Lue keskustelun säännöt.
Miten "erosta" yli?
19.06.2021 |
Olin on-off-suhteessa ensirakkauteni kanssa 4 vuotta. Oikea suhde se ei kuitenkaan ollut, koska mies ei halunnut sitoutua minuun koskaan virallisesti. Saimme lapsen, asuimme puolen vuoden ajan jopa yhdessä, mutta virallisesti.. emme olleet koskaan edes ystäviä. Emme kavereita. Mies ei oikein koskaan tiennyt mitä hänelle olin.
Minä sairastuin todella pahaan masennukseen, minusta tuli itsetuhoinen. Minusta tuli läheisriippuvainen ja olin(yhä olen) täysin koukussa mieheen. Hän on ollut minulle vuosien ajan aivan kamala ja itsekin olen tehnyt paljon virheitä, mutta silti kaipaan häntä niin paljon.
Hän "jätti" minut vähän vajaa 2v sitten ja hyvin nopeasti löysi uuden naisen, jonka kanssa virallisti suhteensa heti. Mies petti naista useasti kanssani viime vuoden aikana ja tänä keväänä he erosivat, muista syistä johtuen. Mies on myös ollut erostamme saakka suurimman osan ajasta pois myös lapsen elämästä, omasta päätöksestään.
Nyt olemme kevään aikana yrittäneet alkaa taas parantamaan lapsen ja isä suhdetta, mutta samalla kaikki tunteeni ovat taas nousseet 100:lla pintaan. Rakastan häntä niin paljon. Olemme viettäneet aikaa kolmisin ja lapsikin nauttii. Ja koska olen tyhmä, niin aloin toivomaan, että nyt olisi meidän mahdollisuutemme.
Mies laittoi sähköpostia ja kertoi kuinka haluaa olla parempi mies ja kuinka haluaisi meidän puhuvan kasvotusten kahdestaan. Ja minä tyhmä kuvittelin liikoja. Yritin ajatella järjellä, mutta niin sydän vei.
Mies viettänyt pari yötä meillä ja olemme päätyneet sänkyyn. Hän laittoi eräs ilta viestiä humalassa, että haluaa minua ja haluaa tulla meille. Ja minä rakkaushuuruissani suostuin. Kun kysyin ihanan viikonlopun jälkeen, jonka kolmisin olimme viettäneet, kuin normaali, ehjä perhe, merkitsikö seksimme hänelle mitään, niin hän vastasi, että merkitsi, mutta ei sitä mitä haluaisin sen merkitsevän.
Murenin taas. Olen niin loppu.
Suutuin ja raivosin, pyysin anteeksi, selitin pettymykseni. Sanoin, että en halua jatkossa enää ikinä nähdä häntä. Lapsen tapaamiset pitää hoitaa jonkun toisen kuin minun kauttani. Ensi viikolla sovimme tarkemmin miten se tapahtuu.
Loppuuko tämä koskaan? Pääsenkö ikinä yli? Voisiko joku tsempata ja sanoa, että nyt te vihdoin oikein, että en tapaa miestä enää ollenkaan, edes vähää lapsen vaihdon yhteydessä. Puh.numero on poistettu sosiaalisissa medioissa blokattu, sähköpostista luovun ja siirrymme käyttämään sähköpostikalenteria, johon vai merkkaamme päivät, mutta muuten emme ole enää ikinä turhaa tekemisissä.
Loppuuhan tämä joskus? Pääsenhän yli? :(
Kommentit (57)
Päästä irti ja luota että sydämesi lopulta paranee. Kyse ei kuitenkaan ole niin pitkästä suhteesta eikä kuulosta edes kovin syvältä. Pääset yli nopeammin kuin arvaatkaan, tämä tarkoittaa tietysti kaiken yhteydenpidon katkaisua - muuten turha toivo.
Itsellä meni 1,5 vuotta erosta toipumiseen vaikka ennen tätä kuvittelin etten ikinä
pääse yli. Ihminen on uskomattoman sopeutuvainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulin meidän tapailevan, koska teimme kaikkea mitä taöailevat parit tekevät, lähes vuoden ajan. Ehkäisy petti ja hain jälkiehkäisypillerin, mutta tulin raskaaksi siitä huolimatta. Keskustelin miehen kanssa ja suunnittelimme tulevaisuutta. Päätin pitää lapsen.
Mies tuli raskauden ensimmäisen kolmanneksen jälkeen katumapäälle ja pyysi, että teen abortin. En tehnyt ja mies lähti.
