Jokapäiväinen ratkutus peliajoista, en jaksa.

Meillä voi ansaita peliaikaa kotitöillä. 1h kotitöitä = 2h peliaikaa. Joskus saavat pelata muutenkin, mutta harvoin.

On, tosin ei usein ja siinä asiassa sellainen pikkuero että olen aikuinen, en lapsi.

Yleensä aikuisilla on enemmän oikeuksia touhuissaan, aivan kuten vastuitakin.

ap

Ja 17 läpätykseen en kommentoi mitään, totean vain, että ihme tuubaa pupellat, ei päätä ei häntää eikä varsinkaan fakta-asiaa joka asiaan kuuluisi.

ap

Meillä pelaavat päivittäin, kutta silti ulkoilevat ja liikkuvat ja tekevät kotitöitä. Itsekin nuorena vain makasin kesät ja luin roskaromaaneja

Oletteko koskaan kuulleet tietokonepeliriippuvuudesta? Minä en ollut kunnes menin vuonna 2004 naimisiin miehen kanssa, jolla tämä riippuvuus oli. Ei kasvanut koskaan henkisesti aikuiseksi vaan jäi teinin tasolle tunnepuolen kehityksessä. Sosiaaliset suhteet kärsivät ja myös työ yöpelisessioiden seurauksena. Oli aina henkisesti poissa kotoa ja perhe kärsi. Oli aina ärtyisä ja vihainen jos joku muu toiminta esti pelaamisen. Saattoi jättää jopa lapset päiväksi ilman ruokas kun pelasi koko päivän kun olin töissä. Ero tuli. Nyt on jo ihan syrjäytynyt, jättäytyi työttömäksi ja pelaa kaikki päivät. Eikä siis rahapelejä vaan strategiapelejä, tetristä, autopelejä, seikkailupelejä, ilmaosmettipokeria, muita nettipelejä, jääkiekkopelejä, jne...jne...

Ja juu, oli saamut teinistä lähtien pelata rajoittamatta, koska pelien ajateltiin olevan niin kehittäviä.

Eikä ole ainoa aikuinen jolla tiedän menneen näin. Siksi meidän lapsilla on peliajat.

Sinuna pistäisin kirjallisena säännöt vaikka siihen jääkaapin oveen, jossa peliajat merkittynä. Kannattaisi vaikka vähentää nykyisestäkin niitä. Vaikka kaksi pelipäivää per viikko. Ja asiasta ei ole mitään sanomista. Jos alkaa mussuttamaan, peliaika vähenee mussutuksen verran. Esimerkiksi.

Meillä asiat sujuu sitä paremmin mitä vähemmän lapset viettävät aikaa ruudun ääressä, ovat aina sujuneet. Löytyyhän asiasta tutkimuksiakin pilvin pimein, ja on todettu esim. että lasten aivojen dopamiinijärjestelmä aktivoituu pelaamisen aikana voimakkaasti ja siitä johtuu "keskittyminen" pelaamiseen. Varsinaisesta keskittymisestä ei siis ole kyse, vaan siitä, että pelit toimivat huumeen tavoin.

Jokainen päättää miten antaa lastensa viettää aikaa, ja jos on sitä mieltä, että pelaaminen on vähemmän rakentavaa ja hyväksi lapsille, kannattaa rajata se selkeästi ja tarkoilla säännöillä. Jos taas on valmis luovuttamaan lapsensa tietokoneelle, sen kun antaa hänen pelata niin paljon kuin haluaa. Varmasti vähenee pian kiinnostus muunlaisiin aktiviteetteihin ja lapsi on takuuvarmasti koukussa.

Ihmettelen sitä, miten välinpitämättömästi ihmiset suhtautuvat siihen, että oma lapsi (ja monesti jo todella pienet lapset!) on täydellisessä riippuvuussuhteessa johonkin, esim. tietokoneeseen. 

No kyllä on taas ongelmia. Itse olen mies ja 80 ja 90-lukujen taitteessa tuli junnuna pelattua todella paljon. Tosin silloin ei ollut nettiä ja pelaaminen tapahtui kavereiden kanssa milloin kenenkin kotona. Mutta kesälomalla päivät meni koneen ääressä ja iltamyöhällä sitten yleensä pelattiin fudista kentällä - kotiin joskus puolenyön jälkeen. 

*Kaikki* kaverit tuolta ajalta ovat nykyään akateemisia perheellisiä ja hyvin menee. Itselle tuosta poiki ikäänkuin harrastus. Tätä nykyä teknologiajohtajana suuressa yrityksessä ja nyt ne päivät vasta koneen ääressä menevätkin ;)

Pelaaminen kehittää kognitiivisia taitoja ja englannin osaamista. Kummastakin on vain hyötyä koko ajan kovenevassa kilpailukentässä. Voisi jopa sanoa, että ovat minkäänlaisen menestymisen ehto jo nyt ja tulavaisuudessa vielä enemmän.

Jos koulutyö ei kärsi, älä puutu siihen mikä lapsista tuntuu rakentavimmalta. 

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 22:28"]

No kyllä on taas ongelmia. Itse olen mies ja 80 ja 90-lukujen taitteessa tuli junnuna pelattua todella paljon. Tosin silloin ei ollut nettiä ja pelaaminen tapahtui kavereiden kanssa milloin kenenkin kotona. Mutta kesälomalla päivät meni koneen ääressä ja iltamyöhällä sitten yleensä pelattiin fudista kentällä - kotiin joskus puolenyön jälkeen. 

*Kaikki* kaverit tuolta ajalta ovat nykyään akateemisia perheellisiä ja hyvin menee. Itselle tuosta poiki ikäänkuin harrastus. Tätä nykyä teknologiajohtajana suuressa yrityksessä ja nyt ne päivät vasta koneen ääressä menevätkin ;)

Pelaaminen kehittää kognitiivisia taitoja ja englannin osaamista. Kummastakin on vain hyötyä koko ajan kovenevassa kilpailukentässä. Voisi jopa sanoa, että ovat minkäänlaisen menestymisen ehto jo nyt ja tulavaisuudessa vielä enemmän.

Jos koulutyö ei kärsi, älä puutu siihen mikä lapsista tuntuu rakentavimmalta. 

[/quote]

Komppi!

Paras tapa tappaa lapsen luontainen luovuus ja kiinnostus uusiin asioihin on juurikin tuo äitimyyttiin kuuluva "kyllä äiti tietää parhaiten". Erityisesti, kun tähän usein yhdistyy äidin matala koulutustaso (peruskoulu tai maksimissaan ammatillinen koulutus). Tämä on myös yksi syy siihen, miksi koulutus (ja palkkataso) periintyy sukupolvien välillä. Tätä ei saisi koskaan sanoa ääneen, mutta tukevia tutkimuksia on vaikka kuinka paljon - ja ihan empiiristäkin kokemusta todella monilla.