Lue keskustelun säännöt.
Lapsi jo 8 ja anteeksipyyntötilanteissa ihan kummallinen
10.06.2014 |
Pikkusiskon kanssa tulee silloin tällöin riitaa ja yleensä molemmat ehtivät tehdä jotain kiellettyä (lyödä, haukkua jne), joten erotuomarina edellytän, että molemmat pyytävät anteeksi. Noh, pitkin hampain se ehkä jopa tapahtuu, mutta sen jälkeen poika alkaa säännönmukaisesti itkeä ja parkua, että ei se anteeksipyyntö mitään auttanut vaan harmittaa vaan lisää.
Sama myös silloin jos yksin pikkusiskolla on ollut aihetta pyytää anteeksi, tähän liittyy myös mielellään loputtomat rituaalit siitä, miten siskon pitäisi pyytää anteeksi, että se veljen mielestä kelpaisi ja show päättyy joka tapauksessa samaan itkuun ja ulvontaan.
Itse olen ihan neuvoton ja meinaan monesti hermostua, kun riita on rassannut hermoja ja juuri kun saa soviteltua asian ja omasta mielestä kaiken pitäisi olla kunnossa niin sitten alkaakin tuo käytös, jota en ymmärrä lainkaan.
Osaisiko joku veikata / koettaa avata, mitä tunteita pojan päässä tuolloin liikkuu? Ja mitä minun pitäisi tehdä äitinä toisin noissa tilanteissa?
Kommentit (10)
Öö, sekavia tunteita? 8-vuotias on vielä pieni ja tarvitsee aikuisen apua a) selvitäkseen tunteidensa kanssa ja b) saadakseen niistä jotain tolkkua. Jos lapsella on paha mieli anteeksipyytämisen jälkeen, niin voit ihan rauhallisesti sanoa, että "on ihan ok jos sulla on paha mieli ja se on oikein hienoa, sillä sinä olet niin iso että tiedät tehneesi tyhmästi ja siitä tuli paha olo, mutta anteeksipyynnön avulla kaveri/sisko/joku ei ole enää niin vihainen".
Pikkusisko pyytää anteeksi tasan niin kuin te vanhemmat olette pyytäneet pyytämään. Jos 8-vuotias rupeaa vaatimaan omiaan, niin pistätte asialle stopin. Ette kuuntele mitään hölmöyksiä ja jos anteeksipyyntö ei kelpaa, niin sitten voi isoveljelle todeta, että "sinulle jää paha mieli, jos et ota anteeksipyyntöä vastaan, mutta kenellekään meistä on ihan turha kiukutella".
Älkää hätääntykö 8-vuotiaan tunnemyllerryksistä. Ohjatkaa ja neuvokaa, pysykää rauhallisina ja pitäkää oma tolkku mukana. Siinäpä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko olla niin että lapsi ei ole vielä valmis pyytämään anteeksi kun vanhempi sitä jo vaatii? Me ihmisethän ollaan erilaisia. Toisilla kestää kauemman "sulatella" asiaa ennen kuin on valmis pyytämään anteeksi/ tekee sen aidosti. En usko että moraalin kehitystä kamalasti kehittää se, että vanhempi vaatii heti riidan hetkellä anteeksipyyntöä. Lapsen on ensin itse tunnettava että teki väärin ja koettava se harmitus mitä siihen liittyy. Oma poikani tulee aina pyytämään anteeksi vasta hetken kuluttua. Olen tämän hänelle sallinut. En tiedä sitten onko se väärin vai oikein tehty. Mutta siis hetken mietiskeltyään pyytää anteeksi. Jos vaadin heti paikalla anteeksipyyntöä, niin yleensä se paisuu sitten kamalaksi tahtojen taisteluksi.
Hyviä tulkintoja ja vinkkejä, kiitos! Selvästi tunnepuolen asioiden käsittely on pojalle haastavaa emmekä miehen kanssa ole erityisen hyviä malleja tunteista puhumisessa.
Ap
En aikuisenakaan ymmärrä että kun maaginen "anteeksi" on lausuttu niin asia on sillä selvä ja se ei saisi enää vaivata. Itse todellakin edellytän että sen anteeksipyynnän takana on oikeaa pahoillaan oloa ja harmitusta siitä että on aiheuttanut toiselle huonoa mieltä. En itse ainakaan aio opettaa että ristiriitatilanteet loppuu "anteeksi"-sanaan. Toki lapsiarjessa ei kaikkea pientä voi selvittää juurta jaksain, mutta ymmärrän todellakin ettei pieni lapsi hahmota riidan loppumista anteeksipyyntöön.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:50"]
Hyviä tulkintoja ja vinkkejä, kiitos! Selvästi tunnepuolen asioiden käsittely on pojalle haastavaa emmekä miehen kanssa ole erityisen hyviä malleja tunteista puhumisessa.