Hän tuli takaisin raskauden puolenvälin aikoihin ja muutti luokseni. Sanoin, että minusta olisi parempi, ettei isyyttä tunnusteta, niin hänen ei tarvitse maksaa elareita ja minä kannan kai vastuun lapsesta, koska minähän sen lapsen olin päättänyt pitää.
Se ei sopinut miehelle. Lapsi syntyi, asuimme yhdessä, mies tunnusti isyyden, halusi yhteishuoltajuuden ja sanoi, että rakastaa lasta enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
Sitten kertoi, ettei haluakaan minua ja muutti pois.
Yritin sopia lasta koskevia asioita, mutta mies vietti villiä bile-elämää ja aina kun tuli käymään katsomaan lasta päädyimme sänkyyn, koska olin heikko.
Vähän yli puolivuotta lähtönsä jälkeen mies ottaa yhteyttä, että kaipaa ja pitää minusta niin paljon ja haluaa vain olla kanssani. Lopulta päädyn ottamaan.
Vähän yli vuoden ajan kaikki on ihan ok, tai minä luulin, vaikka koko ajan kovasti halusin yrittää selvittää ongelmiamme; Mies pyysi jatkuvasti lisää aikaa. Sekin päättyi, kun mies halusi alkaa tapailemaan muita naisia, koska hänelle ei ollut ennen minua kokemusta kuin kahden muun naisen kanssa.
Hän lähti ja taas muutamaa kuukautta myöhemmin tuli takaisin, ja itki: paikaa meitä ja meidän arkea. Haluaa viettää lopun elämäänsä meidän kanssa. Otin takaisin.
Jätti kuitenkin ja otti uuden, koska tunteet minua kohtaan olivat sitten kuolleet jo kuukausia aiemmin, ennen viimeistä yhteenpaluuta ja halusi vain seksiä.
Siitä saakka olen käynyt lastenvalvojalla, olen ollut yhteydessä oikeusaputoimistoon yrittänyt kaikkeni päästäkseni miehestä eroon. Tavattuaan uuden naisen mies lakkasi tapaamasta poikaa ja maksamasta elareita. Siksi hain elarit oikeuden kautta (mies ei suostunut tulemaan lastenvalvojalla). Yritin hakea myös yksinhuoltajuutta, mutta asianajaja sanoi, että en sitä tule saamaan ellei mies siitä luovu ja hän ei luovu, muutaman vuoden olen sitä häneltä jo yrittänyt vaatia.
Lapsen syntymästä saakka olen aina sanonut miehelle, että hän saa olla lapsen elämässä niin paljon kuin haluaa, mutta minua ei ole pakko nähdä, mutta mies on itse aina sanonut, että haluaa minut.
Terapia-arvioon en pääse ellen syö mielialalääkkeitä, joita söin yli vuoden, mutta nyt oloni on jo huomattavasti parempi kuin vuosi sitten, joten en halua syödä niitä enää ja lääkäri on sanonut minulle, että ne päättävät tahot, jotka päättävät pääsenkö edes siihen jonoon, joka jonottaa sitä psykiatrin arviota, eivät päästä minua siihen jonoon (joka muuten tällä hetkellä n. 9kk) ellen ole lääkityksellä ja syönyt sitä yhtäjaksoisesti 3kk. Eli vuosi. Ja olen tässä nyt 1.5v jo odottanut. Ei sinne terapiaan vai pääse niin helposti ja älkää väittäkö etten olisi yrittänyt... ap
On täysin selvää, että mies on käyttänyt minua hyväksi ja olen typerys, kun olen antanut sen tapahtua. Se on täysin omaa syytäni. Olen läheisriippuvainen (jota en ollut en tätä suhdetta) ja täysi addikti miehen suhteen.
Jos joku tulee kertomaan, että haluaa eroon piikittämisestä, niin pilkkaatteko häntäkin, koska hänkin varmasti piikittäisi, jos joku antaisi piikin käteen.
Yritän kysyä mitä muuta voin vielä tehdä. Pyytää apua. Julkiselta en tunnu apua saavan paitsi lääkkeitä, huoltajuudesta mies ei luovu ja on suoraan sanonut, että ei anna meidän muuttaa ulkomaille (jota olen harkinnut, sillä minulla asuu sukulaisia aasiassa), olen tehnyt selväksi, että en häntä aio enää tavata, ehdottanut tuettuja tapaamisia (mies ei suostu).
En minä voi sille mitään, että rakastan miestä yhä (tai ehkä se on vain se riippuvuus) ja jos mies osaa tulla sanomaan aina oikeat sanat, ja annan periksi. Siksi yritän nyt katkaista senkin mahdollisuuden, että voisi minulle mitään laittaa. Olen blokannut kaikkialla, ettei viestit tule perille.
