Mitä mieltä olet ihmisistä, jotka ovat aina oikeassa eivätkä tee koskaan mitään väärää?
Minun mielestäni he ovat joko sokeita omalle "erinomaisuudelleen" tai sitten he eivät kehtaa tunnustaa heikkouksiaan ja osaamattomuuttaan, joita kaikilla ihmisillä kyllä on. Siksi tällaiset ihmiset piiloutuvat suojakuoren taakke ja näyttelevät loistokkainta roolihahmoaan itsestään, joka tosin on pelkkää näytelmää.
Kommentit (12)
Minä en halua olla väärässä enkä tehdä virheitä. Odotan samaa myös muilta. Miten tämäkin voi olla huono asia?
No sellaisethan on tietysti täydellisiä ihmisiä. Siihen kaikkien pitäisi pyrkiä.
En tiedä mutta ihmiset jotka kuvittelevat voivansa vaatia muita tuomiolle elämästä tai virheistä ovat kaikista pelottavimpia.
Ettäkö heille pitäisi tunnustaa virheet ja heikkoudet? Saa kyllä suurimman osan käyttäytymään juuri päinvastoin ja sitten ihmetellään kun kaikki esittää jotain.
Kommunikointi on vastavuoroista.
Eli jos he eivät tunnusta sinulle ap, he ovat sokeita??
Omakuvansa ei kiinnosta, vaan se miten suhtautuu muihin. Perfektionisti voi olla ihan kiva ystävä, tai sitten kammottava jyrä ja itsevaltaisesti vallankahvaan noussut tuomari.
Vierailija kirjoitti:
Omakuvansa ei kiinnosta, vaan se miten suhtautuu muihin. Perfektionisti voi olla ihan kiva ystävä, tai sitten kammottava jyrä ja itsevaltaisesti vallankahvaan noussut tuomari.
Minä olen perfektionisti van itselleni. Muita kohtaan avoin ja utelias.
Mistä tiedät että ovat omasta mielestään täydellisiä ja aina oikeassa? En ole kuullut kenenkään kehuskelevan olevansa täydellinen ihminen, joka ei tee virheitä. Sen sijaan törmään välillä ap:n kaltaisiin ihmisiin, jotka morkkaavat "aina oikeassa ihmisiä". Kertoo mielestäni arvostelijan huonosta itsetunnosta ja epävarmuudesta vähintäänkin.
Meillä on töissä tällainen rouvashenkilö. Hän onsina oikeassa ja muut väärässä.
Oikeasti on todella usein väärässä mutta ei koskaan myönnä mitään! Saattaa vaan luikkia pois paikalta. Mutta koskaan ei myönnä eikä pahoittele. Vähän ikävän ihmisen maineessa on :(
Kaikki mokailee, osa myöntää sen, osa ei. En jaksa kiinnostua muka-täydellisistä ihmisistä. Tiedän monta kyttääjää, jotka oman duuninsa sivussa etsivät puutteita ja virheitä muista ja heidän tekemisistään. Jotenkin se vaan aina menee niin, että näiden omat tekemiset ovat kautta linjan sutta ja sekundaa. Onko sillä lopulta väliä. No ei. Ei ainakaan mulle. Mun kupla on ulkoa läpäisemätön ja mä niin rakastan sitä. Kytätkööt ja puhukoot, jos ei muutakaan elämää ole tarjolla. Niin-kait-se-on-vai näin-kait-se-on...vai-miten-se-on. Hä?
tylsiä