Lue keskustelun säännöt.
Tarjotaanko rippijuhlissa vieraiden vai ripille päässeen herkkuja?
10.06.2014 |
Tein menun riparilaiseni rippijuhlaan. Perinteistä juhlaruokaa: salaatteja, voileipäkakkuja, piirakoita, juustokakkuja, patonkia, mansikkakakku, suklaakakku..
Poikani katsoi listaa ja sanoi, että mites tuo, kun ei tykkää noista kuin mansikka- ja suklaakakuista, mikä on kyllä totta..on aina kiertänyt voileipä- ja juustokakut kaukaa. Ei myöskään omiin juhliinsa valitsisi noita salaatteja mitä ajattelin.
Tottahan tuo on. Pojan ripille pääsy ja pojan juhlat.
Jos poika päättäisi, juhlissa grillattaisiin hampurilaisia, jokaiselle maun mukaan.
Jäin miettimään kenen mukaan juhliin tarjottavat mietitään; perinteen, suvun vai juhlakalun?
Miten teillä? Mitä olisit mieltä tällaisesta pojan ehdottamasta järjestelystä?
Kommentit (26)
Periaatteessa grillijuhla olisi ihan ok, mutta jos et sellaisia halua järjestää, voit kertoa pojalle, että perinteisesti juhlitaan eri tavalla. Menun voitte sitten yhdessä sopia sellaiseksi, että kelpaa molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekä että. Joku juttu olisi hyvä olla sankarin mieleen, mutta kyllä ne vieraatkin kuuluu huomioida.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:26"]
Meillä on kaikissa juhlissa ollut sekä että. Sankari toivoo itse jotain tiettyä ja sitten minä teen jotain, mistä tiedän myös vieraiden pitävän. Kyllä ajatellaan vähän itseäkin. Yksi reilunkokoinen kakku kyllä yleensä riittää melko isollekin porukalle, jos on ruokaa. Sekin on ikävää, jos vieraille ei ole oikein mitään. Meillä ainakin mummot vierastavat hampurilaisia ja pyrin siihen, että mummoille aina on jotain "perinteistä".
[/quote]Meilläkin näin. Minusta on myös kohteliasta huomioida perinteitä ja varsinkin suvun vanhempien arvoja.
Sama täällä, tekisin sekä että. Hampurilaiset on kyllä meidän perheen juttu, just syötiin niitä isolla porukalla, mutta ei ehkä lakkiaisissa toimisi niin hyvin mun mielestä.
Sen tiedän, että jos rippijuhlan teemana on hampurilaisgrilli, tullaan saamaan paljon ihmetteleviä, tosi paljon paheksuvia ja jokunen hyväksyväkin katse, paljon seläntakana puhumista joka tapauksessa.
Mutta pojan juhlahan tuo on, meidän muiden pitäisi tehdä juhlasta pojan juhla.
En tiedä..
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se minusta niin mene, että pojan juhlassa vieraita ei tarvitse huomioida. Jos poika haluaa juhlia omalla porukalla, niin sitten juhlii, mutta jos vieraita kutsutte, on hyvä pojankin oppia vieraanvaraisuutta. Ei ne vieraat ole vain lahja-automaatteja. Toki poikakin kuuluu huomioida, mutta eihän mikään muukaan juhla ole sellainen, että vain sankarin mieleistä tarjotaan.
Kyllä se hampurilaisgrilli kuulostaa enemmän kaveriporukan pirskeiltä tai perhepiirin illanvietolta. Sen lisäksi se vaatii yhden ihmisen vahtimaan koko ajan sitä grilliä. Miten olisi jotain minihampurilaisia suolaisena, eli kompromissi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:33"]
Ei se minusta niin mene, että pojan juhlassa vieraita ei tarvitse huomioida. Jos poika haluaa juhlia omalla porukalla, niin sitten juhlii, mutta jos vieraita kutsutte, on hyvä pojankin oppia vieraanvaraisuutta. Ei ne vieraat ole vain lahja-automaatteja. Toki poikakin kuuluu huomioida, mutta eihän mikään muukaan juhla ole sellainen, että vain sankarin mieleistä tarjotaan.
[/quote]
Onhan monikin juhla sellainen, että sankarin mieleistä on tarjolla: häät, tupaantuliaiset nyt esimerkiksi.
Juhlan järjestäjä ja sankarihan määrittelevät juhlan teeman ja tarjottavat sen mukaan.