Oikeasti haluan voida jo paremmin. Sen jälkeen kun olemme tavanneet olen voinut jatkuvasti huonosti. Ne ajat kun mies on ollut poissa useita kuukausia olen voinut hyvin. Olemme lapsen kanssa voineet todella hyvin. En haluaisi häntä enää minun tai lapsen elämään, mutta lastenvalvojallakin sanotaan, että jos isä haluaa tavata, niin minun on lapsi annettava tapaamisiin. Ja kun isä taas kuukausien jälkeen otti yhteyttä niin ei minulla ollut vaihtoehtoa.
Nyt yritän kovasti järjestää asiat niin, että lapsi tapaa isäänsä ilman, että minun tarvitsee suoraan olla isän kanssa yhteydessä tai tekemisissä. Minä ihan oikeasti haluan voida paremmin ja päästä miehestä eroon. Olen addikti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin huono provo? Vähän laatua näihin.
Samaa vilkaisin, en jaksanut lukea ja nyt jatkan matkaa. Miksi tyypit lähtee näihin, ohittakaa, niin jospa nämä loppuisivat.
Same old story. Komea jhännä mies on paneskellut paremman puutteessa ja joskus vähän väkisin kehaissut jotta järjestely toimii, niin nainen on aivan myyty eikä voi enää ilman. Lapsi tietenkin vielä putkahtanut kuvioihin... Kaikkinensa todella surullista, mutta sinulla on yli miljoona kanssasisarusta samassa tilanteessa, joten vertaistukea luulisi löytyvän. Tuhansittain jopa tältä palstalta.
Tsemii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten pärjäsit henkisesti sen ajan kun hän oli suhteessa toiseen naiseen? Heräsikö pakkomielle uudelleen vasta sen jälkeen kun tuli ero ja hän oli muka ”saatavilla ” vai jatkuiko koko suhteensakin ajan?
No siis mies petti naista heti alusta saakka kanssani. Sitten olimme toisella paikkakunnalla lapsen kanssa 5kk ja mies ei pitänyt mitään yhteyttä. Silloin voin hyvin. Ikävöin miestä, mutta aloin voimaan paremmin. Sitten mies tuli taas kuvioihin muuta kuukaudeksi ja koko sen ajan petti naisystäväänsä kanssani. Silitteli hiuksia yms. Kun tuli tapaamaan lasta ja minä annoin periksi. Sitten taas katosi 5kk ja tuli tänä keväänä takaisin. Olivat eronneet. Oli taas alkanut voimaa paremmin ja kuvittelin, että voisin sen verran nähdä miestä, että vaihdamme lasta ovella, mutta ei siitä tule mitään. Tunteet ja kaipaus pomppasi taas pintaan ja mies alkoi viettämään aikaa meillä. Päädyimme taas sänkyyn.
Ja minä voin taas todella huonosti. Minä olen sanonut nyt miehelle, että en halua olla missään tekemisissä, mutta hän välillä syyllistää ja sanoo, sen tyylisesti, että "Onko tämä nyt parasta lapselle, ajatteletko nyt oikeasti lapsen parasta" yms. Ja vaikka mies it's eollut enemmän poissa kuin paikalla ja tiedän järjellä, että hänellä ei todellakaan ole varaa San mitään tuollaista, niin silti alan heti pohtimaan teenkö väärin lapsen kannalta.
Syyllistyn siis herkästi. Mies on vuosien ajan saanut kaikki ongelmamme käännettyä niin, että ne ovat minun syytäni. Hän on lyönyt minua naamaan tyynyllä ja se oli minun syytäni, koska olen ärsyttävä. Hän haukkui minua ja mollasi ja vertaili ystäviinsä, niin minä olin vain tyhmä ja en tajunnut hänen mustaa huumoriaan. Vuosien aikana olen vain alkanut uskomaan, että minä olen jotenki viallinen.
Jos minulla olisi rahaa, niin hakeutuisin terapiaan itse.
Osaako joku sanoa riittääkö, jos käy terapiassa edes kerran kuukaudessa? Saisin ehkä supistettua omia menoja niin, että pystyisin maksamaan yhden 80-100e maksavan terapiakerran kuukaudessa. Olisikohan siitä apua? Ja kysyn ihan tosissani. Onko apua, jos ei pääse kaksi kertaa viikossa.
Ottaisin yhteyttä sinuna jo poliisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin yhteyttä sinuna jo poliisiin.
Jaaaaaaaaa. Miksi?
