Lue keskustelun säännöt.
Onko teilläkin tällainen "ystävä"?
10.06.2014 |
- On äärettömän, äärettömän kateellinen luonne, esim. siitä, että ystäväpiirissä on ihmisiä, jotka menevät kihloihin/naimisiin/saavat perheenlisäystä kun oma mies ei vielä monen vuodenkaan jälkeen kosi. On itse kertonut haluavansa ed.mainittuja asioita eikä onnittele kenenkään kihlaus/vauvauutisen johdosta vaan kehtaa olla naama norsun v:llä
- Jos suunnitellaan jonkun polttareita, on heti sanelemassa ehtoja, vaikka ei ole hänen polttarit. Ei myöskään pysty tekemään asioita polttarisankarin hyväksi tai iloksi vaan pistää kapuloita rattaisiin samaan aikaan kun muut innoissaan heittelevät ideoita ja yrittävät saada polttarisankarin päivästä ikimuistoisen
- Puhuu p*skaa selän takana, muun muassa väittää, ettei kukaan voi oikeasti olla iloinen tai onnellinen vaan kaikki vain esittävät. No sori, mutta itse ainakin olen aidosti onnellinen jos joku ystävistäni ilmoittaa menneensä kihloihin tai tulevasta vauvasta
- Valittaa, että kenenkään elämä ei oikeasti voi olla onnellista, kaikki on vaan kulissia. Itse ainakin elän nyt elämäni onnellisinta aikaa, ihan rehellisesti sanottuna ja tiedän näin olevan myös monen yhteisen ystävämme kohdalla, vaikka elämäntilanteet ovatkin erilaiset, se kun on myös aika lailla asennekysymys
- Yksissä häissä keksi koko ajan valitettavaa esim. koristeista/kukista yms. hääjärjestelyistä, vaikka niihin oli oikeasti nähty todella paljon aikaa ja vaivaa, olivat itse tehtyjä pääosin
- Puhuu aina vain itsestään ja omista kavereistaan ja sukulaisistaan, muiden kuulumiset ei kiinnosta (ilmeisesti koska nehän ovat vain kulissia eikä oikeita kuulumisia)
- Pessimistinen elämänasenne asiaan kuin asiaan
- Jos suunnittelemme yhteistä illanviettoa ystäväporukassa, järjestää suurimmaksi ongelmaksi sen, miten hän pääsee paikan päälle (kukaan muu ei valita vaan ihan itse järjestää kyytinsä ja menonsa niin, että pääsee paikalle sovittuun aikaan ja kyllä, on myös muita autottomia ja pienemmällä budjetilla eläviä, hän ei tasan ole ainoa)
- Hänen aikataulunsa ovat aina tärkeimmät ja tuntee olevansa jotenkin korvaamaton työssään eli on hirveän työn takana esim. vaihtaa vuoroa tai pyytää etukäteen vapaaksi joku päivä. Ja tämä työ on siis täysin perus duunarityötä, mihin ei vaadita minkäänlaista koulutusta, työkokemusta tai edes täysi-ikäisyyttä ja sijaisia on erittäin helppo löytää
En nyt edes muistanut kirjoittaa kaikkia seikkoja, mutta siinä nyt jotain osviittaa tällaisesta luonteesta. Onko muillakin tällaisia "ystävinä"? Miten jaksatte?? Oletteko koskaan sanoneet suoraan mitään? (paitsi, että tämä luonne myös suuttuu verisesti jos sanoo hänestä mitään negatiivista, edes hienovaraisesti)
Kommentit (45)
Miksi haluat olla tuollaisen ihmisen seurassa?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ilmeisesti sitten käynyt vain tosi huono tuuri, että tuollaisen luonteen omaava ihminen on eksynyt porukkaan. Huoh...
ap
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:26"]
Miksi haluat olla tuollaisen ihmisen seurassa?!
