Pitkät naiset - itseä lyhyempi mies?

Mitä väliä

Jos miehellä on tarpeeksi massia, niin ei siinä pituus tai ikä tunnu enään missään.

Haha, itse pitkänä naisena tunnen tuskasi. Haluan että mies on vähintään itseni pituinen, en vaan tunne seksuaalista viehätystä itseäni lyhyempiin.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä on tarpeeksi massia, niin ei siinä pituus tai ikä tunnu enään missään.

Minä en tarvitse miestä rahan takia, olen ihan kohtuutuloinen itsekin. Ap

Ei se haittaa yhtään vaikka mies on vähän lyhyempi, miksi hyljätä muuten hyvä mies pituuden vuoksi?

Tiedän muutaman pariskuntaa missä nainen on pidempi, jos se jotain ulkopuolista häiritsee niin antaa häiritä se on heidän ongelmansa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä

Mitä väliä? No, minä viehätys itseäni isommista miehistä. Joo, olen hoikka, ja tämä mies on lihaksikas ja hän viehättää minua kyllä muutoin. Mutta tuo pituus vaan tuntuu oudolta näin päin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei se haittaa yhtään vaikka mies on vähän lyhyempi, miksi hyljätä muuten hyvä mies pituuden vuoksi?

Tiedän muutaman pariskuntaa missä nainen on pidempi, jos se jotain ulkopuolista häiritsee niin antaa häiritä se on heidän ongelmansa.

Mutta jos se häiritsee itseä? Tai lähinnä tottuuko siihen ja lakkaako se häiritsemästä? Kyllähän sitä parisuhteessa aina jotain toisen ei-niin-täydellisiä piirteitä oppii hyväksymään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Haha, itse pitkänä naisena tunnen tuskasi. Haluan että mies on vähintään itseni pituinen, en vaan tunne seksuaalista viehätystä itseäni lyhyempiin.

Minä tunnen kyllä paljonkin viehätystä, mutta silti pituusero tuntuu omituiselta. Ap

No minäkin olen melkein 180 cm pitkä nainen ja minua ei häiritse pieni pituusero, ehkä joku 160 cm olisi liian lyhyt. Mutta tuntuu monesti kyllä siltä, että miehiä tämä häiritsee, nainen ei saisi olla itsensä pituinen saati muutaman sentin pidempi.

Eikä siinä mitään, saahan meillä mieltymykset jokaisella olla.

Mutta sinulle vastaan, että itseä ei häiritsisi, jos mies ei tekisi siitä ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

No minäkin olen melkein 180 cm pitkä nainen ja minua ei häiritse pieni pituusero, ehkä joku 160 cm olisi liian lyhyt. Mutta tuntuu monesti kyllä siltä, että miehiä tämä häiritsee, nainen ei saisi olla itsensä pituinen saati muutaman sentin pidempi.

Eikä siinä mitään, saahan meillä mieltymykset jokaisella olla.

Mutta sinulle vastaan, että itseä ei häiritsisi, jos mies ei tekisi siitä ongelmaa.

En usko, että tätä miestä kauheasti ainakaan häiritsee, tietäähän hän pituuteni ja on monilla tavoin ilmaissut haluavansa tutustua enemmän ja haluaa viettää aikaa yhdessä jne. Ap

Mies on mua lyhyempi ja ei ole missään vaiheessa häirinnyt. Jos jo alussa häiritsee, niin luultavasti myöhemmin vielä enemmän.

Seurustelin 5 v itseäni 8 cm lyhyemmän miehen kanssa. En tottunut pituuseroon. Seisaallaan halailu, pussailu ja tanssiminen oli joka kerta tosi ahdistavaa. Häpesin pituuseroamme. Miestä ei haitannut lainkaan. Koitin kyllä kovasti olla sinut asian kanssa mutta ei se oikein onnistunut :( olen silti sitä mieltä että en hylkäisi hyvää miestä sen vuoksi että on mua lyhyempi.

Kannattaako hongan kolistajan ottaa toista hongankolistajaa?

Tuntuu siltä, että kyseessä on hyvällä itsetunnolla varustettu mies. Jos on muuten sopiva, anna mennä. Ei pituuden vuoksi kannata ketään hylätä. Ja lasten pituuteen vaikuttaa etupäässä äidin mitta.

Vierailija kirjoitti:

Seurustelin 5 v itseäni 8 cm lyhyemmän miehen kanssa. En tottunut pituuseroon. Seisaallaan halailu, pussailu ja tanssiminen oli joka kerta tosi ahdistavaa. Häpesin pituuseroamme. Miestä ei haitannut lainkaan. Koitin kyllä kovasti olla sinut asian kanssa mutta ei se oikein onnistunut :( olen silti sitä mieltä että en hylkäisi hyvää miestä sen vuoksi että on mua lyhyempi.

Itsellä vähän samoja kokemuksia, ei tuntunut luontevalta olla itseä lyhyemmän kanssa. Sinänsä joo sängyssä oli fine ja sohvalla helliminen jne mutta juurikin seisten ei ollut kiva halata, esimerkiksi.

Suhde ei päättynyt tämän takia, mutta nyt kun olen vähän itseäni pidemmän kanssa, kyllä on oleminen tosi paljon luontevampaa.