Rippijuhlan teemahan on tuttu, mutta tarjottavien kriteereitä ei ole missään lueteltu.
Mikä on juhlaruoka? Jollekin se on voileipäkakku, jollekin toiselle se on yhdessä grillattu hampurilainen.
Mitä jos grillaisitte muutakin kuin hampurilaisia? Siihen lisäksi vaikka paria erilaista salaattia? Tehkää hampurilaissämpylät itse, ne menevät sitten levitteiden kanssa perinteisenä leipänä niille, jotka eivät halua hampurilaisia.
Tuollainen rento pihajuhla grilliruokineen voisi muutenkin olla kivaa vaihtelua ja varmaan pojalle itselleenkin mieluisampi kuin perinteinen pönötys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tehdään aina "perinteistä" juhlaruokaa sankarin toiveiden mukaan sovitettuna. Eli meillä ei olisi hampurilaisbaariin suostuttu, mutta lohikeitto on vaihtunut lihakeittoon, kun sankari ei ollut kalan ystävä. Myös makeissa sankarin toiveet on huomioitu esim. perinteinen lakkakakku vaihtui mansikkakakkuun sankarin pyynnöstä, ja yhden kerran tarjottiin sankarin maun mukaisesti salmiakkileivoksia ja pariin juhliin ei ole tehty täytekakkua ollenkaan, vaan ne on korvattu useamman laisilla hyytelö/juustokakuilla.
(meillä leivotaan porukalla 3 sukupolven juhlat, joten kokemusta on kertynyt)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:40"][quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:33"]
Ei se minusta niin mene, että pojan juhlassa vieraita ei tarvitse huomioida. Jos poika haluaa juhlia omalla porukalla, niin sitten juhlii, mutta jos vieraita kutsutte, on hyvä pojankin oppia vieraanvaraisuutta. Ei ne vieraat ole vain lahja-automaatteja. Toki poikakin kuuluu huomioida, mutta eihän mikään muukaan juhla ole sellainen, että vain sankarin mieleistä tarjotaan.
[/quote]
Onhan monikin juhla sellainen, että sankarin mieleistä on tarjolla: häät, tupaantuliaiset nyt esimerkiksi.
Juhlan järjestäjä ja sankarihan määrittelevät juhlan teeman ja tarjottavat sen mukaan.
Rippijuhlan teemahan on tuttu, mutta tarjottavien kriteereitä ei ole missään lueteltu.
Mikä on juhlaruoka? Jollekin se on voileipäkakku, jollekin toiselle se on yhdessä grillattu hampurilainen.
[/quote]
Moni juhla on sellainen, missä on sankarin mieleistä tarjottavaa. Mutta hyvä juhla on sellainen, missä on mietitty erilaiset vieraat. On erilaisiin makuihin juomia, ruokia, on huomioitu erityisruokavaliot jne. Kyllä hyvän juhlan suunnittelu lähtee vieraiden huomioimisesta, ei minä minä-ajattelusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä rippilapsi rakastaa sushia. No, hän tekee sushia tarjolle yhdeksi suolainen-vaihtoehdoksi. Mummeille ja mammoille on sitten varattu se voileipäkakku, jota minäkään en voi sietää. Nuoremmat vieraat popsii sushia varmasti mielellään. Ihan kiva vaan, että kaikki löytää mieluista syötävää pöydästä.
No joo, eiköhän tämä ole selvä.
Kiitos kaikille mielipiteiden antajille. Loppuväännöistä jään vapaaehtoisesti pois.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 22:42"]
Juhlittava valitsee, mutta juhlan mukaan. Rippijuhlissa ei grillata, mutta ei siellä mitään inhokkejakaan ole. Jos rippilapsi ei pidä suklaakakusta, sitä ei ole, vaikka mummit ja kummit ja muut sitä vaatisivat.
[/quote]
Häh - joku tylsimys taas asialla. Tietysti rippijuhlissa voi grillata, jos niin on yhdessä päätetty ja se on vieläpä sankarin toive! Ideahan ap:lla on nyt jo jalostunut hyvään muotoon: on perinteiset juhlatarjottavat, vieläpä varsin runsaat, mutta sen LISÄKSI on grillipiste, josta voi käydä hakemassa toiveensa mukaisen hampurilaisen. Halutessaan - ketään ei pakoteta. Luulisin, että hampurilaisbaari voi hyvinkin olla sellainen juhlien persoonallinen lisä, josta riittää juttua juhlissa, kunhan vieraat eivät ole jotain täydellisiä feikkaajapönöttäjiä ja ammattipaheksujia.