[/quote]
No tätä aloitusta kirjoittaessani mietinkin, että haluanko olla enää. Tuntuu, että tästä ihmissuhteesta ei saa irti ainakaan mitään positiivista, enemmänkin vain syö energiaa. Harmittaa vaan kun ollaan tunnettu jo monta vuotta.
ap
Ei nyt ihan noin paha tuon itsekkyyden osalta, mutta kuvailemasi älytön pessimismi on äärettömän rasittavaa!
Dumppaa tollanen. Elämä on liian lyhyt huonojen ihmisten kanssa viettämiseen,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:30"]
Ei nyt ihan noin paha tuon itsekkyyden osalta, mutta kuvailemasi älytön pessimismi on äärettömän rasittavaa!
[/quote]
Oletko koskaan ottanut jotenkin puheeksi ystäväsi pessimististä asennetta? Mikä on ollut reaktio?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta sinullahan on narsistinen persoona "kaverina", hän ei luultavasti edes ymmärrä kuinka paskamainen ihminen on. Erittäin vaikea päästä kokonaan eroon, sen voin sanoa. Ja ihminenhän harvemmin miksikään muuttuu, varsinkaan jossei sitä itse edes tiedosta.
Luojan kiitos ei! En kestäs tuollaista tyyppiä... Tsemppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietää kyllä itsekin olevansa negatiivinen, mutta ei varmasti ymmärrä missä mittakaavassa. Noin syvällä olevaan asenneongelmaan on kyllä hirmu vaikea vaikuttaa, kumpuaa kai katkeruudesta, joka on ihmismielelle vihonviimeinen myrkky :(
Ei ole enää. Olen nyt paljon onnellisempi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan ihmistyypin omasta kaveripiiristäni.. Ollaan tunnettu jo nuoresta eikä hän ole aina ollut yhtä rasittava. Aikuisiällä hän on mennyt raivostuttavaan suuntaan, etenkin erottuaan poikaystävästään. Itsekäs, muille kateellinen, minäminäminä, vain omista asioistaan kiinnostunut. Jos sovitaan tapaamista, paikan pitäisi olla hänelle sopivan lähellä että pääsee nopeasti kotiin. Ajattelee kaikkea omista lähtökohdistaan. Ei kiinnostaisi enää pitää yhteyttä, mutta vaikealta tuntuu sanoa siitä ja toisaalta arvostaa kuitenkin sitä, että hän on niitä harvoja lapsuudenkavereita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli, hänen häidensä jälkeen katkaisin kaiken yhteyden. Huomasin, että myös hänen perheensä oli samanlaista kiittämätöntä paskasakkia. Mieheni on hänen miehensä ystävä ja mies on tosi kiva, harmi että vaimo on inhottava ihminen.
Joskus tämän naisen on pakko soittaa minulle, muuten en hänestä mitään kuule, enkä haluakkaan.
Oli tuollainen kaveri. Dumppas mut heti kun löysin tulevan aviomieheni ja pääsin haluamaani työpaikkaan. Ei kestänyt sitä, kun mulla meni niin hyvin.
Ikinä ei ollut onnellinen toisen puolesta, aina muiden valinnoissa oli vikaa ja hänen elämänsä oli niin paljon parempaa. Työtön lihava yh, lapset eri miehille jotka oli alkoholisteja ja narkkareita. Omisti auton romun, sääli minua kun en omistanut ja kehui sen varjolla itseään. Ihan naurettavista asioista kyllä kehtasi leveillä, mutta muiden oikeat onnen kohteet kuten vauvan syntymä, työpaikka jne olivat ihan tyhmiä juttuja ja niistä löytyi aina vikaa... Huhhuh onneksi pääsin eroon! Järkyttävä ämmä.
Mielenterveysongelmat eivät anna oikeutta käyttäytyä miten vaan vuosien ajan.
Minulla myös tällainen "ystävä". Olen vasta vuosien jälkeen tajunnut miten kuluttavaa ja energiaa vievää hänen seuransa on. Vika on muissa aina. Uskomattoman kateellinen ihminen. Kertoo suoraan päin naamaa, jos joku ystävän tapa ärsyttää (esim. jos jollain on tapana kosketella hiuksiaan ajatuksissaan). Koko ajan saat olla varuillasi, ettet vaan mitenkään ärsytä tai mukamas loukkaa. Osaa myös olla todella mukava, mutta on alkanut tuntua siltä, että sekin on teeskentelyä.
