikään kukaan ei kuvittele, että kassalle jonottaminen ratkeasi sillä, että "mennään vaan suoraan kassalle". Jonottamisen sijasta tulisi ryysis ja tappelu. Jonottaminen johtuu kassatoimipisteiden määrästä suhteessa asiakkaisiin, eikä se miksikään muutu, koska kassatoimihenkilö ei voi kuitenkana palvella kuin yhtä asiakasta kerralla.

Itse siten kommentoisin ennemminkin, että heh, siinä tulisi sitten aikalainen käsikähmä kun viisi asiakasta yhtä aikaa vaan marssii maksamaan... miettikää, pitäisi olla mellakkavarusteet siinä kassalla, että voisi jollain karjapiiskalla ohjata porukkaa.

Tai sanoisin, että meidän lähimarketissa on tosi paljon itsepalvelukassoja ja ne toimii hyvin, niitä voisi lisätä muuallekin.

Huomaatko eroa? Voi tuoda kontribuutiota aiheesta ja vieläpä olla iinasen eri mieltäkin ilman, että lyttää ketään ja kuvittelee heitä ihan idiooteiksi.

Ps. Minulla on asperger-poika. Hän ajattelee kuten sinä, että kaikki keskustelu, joka ei välittömästi etene aasta beehen on turhaa.

27

Naiisilla on sellainen taipumus.

Vierailija kirjoitti:

Naiisilla on sellainen taipumus.

Joillain naisilla kyllä. Miehet taas harrastavat mansplainingia, semmoista - ihan yhtä ärsyttävää - esitelmöintiä. Johtuu samasta syystä: puhuja luulee olevansa paljon paremmin perillä asioista kuin tyhmäksi olettamansa puhekumppani, niin "opettaa" sitten alentuvasti tätä.

27

Vierailija kirjoitti:

Naiisilla on sellainen taipumus.

... muoodostaa käsityksiä jotta hee itse kykenevät ymmärtämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiisilla on sellainen taipumus.

... muoodostaa käsityksiä jotta hee itse kykenevät ymmärtämään.

Ittse pyrin tilaannekohtaisesti luomaan käsityyksen ja sitääkautta rakentavuuteen.

Tämä on hieman samaa sarjaa ylenpalttisen auttamisen halun kanssa. Autetaan vähän joka suuntaan ja lahjoitetaan vaatteita esimerkiksi jollekin tuttavalle, samalla antaen ymmärtää että tämä tuttava on jotenkin "alempi" ja todella tarvitsee jokaisen rääsyn itselleen. Monesti nämä samat ihmiset alkavat puhua lässyttämällä, hieman alentavasti.

Toinen juttu on tuo että tosiaan hieman ujommalle lässytetään työ/opiskeluporukassa. Yhdessä paikassa jossa opiskelin ja en viitsinyt alkaa verkostoitumaan muutaman iltatunnin vuoksi, eräs porukan sosiaalinen tapaus alkoi tehdä tätä minulle. Nauroinkin hieman sisäisesti, kun hän sai myöhemmin harjoittelupaikassa useita huomautuksia siitä että puhuu potilailleen alentavasti. Myös hänen näyttönsä kosahti siihen. Mielestäni oli todella hyvä, että ko paikassa huomioitiin tämä asia.

Sairaanhoitajaopiskelijana näin aikuisopiskelijana voin sanoa että helvetti on irti tuon lässyttämisen kanssa. Opettajat ja harjoittelun ohjaajat tekevät tätä, tunnen vain kuinka aivosolut päässäni räjähtelevät. 

Vierailija kirjoitti:

Sairaanhoitajaopiskelijana näin aikuisopiskelijana voin sanoa että helvetti on irti tuon lässyttämisen kanssa. Opettajat ja harjoittelun ohjaajat tekevät tätä, tunnen vain kuinka aivosolut päässäni räjähtelevät. 

