Lue keskustelun säännöt.
Miten "erosta" yli?
19.06.2021 |
Olin on-off-suhteessa ensirakkauteni kanssa 4 vuotta. Oikea suhde se ei kuitenkaan ollut, koska mies ei halunnut sitoutua minuun koskaan virallisesti. Saimme lapsen, asuimme puolen vuoden ajan jopa yhdessä, mutta virallisesti.. emme olleet koskaan edes ystäviä. Emme kavereita. Mies ei oikein koskaan tiennyt mitä hänelle olin.
Minä sairastuin todella pahaan masennukseen, minusta tuli itsetuhoinen. Minusta tuli läheisriippuvainen ja olin(yhä olen) täysin koukussa mieheen. Hän on ollut minulle vuosien ajan aivan kamala ja itsekin olen tehnyt paljon virheitä, mutta silti kaipaan häntä niin paljon.
Hän "jätti" minut vähän vajaa 2v sitten ja hyvin nopeasti löysi uuden naisen, jonka kanssa virallisti suhteensa heti. Mies petti naista useasti kanssani viime vuoden aikana ja tänä keväänä he erosivat, muista syistä johtuen. Mies on myös ollut erostamme saakka suurimman osan ajasta pois myös lapsen elämästä, omasta päätöksestään.
Nyt olemme kevään aikana yrittäneet alkaa taas parantamaan lapsen ja isä suhdetta, mutta samalla kaikki tunteeni ovat taas nousseet 100:lla pintaan. Rakastan häntä niin paljon. Olemme viettäneet aikaa kolmisin ja lapsikin nauttii. Ja koska olen tyhmä, niin aloin toivomaan, että nyt olisi meidän mahdollisuutemme.
Mies laittoi sähköpostia ja kertoi kuinka haluaa olla parempi mies ja kuinka haluaisi meidän puhuvan kasvotusten kahdestaan. Ja minä tyhmä kuvittelin liikoja. Yritin ajatella järjellä, mutta niin sydän vei.
Mies viettänyt pari yötä meillä ja olemme päätyneet sänkyyn. Hän laittoi eräs ilta viestiä humalassa, että haluaa minua ja haluaa tulla meille. Ja minä rakkaushuuruissani suostuin. Kun kysyin ihanan viikonlopun jälkeen, jonka kolmisin olimme viettäneet, kuin normaali, ehjä perhe, merkitsikö seksimme hänelle mitään, niin hän vastasi, että merkitsi, mutta ei sitä mitä haluaisin sen merkitsevän.
Murenin taas. Olen niin loppu.
Suutuin ja raivosin, pyysin anteeksi, selitin pettymykseni. Sanoin, että en halua jatkossa enää ikinä nähdä häntä. Lapsen tapaamiset pitää hoitaa jonkun toisen kuin minun kauttani. Ensi viikolla sovimme tarkemmin miten se tapahtuu.
Loppuuko tämä koskaan? Pääsenkö ikinä yli? Voisiko joku tsempata ja sanoa, että nyt te vihdoin oikein, että en tapaa miestä enää ollenkaan, edes vähää lapsen vaihdon yhteydessä. Puh.numero on poistettu sosiaalisissa medioissa blokattu, sähköpostista luovun ja siirrymme käyttämään sähköpostikalenteria, johon vai merkkaamme päivät, mutta muuten emme ole enää ikinä turhaa tekemisissä.
Loppuuhan tämä joskus? Pääsenhän yli? :(
Kommentit (57)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa loppuu. Et halua sen loppuvan.
Vierailija kirjoitti:
Tuskinpa loppuu. Et halua sen loppuvan.
On totta, että haaveilen syvällä sydämessäni yhteenpaluusta, mutta kun ajattelen asiaa järjellä niin tiedän, että en voisi luottaa mieheen, miettisin aina vain hänen tekojaan ja olisin katkera kaikesta p askasta. Tiedän, että ei vaan onnistuisi, mutta en voi sydämestäni kääntää vipua ja tappaa toiveita ja haluja.
Eli tavallaan, joo, en halua, että loppuu, koska toivon tappaminen on todella vaikeaa, mutta se järki minussa, joka ei halua, että sotkumme vahingoittaisi lastamme enää yhtään enempää tietää, että näin parempi.
Sydän ei halua, että tämä loppuu. Järki haluaa. Eikö täysi kontaktittomuus loppuelämän ajan muka tapa sitä toivoa sydämestäkin ja anna mahdollisuutta jollekin toiselle miehelle?
Olenko ikuisesti jumissa tässä vain, koska sydämeni ei osaa päästää irti, vaikka järki osaa? Ap
Vierailija kirjoitti:
Sorry ap, ei kukaan jaksa tota sun lässytystä lukea.
Oletpa ikävä.
Miksi se on lässytystä? :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sorry ap, ei kukaan jaksa tota sun lässytystä lukea.
Oletpa ikävä.