Minulla oli jossain vaiheessa hieman tuontyyppinen mies, onneksi ei ollut lasta kuitenkaan. Mies jätti lopulta minut, itse olisin vielä roikkunut hänessä. Nyt kymmenen vuoden jälkeen hävettää äärettömästi oma kypsymätön käytös, enkä voi mitenkään ymmärtää, mitä näin tuossa miehessä. Minulla on onneksi erittäin hyvä mies ja onnellinen, tasapainoinen parisuhde. Missäköhän tilanteessa olisin ollut, jos olisin jäänyt tuon miehen kanssa. (Mies vaikuttaa melko alkoholisoituneelta tällä hetkellä ja on jatkanut elämänsä sotkemista.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin yhteyttä sinuna jo poliisiin.
Jaaaaaaaaa. Miksi?
Lähestymiskielto tietenkin tyhmä.
Tää tarina kuulostaa ihan todenmukaiselta
Mulla oli aikoinaan tuollainen samanlainen tilanne. Myöhemmin päästin lopulta irti, en muista enää miten sen tein. Aloin tapailla muita miehiä ja sitten kun aloin seurustella niin se pelleily tämän kanssa loppui. En tiedå mikä siinä ihmisessä sai minut läheisriippuvaiseksi, mikä hänessä sai mimut kaipaamaan vaikka jälkikäteen ajateltuna hänessä ei ollut mitään erikoista.
Nykyään olen onnellisesti naimisissa ja elämä järjestyksessä. Ainut asia mitä kadun, on se että en vaatinut häntä hoitamaan omaa lastaan. Olin kamalan nuori silloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minullakin on ollut tuollainen kiertopalkinto, heh. Olin tarrautunut aika tiukasti kiinni. Tämä kyllä juoksi luonani ihan pyytämättä, kun kaipuuni äkkäsi. Onneksi kuvioon ei tullut lasta.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin huono provo? Vähän laatua näihin.
Samaa mieltä.
Järkyttävää lässytystä.
Ja jotkut vielä uskoo näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna vain kylmästi suuntaisin eteenpäin. Voitko esim. muuttaa muualle. Aloittaa opiskelut tms.
Sen sijaan, että miettisi miksi minä en riitä. Suosittelisin miettimään riittääkö tuo minulle.
Mikä tässä tarinassa muka on josta kusta epäuskottava kohta? Arkipäivää naisille valitettavasti. Varmasti tässä ketjussa kaikki, jotka ei juttua usko ovat miehiä.
Uskoisin, että pystyt yllä repäisemään itsesi irti tuosta kutaleesta. Eikös se ole jo temppunsa näyttänyt.
Kerro lähipiirillesikin missä kohtaa jutussa meette. Turha tuota tyyppiä on suojella. Kerro, että se on sua jo lyönytkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin yhteyttä sinuna jo poliisiin.
Jaaaaaaaaa. Miksi?
Lähestymiskielto tietenkin tyhmä.
Milläköhän perusteella? xD
Vierailija kirjoitti:
Tää tarina kuulostaa ihan todenmukaiselta
Mulla oli aikoinaan tuollainen samanlainen tilanne. Myöhemmin päästin lopulta irti, en muista enää miten sen tein. Aloin tapailla muita miehiä ja sitten kun aloin seurustella niin se pelleily tämän kanssa loppui. En tiedå mikä siinä ihmisessä sai minut läheisriippuvaiseksi, mikä hänessä sai mimut kaipaamaan vaikka jälkikäteen ajateltuna hänessä ei ollut mitään erikoista.
Nykyään olen onnellisesti naimisissa ja elämä järjestyksessä. Ainut asia mitä kadun, on se että en vaatinut häntä hoitamaan omaa lastaan. Olin kamalan nuori silloin.
Saitteko tekin siis lapsen yhdessä? Ymmärsinkö oikein? Onko edelleenkään lapsen elämässä?
Itsekin, kun mietin järjellä, niin miehessä ei ole mitään hyvää, niin miksi ihmeessä roikun. Hän manipuloi, käyttää hyväksi, pettää, on patologinen valehtelija, ei välitä lapsestaan tarpeeksi ja käyttää häntä säälimättä välineenä.
Toivon todella, että nyt saan riehtaistua itseni irti ja tavattua jonkun, kun olen eheämpi, joka oikeasti välittää minusta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vain kylmästi suuntaisin eteenpäin. Voitko esim. muuttaa muualle. Aloittaa opiskelut tms.
Sen sijaan, että miettisi miksi minä en riitä. Suosittelisin miettimään riittääkö tuo minulle.