Voisiko ystäväsi kärsiä kliinisestä masennuksesta? Tunnistan piirteitä itsestäni ollessani lievästi/keskivaikeasti masentunut. Nyt toipumisen jälkeen olen kuin eri ihminen - se oikea minä.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:20"]
- On äärettömän, äärettömän kateellinen luonne, esim. siitä, että ystäväpiirissä on ihmisiä, jotka menevät kihloihin/naimisiin/saavat perheenlisäystä kun oma mies ei vielä monen vuodenkaan jälkeen kosi. On itse kertonut haluavansa ed.mainittuja asioita eikä onnittele kenenkään kihlaus/vauvauutisen johdosta vaan kehtaa olla naama norsun v:llä
- Jos suunnitellaan jonkun polttareita, on heti sanelemassa ehtoja, vaikka ei ole hänen polttarit. Ei myöskään pysty tekemään asioita polttarisankarin hyväksi tai iloksi vaan pistää kapuloita rattaisiin samaan aikaan kun muut innoissaan heittelevät ideoita ja yrittävät saada polttarisankarin päivästä ikimuistoisen
- Puhuu p*skaa selän takana, muun muassa väittää, ettei kukaan voi oikeasti olla iloinen tai onnellinen vaan kaikki vain esittävät. No sori, mutta itse ainakin olen aidosti onnellinen jos joku ystävistäni ilmoittaa menneensä kihloihin tai tulevasta vauvasta
- Valittaa, että kenenkään elämä ei oikeasti voi olla onnellista, kaikki on vaan kulissia. Itse ainakin elän nyt elämäni onnellisinta aikaa, ihan rehellisesti sanottuna ja tiedän näin olevan myös monen yhteisen ystävämme kohdalla, vaikka elämäntilanteet ovatkin erilaiset, se kun on myös aika lailla asennekysymys
- Yksissä häissä keksi koko ajan valitettavaa esim. koristeista/kukista yms. hääjärjestelyistä, vaikka niihin oli oikeasti nähty todella paljon aikaa ja vaivaa, olivat itse tehtyjä pääosin
- Puhuu aina vain itsestään ja omista kavereistaan ja sukulaisistaan, muiden kuulumiset ei kiinnosta (ilmeisesti koska nehän ovat vain kulissia eikä oikeita kuulumisia)
- Pessimistinen elämänasenne asiaan kuin asiaan
- Jos suunnittelemme yhteistä illanviettoa ystäväporukassa, järjestää suurimmaksi ongelmaksi sen, miten hän pääsee paikan päälle (kukaan muu ei valita vaan ihan itse järjestää kyytinsä ja menonsa niin, että pääsee paikalle sovittuun aikaan ja kyllä, on myös muita autottomia ja pienemmällä budjetilla eläviä, hän ei tasan ole ainoa)
- Hänen aikataulunsa ovat aina tärkeimmät ja tuntee olevansa jotenkin korvaamaton työssään eli on hirveän työn takana esim. vaihtaa vuoroa tai pyytää etukäteen vapaaksi joku päivä. Ja tämä työ on siis täysin perus duunarityötä, mihin ei vaadita minkäänlaista koulutusta, työkokemusta tai edes täysi-ikäisyyttä ja sijaisia on erittäin helppo löytää
En nyt edes muistanut kirjoittaa kaikkia seikkoja, mutta siinä nyt jotain osviittaa tällaisesta luonteesta. Onko muillakin tällaisia "ystävinä"? Miten jaksatte?? Oletteko koskaan sanoneet suoraan mitään? (paitsi, että tämä luonne myös suuttuu verisesti jos sanoo hänestä mitään negatiivista, edes hienovaraisesti)
[/quote]
Mun entinen lapsuuden ystäväni oli tuollainen, aika tarkalleen, lisänä vielä muutama killeri joka paljastui vasta vuosien tuntemisen aikana. Tiemme erkanivat aloitteestani.
