Lue keskustelun säännöt.
Onko teilläkin tällainen "ystävä"?
10.06.2014 |
- On äärettömän, äärettömän kateellinen luonne, esim. siitä, että ystäväpiirissä on ihmisiä, jotka menevät kihloihin/naimisiin/saavat perheenlisäystä kun oma mies ei vielä monen vuodenkaan jälkeen kosi. On itse kertonut haluavansa ed.mainittuja asioita eikä onnittele kenenkään kihlaus/vauvauutisen johdosta vaan kehtaa olla naama norsun v:llä
- Jos suunnitellaan jonkun polttareita, on heti sanelemassa ehtoja, vaikka ei ole hänen polttarit. Ei myöskään pysty tekemään asioita polttarisankarin hyväksi tai iloksi vaan pistää kapuloita rattaisiin samaan aikaan kun muut innoissaan heittelevät ideoita ja yrittävät saada polttarisankarin päivästä ikimuistoisen
- Puhuu p*skaa selän takana, muun muassa väittää, ettei kukaan voi oikeasti olla iloinen tai onnellinen vaan kaikki vain esittävät. No sori, mutta itse ainakin olen aidosti onnellinen jos joku ystävistäni ilmoittaa menneensä kihloihin tai tulevasta vauvasta
- Valittaa, että kenenkään elämä ei oikeasti voi olla onnellista, kaikki on vaan kulissia. Itse ainakin elän nyt elämäni onnellisinta aikaa, ihan rehellisesti sanottuna ja tiedän näin olevan myös monen yhteisen ystävämme kohdalla, vaikka elämäntilanteet ovatkin erilaiset, se kun on myös aika lailla asennekysymys
- Yksissä häissä keksi koko ajan valitettavaa esim. koristeista/kukista yms. hääjärjestelyistä, vaikka niihin oli oikeasti nähty todella paljon aikaa ja vaivaa, olivat itse tehtyjä pääosin
- Puhuu aina vain itsestään ja omista kavereistaan ja sukulaisistaan, muiden kuulumiset ei kiinnosta (ilmeisesti koska nehän ovat vain kulissia eikä oikeita kuulumisia)
- Pessimistinen elämänasenne asiaan kuin asiaan
- Jos suunnittelemme yhteistä illanviettoa ystäväporukassa, järjestää suurimmaksi ongelmaksi sen, miten hän pääsee paikan päälle (kukaan muu ei valita vaan ihan itse järjestää kyytinsä ja menonsa niin, että pääsee paikalle sovittuun aikaan ja kyllä, on myös muita autottomia ja pienemmällä budjetilla eläviä, hän ei tasan ole ainoa)
- Hänen aikataulunsa ovat aina tärkeimmät ja tuntee olevansa jotenkin korvaamaton työssään eli on hirveän työn takana esim. vaihtaa vuoroa tai pyytää etukäteen vapaaksi joku päivä. Ja tämä työ on siis täysin perus duunarityötä, mihin ei vaadita minkäänlaista koulutusta, työkokemusta tai edes täysi-ikäisyyttä ja sijaisia on erittäin helppo löytää
En nyt edes muistanut kirjoittaa kaikkia seikkoja, mutta siinä nyt jotain osviittaa tällaisesta luonteesta. Onko muillakin tällaisia "ystävinä"? Miten jaksatte?? Oletteko koskaan sanoneet suoraan mitään? (paitsi, että tämä luonne myös suuttuu verisesti jos sanoo hänestä mitään negatiivista, edes hienovaraisesti)
Kommentit (45)
joo oli tuollainen kaveri. paino sanalla oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi ei.
Yleensä ihmiset taitavat pitää tuollaisista, jotka tekevät itsestään numeron. Tai olen ymmärtänyt tältä palstalta, että sellaisista kilteistä "kaikki käy" tyypeistä ei tykätä, joten tämähän nyt on sitten vastakohta, niin kaikki varmaan nauttivat seurastaan ja organiseeraamisestaan...
Mutta ehkä hän ei kykene näkemään isompaa kuvaa. Näkee vain tosi lähelle eli oman napansa.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 21:30"]
Ei nyt ihan noin paha tuon itsekkyyden osalta, mutta kuvailemasi älytön pessimismi on äärettömän rasittavaa!
[/quote]
itse olen pessimisti ja sen ymmärrän, mutta tuo muu äkseeraaminen itsensä ympärillä etoo minua.