Mikä tässä tarinassa muka on josta kusta epäuskottava kohta? Arkipäivää naisille valitettavasti. Varmasti tässä ketjussa kaikki, jotka ei juttua usko ovat miehiä.
Uskoisin, että pystyt yllä repäisemään itsesi irti tuosta kutaleesta. Eikös se ole jo temppunsa näyttänyt.
Kerro lähipiirillesikin missä kohtaa jutussa meette. Turha tuota tyyppiä on suojella. Kerro, että se on sua jo lyönytkin.
Olen kertonutkin kaiken perheelleni ja ystävilleni ja he eivät haluakaan, että olisin miehen kanssa tekemisissä ja ovat luvanneet, että voivat hoitaa asioinnin puolestani miehen kanssa. Esim. Siis lapsen vaihdon, mutta mies ei suostu siihen, että paikalla on minun ystäväni tai perheenjäseneni.
Olen miehen perheellekin kertonut täysin rehellisesti kaiken mitä mies tehnyt, mutta miehen äiti haukkui minua raukkamaiseksi, kun kerron asioita ilman, että mies paikalla puolustautumassa, vaikka he eivät itsekään saa mieheen yhteyttä kunnolla. Minun pitäisi myös antaa miehelle enemmän aikaa enkä saisi painostaa miestä sopimaan lapsen asioista.
Olen myös kertonut heille sai vaikeaa masennusta, niin he ovat selittäneet asiat sitten niin: olen oikukas, koska sairastan masennusta ja miehelle pitäisi antaa enemmän tilaa tehdä asiat hänelle sopivalla tavalla.
Aikani yritin selittää, että aikuisten ihmisten (huoltajien) pitäisi pystyä sopimaan lastaan koskevat asiat keskenään. Nyt olen vaan liian väsynyt enää jankkaamaan.
Olen päättänyt, että sinne sähköpostikalenteriin olen merkinnyt päivät, jolloin isä tapaa lasta ja hän saa itse sopia perheensä kanssa monelta tapaa ja missä ja sitten hänen perheensä voi sopia minun kanssani miten lapsi tulee heille ja heillä pois: hakeeko joku vai vienkö minä yms.
Kiitos, että uskot. Todella ikävä lukea, että joidenkin mielestä täällä vain satuilen, kun kyse kuitenkin omasta elämästäni. Tiedän, että olen tehnyt paljon virheitä miehen suhteen, mutta kovasti haluan päästä irti tästä addiktiosta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sinuna vain kylmästi suuntaisin eteenpäin. Voitko esim. muuttaa muualle. Aloittaa opiskelut tms.
Sen sijaan, että miettisi miksi minä en riitä. Suosittelisin miettimään riittääkö tuo minulle.
Mikä tässä tarinassa muka on josta kusta epäuskottava kohta? Arkipäivää naisille valitettavasti. Varmasti tässä ketjussa kaikki, jotka ei juttua usko ovat miehiä.
Uskoisin, että pystyt yllä repäisemään itsesi irti tuosta kutaleesta. Eikös se ole jo temppunsa näyttänyt.
Kerro lähipiirillesikin missä kohtaa jutussa meette. Turha tuota tyyppiä on suojella. Kerro, että se on sua jo lyönytkin.
Ja tosiaan ulkomaille olisin muuttanut, mutta mies ei sitä salli, vaikka ei tapaisikaan lasta. On itse sanonut niin.
Olen hakenut yliopistoon ja odotan siihen vielä tuloksia, mutta se täällä seudulla missä asumme. Ap
Oletko ottanut yhteyttä lastensuojeluun? Niillä on kontaktit poliisiinkin. Voithan tehdä lastensuojeluilmoituksen itsekin. Ei ne sulta lasta vie. Hyvä äiti olet, mutta toi mieskuvio kuulostaa tosi tulehtuneelta. Lapsen tapaamiset miehen kanssa valvotusti tms. Niillä asiantuntijoilla siellä on varmaan kokemusta tällaista.
Ihan turhaa draamaa tuollainen sähköpostikalenteri. Jos haluat, että mies pitää sinua edes täyspäisenä, et sellaiseen ala. Jos tahdot, että mies pitää sinusta edes normaalina ihmisenä, ole korrekti ja hyvinkäyttäytyvä. Ei sinun tarvitse olla matelevan viehättämishaluinen. Ole vaan ihan reilu kaveri, kuin sisar hänelle edes vähän aikaa. Sitten, jos jotain on kehittyäkseen, niin niin tapahtuu, mutta tuollaisesta oikuttelijasta ei kukaan tykkää, vaan alkaa kaihtaa seuraa.