Siis minä en käsitä sitä alentavana jos opettajan asemassa oleva henkilö tekee tätä. Mutta jos joku samasta ryhmästä kun sinä alkaa tehdä sitä sinulle, silloin se on alentavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hieman samaa sarjaa ylenpalttisen auttamisen halun kanssa. Autetaan vähän joka suuntaan ja lahjoitetaan vaatteita esimerkiksi jollekin tuttavalle, samalla antaen ymmärtää että tämä tuttava on jotenkin "alempi" ja todella tarvitsee jokaisen rääsyn itselleen. Monesti nämä samat ihmiset alkavat puhua lässyttämällä, hieman alentavasti.

Toinen juttu on tuo että tosiaan hieman ujommalle lässytetään työ/opiskeluporukassa. Yhdessä paikassa jossa opiskelin ja en viitsinyt alkaa verkostoitumaan muutaman iltatunnin vuoksi, eräs porukan sosiaalinen tapaus alkoi tehdä tätä minulle. Nauroinkin hieman sisäisesti, kun hän sai myöhemmin harjoittelupaikassa useita huomautuksia siitä että puhuu potilailleen alentavasti. Myös hänen näyttönsä kosahti siihen. Mielestäni oli todella hyvä, että ko paikassa huomioitiin tämä asia.

Totta. Ihmisillä menee usein sekaisin empatia ja alentuva suhtautuminen. Ketään ei kuitenkaan auteta sillä, että kohdellaan tätä avunsaajaa kuin vaikeavammaista vähäjärkistä, jolla ei ole mitään edellytyksiä selvitä tai löytää itse ratkaisua tilanteeseensa. Kaikista parhaiten ihmistä autetaan yleensä silloin, kun hänen omia voimavarojaan pyritään korostamaan ja hänen annetaan itse etsiä tai vähintäänkin osallistua etsimään niitä ratkaisuja.

Aika reipas veto, että tuon opiskelijan näyttö hylättiin alentuvan puhetavan takia mutta tarkemmin ajateltuna ihan hyvä. Lässyttävä ja alentuva puhetapa viestittää, että potilas on jollain tapaa alempiarvoinen tilanteessa, mikä ei ole eettistä käytöstä hoitajalta. Itse potilaana ollessani olen kiinnittänyt huomiota, että vanhemmilla (nais)hoitajilla on taipumusta olla hieman alentuvia potilaita kohtaan, kun taas nuoret ovat reippaampia ja asiallisempia. Liekö myös alan koulutuksessa alettu painottaa aiempaa enemmän vuorovaikutustaitoja ja kykyä reflektoida omia asenteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hieman samaa sarjaa ylenpalttisen auttamisen halun kanssa. Autetaan vähän joka suuntaan ja lahjoitetaan vaatteita esimerkiksi jollekin tuttavalle, samalla antaen ymmärtää että tämä tuttava on jotenkin "alempi" ja todella tarvitsee jokaisen rääsyn itselleen. Monesti nämä samat ihmiset alkavat puhua lässyttämällä, hieman alentavasti.

Hahahaha, suututin joskus muutaman tuollaisen pyytämättä auttajan :D Kyse ei siis ollut edes mistään vaatteiden antamisesta, vaan ihan yrittivät esim. väkisin tuupata mua tietylle opiskelualalle tai yrittivät parittaa omalle pojalleen tms. sinkkumiehelle ilman, että oltaisiin edes ikinä nähty toisiamme. Kun sitten tarpeeksi monta kertaa väänsin rautalangasta, että tiedän ihan itse, mille alalle sovellun ja aion hakea ja että kun miestä alkaa tehdä mieli, niin osaan häntä lähteä etsimään, niin vetivät herneet palkoineen nenään. En enää ollutkaan pieni reppana, jota pitää auttaa saamaan elämästä kiinni vaan kiittämätön, itsekäs ja lapsellinen hepsankeikka :D

Varmaan lastentarhojen henkilökunnalla ja opettajilla voi olla tämä taipumus kun lässyttävät päivät pitkät lapsille. Mielestäni ei lapsillekaan tarvitse lässyttää vaan puhua ihan normaalisti. Myönnän että olen lässyttänyt joskus kissalle ja myös ihan pienille sylivauvoille mutta muuten yritän puhua kaikille ihan normaalisti.

Ärsyttää tuo yksi TV1 uutistenlukija, joka vetää sanojen loppika, vokaaleja. Esim koivuu , mäntyy, tulemmee jne