Se riippuu ihan siitä dynamiikasta. Se joko toimii tai ei, mutta jos asia vähäistä enemmän häiritsee, se vaikuttaa väistämättä kokonaisuuteen.

Olen 183cm mies ja olisi siistiä seurustella 2metrisen amatsonin kanssa 😍

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se haittaa yhtään vaikka mies on vähän lyhyempi, miksi hyljätä muuten hyvä mies pituuden vuoksi?

Tiedän muutaman pariskuntaa missä nainen on pidempi, jos se jotain ulkopuolista häiritsee niin antaa häiritä se on heidän ongelmansa.

Mutta jos se häiritsee itseä? Tai lähinnä tottuuko siihen ja lakkaako se häiritsemästä? Kyllähän sitä parisuhteessa aina jotain toisen ei-niin-täydellisiä piirteitä oppii hyväksymään. Ap

Se on niin, että keksit kyllä syyt.

Jodkus saattaa ollaa, että pelkäät tutustua syvemmin, niin heität tuon pituuskortin itsellesi esteeksi. Jos et sitä, niin keksit jonkin toisen, koska sinua pelottaa oikeasti päästää joku oukeasti lähelle.

Tuollaiset ulkoiset seikat on loppujen lopuksi keksittyjä syitä. Ne meinaan jää taka-alalle sitten kun oikeasti antaa tunteen tulla.

Näin oletan, koska itselle kävi niin. Pelotti niin paljon, kun tajusin että tässä on se mies, jota olen etsinyt ja aloin keksiä juurikin ulkoisiin ominaisuuksiin liittyviä esteitä. Keksiä... näin jälkeenpäin tajuttuna. Olihan ihannelistallani miehestä piirteitä, mutta kai tajusin että tuo ulkoinen piirre ei ollut niin tärkeä kuin se kokonaisuus. Yhtälailla itse olen tällainen kuin olen ja kumppani on omanlaisensa.

Sanoisin aapeelle, että tutustu ihmiseen. Ole utelias ja uskalla.

Mulla on itellä vajaa 10 cm lyhyempi mies, kemiat kohtasi, persoonat mätsäs ja tänä vuonna tulee 10 vuotta yhdessäoloakin.

Se on just niin häiritsevää kun sen annat olla. Tärkeintä on tietää kuka ite oot ja mitä teidän suhde on. Ulkopuoliset voi veetuilla kun on pituuseroa ja ylipäätään jos on mitään mikä poikkeaa jostain normaalista. Suhteen alussa meillä oli sellasta pientä vittuilua toistemme pituuksista vähän testimielessä et näki vähän miten toinen vastaa siihen. Oltiin silloin just n. 20 vuotiaita ja elämä täysin auki molemmilla, joten ei silloin ollut kriteerejä minkään ammatin tai stereotypioiden suhteen.

Oon ite ottanut sen asenteen et oon ylpee meidän parisuhteesta ja oon ylpeä pituudestani. Nuorempana kuuli kyllä jotain ihmettelyä "ai mä luulin et ootte vaan kavereita, koska... pituusero lyhyesti ilmaistuna".

Joskus syytä mua yritettiin sheimata jostain kääpiökink jutusta mut tämmöset pöljät on onneksi jääny omasta elämästä pois ihan omalla painollaan. Oon saanut ihan alkumetreiltä kuulla miehen ystäviltä et oon tuplasti maskuliinisempi kuin mieheni, mutta ei tuo minusta pidä lainkaan paikkaansa. Olen pitkä, puhun rauhallisesti ja en kikattele tyttömäisellä äänellä, mutta olen pituisekseni siro ja naisellinen myös. Mies on varsinainen hurmuri luonteeltaan, tulee kaikkien kanssa toimeen ja on vaan ihanan älykäs ja monelta tapaa vuosienkin jälkeen freesin tuntuinen, ei mikään itsestään selvyys tai kaavoihin kangistunut.

Oikeastaan on kiva olla hieman erilainen pariskunta. Sillä saa jäätä rikottua sosiaalisissa tapahtumissa ja muiden reaktioissa voi nähdä mielenkiintoisia piirteitä, sisäänrakennettuja asenteita ja sosiaalista älykkyyttä. Olen itse huomannut, että toiset miehet saattaa tulla kommentoimaan miehelleni jotain minusta, mutta sitä ei pahemmin tapahdu että mulle kukaan sanois mitään miehestäni. En ihan tiiä, mitä mieltä ihmiset ois jonkun tasoteorian osalta - kumpi meistä on nyt nainut ylöspäin vai ollaanko kumpiki yhtä kammottavia ja sopivia toisillemme.

Go for it. Jos fiilikset on molemminpuoleiset ja kemiat kohtaa ja muutenkin, niin eihän sen parempaa ole!

 

Niin, minua ei ole häirinnyt se pituusero. Pitkä ja siro minä ja lyhyt ja leveärakenteinen mies. Pituuseroa se vajaa 10 cm. Pidän miestäni viehättävänä ja sopusuhtaisena. Ei varmaan tule yllätyksenä, että en ole koskaan fantasioinut itseä pidemmästä miehestä, jonka rinnalla voisin tuntea olevani prinsessa/naisellinen nainen. Ei ole yhtä tapaa olla nainen tai mies tai jotain siltä väliltä. Ei se pituus tai lyhyys yksin tee kenestäkään rajusti maskuliinista tai feminiinistä.