Miksi se on lässytystä? :(
Koska siitä paistaa, ettet halua päästää hänestä irti. Meidän on ihan turha neuvoa mitään, ennen kuin olet siinä pisteessä. Nyt tuo on vain päiväkirjamaista lässytystä, miten et voi luopua hänestä.
-eri
Sinun pitäisi päästä kunnolla keskustelemaan terapeutin kanssa. Kuulostaa, että sinulla on itsetunto ongelmia. Et arvosta itseäsi ja sen takia annat kohdella itseäsi kuin roskaa. Siinä onkin paljon setvittävää, että mistä käytöksesi johtuu. Onneksi ajattelet lapsen parasta. Mieti millaisen mallin haluat näyttää, kuinka äitiä saa kohdella, miten lapsi kasvaa oppien huonon mallin. Pysäytä se!! Nyt oikeasti taistelet, että saat apua. Kaikki avaimet on sulla kädessä, vaatii vaan sen, että vaadit itsellesi parempaa.
Lapsen isän kanssa pidät neutraalit välit. Sitten kun olet itse kunnossa ja eheytynyt niin voitte selvittää asianne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sorry ap, ei kukaan jaksa tota sun lässytystä lukea.
Oletpa ikävä.
Miksi se on lässytystä? :(
Koska siitä paistaa, ettet halua päästää hänestä irti. Meidän on ihan turha neuvoa mitään, ennen kuin olet siinä pisteessä. Nyt tuo on vain päiväkirjamaista lässytystä, miten et voi luopua hänestä.
-eri
Ei halua päästää irti omassa päässään luomasta ideaalista. Teillä ei ollut suhdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama suomeksi.
Heillä oli satunnaisia panoja, ja jossain vaiheessa mies tarvitsi asuntoa hetken. Ap tuli raskaaksi (tahallaan?) ja mies oli jo jatkanut matkaa ja löytänyt naisen. Ap luuli, että pitäisi miehen lapsen avulla.
Ei "saimme" lapsen. Sinä sait lapsen. Se oli tuskin suunniteltu ja toivottu miehen puolelta, jolle et ollut edes suhde. Miksi pidit lapsen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksityiskohta jutussasi: saat minimi elatusmaksut Kelan kautta; mies ei siis ole edes tunnustanut lasta omakseen eikä halua elättää lastaan. Miksi ihmeessä haluaisit hänet elämääsi? Keskity lapseesi, että hänellä on kaikki hyvin ja turvallinen aikuinen tukenaan. Mieti pitkäaikaissuunnitelma opinnoillesi ja suorita ne loppuun. Kun lapsi kasvaa, pääset töihin ja saat sisältöä elämääsi ja tapaat uusia ihmisiä. Yksi huono suhde ei saa pilata elämääsi eikä määrittää sinua ihmisenä. Puhumattakaan lapsestasi; hän ansaitsee parempaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä on sellainen ritari löytynyt, että onhan se ihan ymmärrettävää ettei tuosta halua luopua 😬.
En usko, että enää edes uskallat päästää häntä lähellesi. Mieti haluatko tosiaan, että hän on edes lapsesi elämässä mukana. Minä miettisin sinuna. Löydät kyllä paremman. Älä siitä huolehdi.
Miksi näin huono provo? Vähän laatua näihin.
Miten pärjäsit henkisesti sen ajan kun hän oli suhteessa toiseen naiseen? Heräsikö pakkomielle uudelleen vasta sen jälkeen kun tuli ero ja hän oli muka ”saatavilla ” vai jatkuiko koko suhteensakin ajan?
Ärsyttää vain, että lapsi joutunut tommossen paskan keskelle. Grow up🤮
Ajattelet pillullasi. Pillusimäärittelee lapsenne voinnin ja jopa oman mielenterveytesi. Pelaat miehen kanssa joka ottaa jos sille annetaan. Sinä annat, jatkuvasti. Kukaan muu ei saa tuosta jotakin kuin mies.
Ja apua hain heti, kun minusta tuli itsetuhoinen. Vaikea masennus ja osastohoitoa tarjottiin. Minun oli oltava kotona lapsen kanssa. Sain lääkkeet, mutta lopulta en ikinä päässyt minnekään puhumaan. Koronan takia asiat meni sekaisin.
Kävin ensin psyk.sairaanhoitajalla. piti saada lääkärinlähete psykiatrin arvioon kelan terapiaa varten. Se venyi ja venyi. Vuotta myöhemmin, tänä keväänä lääkäri vaihtui ja uusi lääkäri käski mennä psyk.sairaanhoitajalle ka kirjoitti vain uuden reseptin lääkkeisiin. Luovutin. En jaksa taistella ja odotella enää, että pääsisin terapiaan. Koska jos sen tuen saisi, niin vapaita terapeutteja ei ole. Itse minulla ei ole varaa. Olen työtön, opiskelija ja elareitakin saan kelasta minimit. Ap