Ei oo tollasta ystävää tai kaveria, ei oo koskaan edes ollut!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kolikolla on yleensä kaksi puolta: joku voi luulla tai kuvitella toisesta noin, ihan oikeasti, tai toinen todellisuudessa on jollain tapaa elämänhistoriansa tms. sellaisen takia epäsosiaalinen, ehkä katkeroitunut, narsismiin nitkuva kyynikko tyyppiä "jos en minä niin ei muutkaan". Korvan suodatusta voi säätää isommalle tuollaisten kanssa ja poistua vaiv'vihkaa takavasemmalle..
tunnen vähän tuontyylisen ihmisen, jonka mielestä joillekin kaikki tulee helposti ja ilmaiseksi, eli on kateellinen ja ilkeä, mutta ei kuulu ystäviini ja monet pitävät hänestä ja näkevät tuon ihmisen eri tavalla kai kuin minä. On nuori teini. (itse olen vanha kääkkä). Ei tee muiden puolesta mitään mutta kaverinsa tekevät hänen. Osaa kylläkin valita seuransa sen mukaan kenestä voisi olla hyötyä ja palvoo maata suosittujen alta.
Luulin ihmisten pitävän tuollaisista ihmisistä. tai ainakin heillä riittää hyvin seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän samantyyppinen on joo.
Aika ikävää seuraa sillä tavalla, että hänelle ei voi kertoa vaikkapa jotain hauskaa matkailuun liittyvää anekdoottia ilman, että hän vaihtaa puheenaiheen, jopa päällepuhuen ja tarinaani mitenkään reagoimatta, johonkin omaan matkalla sattuneeseen kokemukseensa, jota pitää sitten ihmetellä. Muutenkin kaiken puheen pitäisi koskea häntä ja vaikkapa hänen häitänsä/koiraansa/työtä/sisustusta/mitä vaan, mistään muusta ei voi puhua, koska eihän sellaiset jutut, jotka eivät koske häntä jaksa kiinnostaa. Haukkui aika estottomasti vanhaa autoamme ja jaksoi aina ihmetellä kuinka huono se onkaan kun ilmastointi puuttuu, kyllä heillä on parempi. Kadehti helposti järjestettävissä olevia opiskelijan aikataulujani, mutta lopetti keskustelun sanomalla "mutta toisaalta mulla on sentään rahaa, heh".
Lisäksi puhuu todella rumasti ihmisistä, jotka ovat yhteisiä tuttujamme, mutta eivät sillä hetkellä paikalla (eli tiedäpä mitä minustakin puhuu selkäni takana), ja on vielä aikalailla rasistinen. Nyt kun kirjoitin tämän tähän, en ole oikein varma miksi olen vielä hänen ystävänsä. Kai se on vaikeaa päästää irti kun toisen on tuntenut lähes koko ikänsä.
Mutta joo, tsemppiä vaan kaikille näitä henkilöitä jaksaville.
Kyllä on. Välillä tekis mieli sanoa et voisitsä edes JOSKUS sanoa jotain positiivista jostain. Pliis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tällainen ihminen parhaana ystävänä, kunnes tajusin ettei tästä ihmisestä ole elämääni mitään iloa.
Kerroin hänelle monen vuoden jälkeen suoraan, päin naamaa, miltä hänen pompottelunsa, nälvimisensä ja määräilynsä tuntuu, ja hän sai senkin kaiken käännettyä minun syykseni.
Hän suuttui verisesti, minä jäin toljottamaan suu auki ja vieläkin odottelen jonkunlaista anteeksipyyntöä! Emme ole sen jälkeen olleet tekemisissä toistemme kanssa, ja todellakin oloni on parempi, ei tarvitse kuunnella enää tarinoita siitä että kuinka minun elämässäni kaikki on ihan päin persettä, eikä varsinkaan tarvitse kuunnella hänen omahyväisiä juttujaan! :D
Ystävä, jonka seurassa tulee ikävä olo, on entinen ystävä. Sukulaisiaan ei voi valita, ystävät voi. Parempi vaikka yksin kuin huonossa seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja te ystävistä valittavat ihmiset olette itse täydellisiä...??
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 03:40"]
ja te ystävistä valittavat ihmiset olette itse täydellisiä...??
[/quote]
Ei tietenkään. Mutta meidän epätäydellisyytemme ei anna muille oikeutta omalla negatiivisuudellaan yrittää tarkoituksellisesti vähentää onnellisuuttamme ja tarkoituksellisesti yrittää pilata ja halventaa elämämme kohokohtia. Sellainen ei ole ystävyyttä vaan jotakin aivan muuta. Jokaisella on oikeus määrittää rajat sille, mikä hänen itsensä mielestä on hyväksyttävää käytöstä ja mikä ei. Tässä keskustelussa esille tulleet tapaukset menevät melkein kenen tahansa rajojen ulkopuolelle niin rajusti, että hirvittää.