Ap
[/quote]
Nonih, siinä teille siis yhteinen juttu! :) Voitte kertoa pojallekin, että teillä(kin) on opeteltavaa tunteista puhumisessa, niin hänen ei tarvitse kokea olevansa yksin ja ehkä sietää paremmin teidän hämmentyneisyyttänne. Omaa toimintaansa aikuisena/vanhempana voi myös pysähtyä miettimään ja palata siihen lapsen kanssa myöhemmin saman päivän aikana, vaikka kertoa että "en oikein tiennyt mitä sanoa, mutta nyt kun sain hetken miettiä asiaa, minusta tuntuu että...".
MLL:n Vanhempainnetti -sivustolla on paljon tietoa ja vinkkejä eri ikäisten lasten asioista, kannattaa lueskella esim. näitä: http://www.mll.fi/vanhempainnetti/ika/6-9/
Tuolla on myös erilaisia työvälineitä, esim. työkirjoja (http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tyokirjat/), joista suosittelen tutustumaan ainakin näihin:
Vanhemman työkirja
Auttaa sinua tunnistamaan ja ymmärtämään ajatuksiasi, tunteitasi ja toimintatapojasi.
Antaa eväitä itsetuntemuksesi ja -luottamuksesi kasvattamiseen.
http://www.mll.fi/@Bin/11231118/JKK_VanhemmanTK.pdf
Epätäydellisten vanhempien lapset
Työkirja kaikille epätäydellisille vanhemmille
Oletko huolissasi omista kielteisistä tunteistasi nuortasi kohtaan, tai pohditko omien ikävien kokemustesi vaikutusta omiin lapsiisi? Pelkäätkö, ettet pysty toimimaan sopivana samastumiskohteena nuorellesi? Miten omat kokemuksemme vaikuttavat vanhemmuuteemme?
Tämä työkirja on tarkoitettu vanhemmalle, joka on halukas pohtimaan ja arvioimaan omien vanhempiensa tapoja toimia sekä niiden vaikutuksia omiin toimintatapoihinsa. Kirja antaa vanhemmalle mahdollisuuden palata omiin kokemuksiinsa sekä haastaa muuttamaan toimimattomia malleja vuorovaikutuksessaan nuorensa kanssa.
http://www.mll.fi/@Bin/11803203/VIN+Ep%C3%A4t%C3%A4ydellisten+vanhempien+lapset+web.pdf
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohoh, linkit ja esittelytekstit tulivat vähän hassusti, mutta ei se mitään, sillä "Kaikille käy joskus näin ja on ihan ok jos asiat eivät suju ihan niin kuin suunnitteli. Joskus voi tuntua vähän pöhköltä kun käy näin, mutta ensi kerralla tietää taas vähän enemmän ja osaa kokeilla jotain toista tapaa, eikös niin?" :)
1. Sopikaa rauhallisena hetkenä yhteinen tapa anteeksipyytöön, teidän perheen oma tapa. Kuuluuko halaus, mitä sanotaan jne.
2. Tunteiden sanoittaminen. herkät ja vahvasti kokevat lapset tarvitsevat tässä apuja.
3. Ja tietysti mallintaminen, eli se, että te vanhemmatkin puhutte tunteenne auki erilaisissa tilanteissa "minua niin harmittaa kun...."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Syyllisyyden ja tunne ja että on tehnyt väärin niin parkuhan siinä tulee!
Ehkä poika kokee ettei ole tehnyt mitään väärää, tai että hän on tehnyt vähemmän väärää kuin siskonsa. Siksi anteeksipyytäminen tuntuu hänestä epäoikeudenmukaiselta. Oletko selittänyt pojalle seikkaperäisesti sen, mitä hän on tehnyt väärin? Tai sitten poikasi on vain luonteeltaan sellainen, jolle anteeksipyytäminen on vaikeampaa kuin siskolle. Silloin poru syntyy siitä että sisko pääsi helpommalla.
Miten muunlaiset rangaistusmenetelmät toimivat? Jos vaikka kieltää pelaamisen tai makeisten syönnin loppupäivänä, tms. Tuleeko tällaisestakin rangaistuksesta itku, vai rajoittuuko se pelkästään anteeksipyytämiseen?
Olen samaa mieltä aiemman kirjoittajan kanssa siitä, että anteeksipyytäminen ei ole oikein mikään rangaistus. Parin sanan sanominen ei vaadi lapselta mitään. Lisäksi se pahimmillaan opettaa kieroksi näyttelijäksi, kun pahat teot kuitataan sillä että esitetään hetken aikaa anovaa ja lausutaan pari taikasanaa.
Oletko opettanut, että "pyytäkää anteeksi ja asia on sillä selvä?". Auta lasta ymmärtämään, että on normaalia, että sen anteeksipyynnön jälkeenkin asia saa vielä harmittaa ja selitä mitä se anteeksipyyntö oikeesti tarkoittaa pyytäjälle ja vastaanottajalle. Se on usein vasta ensiaskel "rauhan sitomiseen"