Nainen oli sellainen kyyninen, sarkastinen elämän "kovettama". Rikkaitten vanhempien rahalla kasvatettu tytär mutta hellyyttä ei juurikaan ollut saanut. Oli sellainen kaveripiirin noita-akka, joka saattoi olla ensivaikutelmalta aivan todella herttainen, mutta oli hyvin täynnä patoutunutta vihaa. Naisen miessuhteet olivat kaikki hyvin agressiivisia, ja jokainen mies vuorollaan joutui putkaan naisen toimesta. Riidat menivät niin että nainen tuuppi, töni, nimitteli ja läpsi miehiä kännissä, jotka jurmottivat aikansa ja lopulta tarttuivat naista käsistä, tai painoivat lattiaan, tai pakenivat. Eräs pakenija sai naisen peräänsä ja nainen työnsi miehen kierreportaat alas ja soitti sitten poliisit.
Ja joka kerta naisen ympärille kerääntyi kööri surijoita jotka manasivat väkivaltaisia hulluja miehiä. Todistin itse tilannetta missä nainen neljän tunnin ajan provosoi ja oli väkivaltainen miestään kohtaan, eikä huomautuksista huolimatta lopettanut. Nainen sätti miehen peniksen kokoa ja kyseenalaisti miehuuden yms.
Mies yritti poistua paikalta, ja nainen veti miehen takaisin ja löi miestä, joka tarttui naisen käteen. Nainen alkoi ääntelemään kauhuissaan ja pakeni teatraalisesti taaksepäin, ja pian oli taas lauma surijoita haukkumassa miestä. Tuntui sairaalta että muute eivät nähneet tilannetta oikein, että nainen oikeasti kylvi pahaa ympärilleen. Erään kerran nainen myös nirhasi itse käsivartensa verille että poliisit uskoisivat naisen todella joutuneen pahoinpidellyksi.
Jälkikäteen nainen avautui mielisairaista miehistään jotka ovat väkivaltaisia.
Naisella oli myös tapana haukkua todella rumasti naisia huoriksi, lehmiksi ja vitun persereiäksi yms. ja saattoi sanoa loukkaavia asioita toisille, myös minulle. Baarissa nainen oli passiivisagressiivinen ja humaltuessaan lakkasi puhumasta.
Nainen pummasi rahaa, taksikyytejä ja maksatti surutta juomansa toisilla, huijasi sossusta rahaa ja satunnaisesti myi seksipalveluja exilleen rahan puutteessa.Saattoi lainata autoa ja palauttaa tankki tyhjänä, ja hermostui totaalisesti kun asiasta mainitsi. Väitti tankanneensa mutta bensa kuulema haihtunut.
Todella, todella vaikea ihminen ja huomasin että jokainen tapaamiskertamme meni naisen traumojen voivotteluun, ja kun traumoja oli riittänyt 20v laitoin pisteen jutulle. Hän ei tulisi muuttumaan, ja minun energiavarastoni olivat lopussa.
Siitä huolimatta tiedän lukuisia ihmisiä jotka kuvailevat tuota naista maailman herttaisimmaksi, kiltemmäksi ja hauskimmaksi ihmiseksi, ja olen jopa kerran saanut kuulla olevani kateellinen tuolle ihmiselle hänen laajasta ystäväpiiristään. Mutta vuosikausien tuntemisen jälkeen voin sanoa, että en oikeasti haluaisi mitään hänen elämästään, ja säälin aidosti ihmisiä jotka pitävät tuota naista lähipiirissään tietämättä minkälaisen saastan kanssa ovat tekemisissä.
Ai niin,ja jos jollekin tulee mieleen että miksi en auttanut ystävääni, niin kyllä yritin. Mutta ihmistä joka ei näe itsessään mitään vikaa, ja joka omaa ympärillään ihmisiä jotka ovat vakuuttuneita naisen puhtaasta hyvyydestä kompaten naisen itsetuntoa, on hyvin vaikeaa saada ymmärtämään mielenterveytensä puutteet.
No ei todellakaan ole. Onneksi tuollaisia ihmisiä on harvassa.