Ymmärrän myös sen, ettei pihvejä paisteta alusta loppuun juhlatilanteessa. Ensinnäkin siinä menisi aikaa, eikä (oletettavasti) jauhelihapihvit tosiaankaan pysy kaikilla koossa grillatessa. Sen sijaan nakkeja nyt ehkä ei kannata etukäteen paistaa - minustakin se on jo liiallista. Kyllähän ne nyt grillissä kuumenevat. Nakkeja kun voi popsia tarvittaessa paistamattakin, toisin kuin raakaa jauhelihapihviä. (Hodareihin tulevat nakit voisi muuten periaatteessa keittääkin.)
Minä kuuntelisin juhlan sankaria. Ainakaan EN tarjoaisi hänen inhokkejaan. Mikäs pointti siinä on, että saa juhlat, mutta joutuu niissä syömään esim. kakkua, josta ei tykkää? Esimerkiksi voileipäkakut ovat aika harvan alle kolmikymppisen mielestä oikeasti hyviä. Tietty ikäluokka niihin on jäänyt jumiin.
Ehdottaisin sellaista kompromissia, jossa tarjoiluissa on huomioitu sekä sankari että vieraat. Itse voisin pitää rippijuhlat, joissa tarjolla on grillattuja hampurilaisia, mutta veisin sen tyylikkäästi loppuun asti: ainekset ym. olisivat laadukkaita ja esillä näyttävästi, grillin ympäristö ehkä somistettu teeman mukaisesti, ja hampurilaismestariksi olisi pyydetty tai palkattu joku sen verran ulkopuolinen, ettei kukaan vieraista tai perheenjäsenistä joutuisi päivystämään grilliä.
Lisäksi tarjolla voisi tietenkin olla salaatteja, piirakoita ja kakkuja - varmasti sellaisiakin makeita tarjottavia löytyy, joista ripille päässyt pitää. Näin hampurilaiset olisivat tavallaan sellainen oma erikoisuus, pikantti lisä kokonaisuuteen. Aika ihme, jos siitä saataisiin jotain ikävää puhetta aikaan (mutta toki suvut ovat erilaisia...). Miksi aina pitäisi olla niin konservatiivinen?
Meillä on yhdistetty aina reippaasti uutta ja perinteistä, jopa "mummit" ovat tykkänneet ja kehuneet vielä päivien päästä. Esim itse inhoan kermakakkua joten tein "kerma" mansikkaleivoksia. Ja sushi oli 77 vuotiaan isoisäni mielestä ihan huippu juttu viime kesänä lapsen syntäreillä.
Kiitos mielipiteistä.
Taitaa olla niin, että perinteisillä mennään, on ne voileipäkakut ja juustokakut, salaatit ja täytekakut,
MUTTA on myös grillikatos, josta saa hamppareita ja hodareita lisukkeineen päivineen..=)
Tiedän että lapset ja nuoret notkuvat grillillä (ja minä ja moni muu), mutta myös perinteiset tarjottavat ovat mukana menussa.
-ap
Kuulostaa juuri oikealta kompromissilta. Älkää kuitenkaan uuvuttako itseänne tarjoamalla ihan kaikkea.
Joo ei uuvuteta. Minä teen ruokia (voileipäkakut, juustokakut, salaatit, patongit) etukäteen äitini kanssa, leipomista rakastava tytär (13v) haluaa leipoa suklaakakun ja olla grillimestarina, anoppi leipoo riisipiirakat ja mansikkakakun.
Ja minä paistan etukäteen pihvit ja nakit hamppareihin sekä leivon sämpylät. Tomaatit, kurkut, paprikat, sipulit, yms pilkotaan myös etukäteen....
Wau, kiitos aaveilaiset jälleen kerran!!!
-ap
Meillä on kaikissa juhlissa ollut sekä että. Sankari toivoo itse jotain tiettyä ja sitten minä teen jotain, mistä tiedän myös vieraiden pitävän. Kyllä ajatellaan vähän itseäkin. Yksi reilunkokoinen kakku kyllä yleensä riittää melko isollekin porukalle, jos on ruokaa. Sekin on ikävää, jos vieraille ei ole oikein mitään. Meillä ainakin mummot vierastavat hampurilaisia ja pyrin siihen, että mummoille aina on jotain "perinteistä".