Energiasyöppöjen tunnistamiseen ja tilanteesta irti pyristelyyn kuluu valitettavan usein vuosia. Muutos tapahtuu hitaasti ja itselleen ei halua myöntää entisen ystävyyden muuttuneen vahingolliseksi ihmissuhteeksi. Noiden vuosien aikana olisi pohjattomalle syöpölle syötetyn energian voinut käyttää paljon hyödyllisemminkin. Syöpön ruokkiminen vie juuri sitä energiaa, jonka voisi käyttää ystäväpiirinsä laajentamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oli.
Haukkui ulkonäköäni. Arvosteli vaatteitani. Meikeistä totesi, että näytän väkivallan uhrilta.
Kertoi KAIKEN omasta elämästään, myös asiat joita "ei kehtaa sanoa terapeutille", yksityiskohdat lapsuudesta, omasta seksielämästään.
Kiukutteli ja raivosi, jos en ehtinyt tavata. Käyttäytyi omistushaluisesti.
Kertoi muiden kavereitten yksityisasiat ja salaisuudet, puhui tavatessamme itsestään tai jostain kaverista. Minun asiat ohitti tuhahtamalla tai tekemällä pilaa.
Ja kaikki tämä alle vuodessa.
Ei ole sellaisia ystäviä, mutta paljon mammatuttuja, jotka kaupassa puhuvat ummet ja lammet omista lapsistaan ja näiden erinomaisuudesta, mutta jos yrität vastavuoroisesti kertoa jonkun asian omista lapsista niin katse muuttuu pitkästyneeksi. Mutta ei haittaa, ei kukaan ole täydellinen. Ystäviä minulla on vain vähän lisäksi, mutta he ovat älykkäitä, vastavuoroisia, kivoja, ym ym (olen kai tarkka ja täydellisyyttävaativa).
Mulla oli todella haastava ja energiaa vievä ystävä yläasteella. Kaikki piti tehdä niinkun hän halusi, leikin varjolla haukkui/naureskeli mua. Oltiin yhdessä vähän renttuja, koulun käynti ei paljoa kiinnostanut, mutta sitten hän rupesi tähtäämään lukioon, aloitti opiskelun ja luuli että KAIKKI olivat hänelle kateellisia.
Aina kokeiden jälkeen selitti mulle kuinka se ja se katsoi ihan kateellisena jos hän sai paremman numeron. Oikeasti kukaan ei ollut kateellinen, itse olin aidosti onnellinen hänen puolestaan. Varmaan hänellä taisi olla todella huono itsetunto ja mulla vielä huonompi, tarvitsi mua nostaakseen itsensä jalustalle.
Meni pari vuotta ennenkuin tajusin etten voi hänenlaistaan ystävää pitää lähellä, hän vei todellakin kaiken energian antamatta itse mitään.
Noh, noista ajoista on jo se 15vuotta mutta edelleen kun jossain nähdään, olen iloinen ettei olla enää läheisiä. Olen kuitenkin onnellinen että on löytänyt miehen rinnalleen, on taloa tulossa eli on nyt saanut ne puitteet mitä halusikin. Tosin vieläkin fbhen päivittää jotain kateusjuttuja, eli taitaa edelleen kuvitella ihmisten kadehtivan häntä :)
[quote author="Vierailija" time="11.06.2014 klo 03:40"]
ja te ystävistä valittavat ihmiset olette itse täydellisiä...??
[/quote]
Ei varmasti kukaan tähän ketjuun kommentoineesta pidä itseään täydellisenä. Mutta ainakin itse hallitsen käytöstavat, on tilannetajua, en ajattele itsekkäästi 247 ja mikä tärkeintä, en yritä sanoillani ja toiminnallani saada ketään pahoittamaan mieltään vaan päinvastoin kannustan jonkun iloisen asian suhteen! Pyrin jakamaan niin ne ilot kuin surutkin, ystävyyssuhteessa pitää pystyä jakamaan molemmat. Tähän ketjuun kommentoineista monet ovat sanoneet, että nimenomaan tähän ilojen jakamiseen eivät nämä yltiö-pessimistiset pysty vaan pyrkivät keksimään joka asiasta jotain negatiivista sanottavaa.
ap
Huomaa, että aloitusta ja kommentteja alapeukuttaneet ovat tunnistaneet itsensä teksteistä :D
Pienessä pessimistisyydessä ei ole mitään pahaa, itseäni päinvastoin ärsyttää ylipositiiviset naminami-ihmiset. Mutta itsekkyys ja huonot käytöstavat eivät sitten olekaan mitenkään puolusteltavissa. Ap:n kaveri kuulostaa siltä, että hänellä on masennusta ja valitettavasti sen päälle vielä luonnehäiriö.
Kaikkihan tuntevat tuollaisia mutta miksi sinulla on moinen ystävänä!