Ahdistavin ei-kauhuelokuva, jonka olet nähnyt?

Miksi haluatte katsoa ahdistavia elokuvia?

Maailmojen sota. Muistan kun olin katsomassa elokuvateatterissa ja meinasin lähteä kesken elokuvan pois. Jotenkin ahdisti tosi tosi pahasti. :(

Vierailija kirjoitti:

Maailmojen sota. Muistan kun olin katsomassa elokuvateatterissa ja meinasin lähteä kesken elokuvan pois. Jotenkin ahdisti tosi tosi pahasti. :(

Joo, vaikka tämä kai on kuitenkin teknisesti kauhua? Mulla oli siihen aikaan noin yksivuotias vauva ja olimme lomareissulla. Sain pitkästä aikaa omaa aikaa ja tämän elokuvan minä sitten viisaasti päätin mennä katsomaan. Siinä on ihan alussa äiti ja about saman ikäinen mukula kuin mulla oli tuijottamassa kuinka ne örkit putoaa maahan pilvistä ja sehän asemoikin sitten minut kivasti elokuvan maailmaan ja oli ihan järkyn hirveää katsoa sitä.

Tässä, kertoo puolessa tunnissa mitä meidän tuntemalle maailmalle tapahtuu. Todella hyvin tehty dokumentti, julkkiksia ja asiantuntijoita kertojina. Tulee sellainen olo, että kaikki mitä teet on täysin turhaa.

Katso Yle Areenassa: http://areena.yle.fi/1-50424891

Systeeminmurskaaja herätti vahvoja tunteita ja koko ajan pelkäsi mitä päähenkilö tekee seuraavaksi tai mitä hänelle tapahtuu. Aivan huikea roolisuoritus 11-vuotiaalta tytöltä, ei sitä voi kuin ihmetellä.

winner kirjoitti:

Miksi haluatte katsoa ahdistavia elokuvia?

Ahdistus on ihan normaali tunne. Itseäni ainakin helpottaa kun ahdistus tulee elokuvasta eikä oikeasta elämästäni. Monet ahdistavat elokuvat ovat myös oikeasti hyviä.

En tiedä laskentaanko Saw kauhuksi, mutta se ensimmäinen oli todellinen elämys silloin aikanaan. En tiennyt juonesta mitään ja olin hyvin vaikuttunut kokonaisuudesta. Ja onhan se ahdistavaa ajatella että joutuisi peliin jossa kuolema odottaa muutaman sekunnin/minuutin päässä.

127 Hours oli kyllä myös samaa sarjaa, vaikka ei edes liippaa läheltä kauhua. Olen katsonut Aron Ralstonin haastattelun jossa hän palasi tapahtumapaikalle sekä lukenut kirjan myös. Pystyisinkö samaan? Tuskin. Mutta entä jos pystyisinkin? Kuinka voimakas elämänhaluni on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

winner kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmi, kun olen yrittänyt etsiä näitä ketjun elokuvia netflixistä ja areenasta, mutta mitään ei tunnu löytyvän..

On tuolla kommentteja, joissa mainittu, että löytyy netflixistä. Itse laitoin tuon Mother elokuvan ja se löytyy netflixistä.

Minä olenkin katsonut Netflixissä jonkun Mother nimisen elokuvan, mutta niitäkin tuntuu olevan aika monta. Pitääpäs katsoa, mikä tämä on.

Tuolla sanottiin myös, että Skins -elokuvakin löytyy netflixistä, mutta kävin googlaamassa ja taidan jättää väliin. Haluaisin katsoa jonkin ahdistavan elokuvan enkä yököttävän. Tuohon en nyt kyllä pysty. 

Darren Arafnovskyn leffoja tässä on ollut jo monta mainittuna Mother! (2017) lienee tässä se Jennifer Lawrence-leffa, jonka takia monet Hunger Games -fanit tämän Netflixistä katsovat ja sitten tuleekin aika rankka leffa vastaan.

Ketjun aiheeseen erittäin sopiva valinta on tietysti myös Bong Joon Ho -leffa Mother - Madeo (2009). Parasiten, The Hostin, Okjan ja Snowpiercerin ohjaajan tyylille uskollinen "ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa" -leffa.

Millainen tuo Mother! siis on? Aloitin katsomaan sitä mutta pistin pois 10min jälkeen kun oli outo eikä kiinnostanut yhtään. Tykkään kyllä ahdistavista elokuvista mutta kannattaakohan yrittää uudestaan...

Netflixissä on kaksi Mother elokuvaa.

2020 vuoden leffa on realistinen draama elokuva ja toinen 2017 vuoden leffa on kauhu elokuva. Tuo kauhu elokuva on kauhu genren huippuluokkaa eli todella ahdistava elokuva.

Juu, mutta siis millainen? Verta ja väkivaltaa? Psykologista kauhua? Yliluonnollista? Sadistista? Eli miksi se on ahdistava? Ja onko se myös pelottava?

Minä katsoin nyt eilen tuo Mother! elokuvan. Elokuva oli siis sellainen painajaismainen ja unenomainen. Ei varsinaisesti mitään kummitusjuttuja, mutta sellaista ahdistavaa omituista sekavaa kaaosta, joita nyt painajaisissa voi olla. Jonkin verran kyllä raakaa väkivaltaakin, varsinkin lopussa aika ällö tapahtuma. 

Toisaalta elokuva oli kyllä taidokas ja idealtaan hieno, mutta minussa on varmaan jokin vika, kun en osannut ahdistua vaan lähinnä ärsyynnyin, suutuin ja turhauduin. Koko ajan huusin vain, että mitä hittoa, ei noin, nyt joku tolkku! :D Sillä tavalla kyllä triggeröi minuakin. 

Voimakkaita tuntemuksia se näytti sinuunkin aiheuttavan, vaikka tuntemuksemme eivät olleetkaan aivan samat. Itse en ole nähnyt mitään noin voimakas säväytteistä elokuvaa ikinä. Vai oletko sä nähnyt? Kerro mulle, jos tiedät mitään noin voimakasta elokuvaa.

Juu, kyllä herätti voimakkaita tunteita. Tarkoitin sitä, että en varsinaisesti osannut ahdistua päähenkilön puolesta ja eläytyä hänen pelkoonsa ja tuskansa, vaan päällimmäinen tunteeni oli turhautuminen ja suuttuminen. Ei siis elokuvaan vaan niihin tapahtumiin ja ihmisiin. Eli siinä mielessä kyllä minun näkemistäni elokuvista todella tunteitaherättävä. En vain kuvaisi niitä minun tunteitani ahdistukseksi. 

Kiitos kuvailuista! Hmmm toisaalta mielenkiinto heräsi vähän, mutta on korkea kynnys aloittaa uudestaan elokuvaa jonka olen jo jättänyt kesken.

Se yleensä menee niinpäin että kadun tuhlattua aikaani jos väkisin katson leffan joka jo alusta tökkii - Midsommar hyvä esimerkki tästä. Antaisin sille 2/10, mutta jostain syystä jatkoin katsomista vaikka tiesin jo 20min jälkeen että elokuva on huono. Lopun kohtaus sekä nauratti että haukotutti. Mutta toiset taas kehuvat tätäkin ja pitivät pelottavana ja jopa kauhuna...

No niin, katsoin tuon nyt sit kuitenkin, ja taas kerran oli ensivaikutelmani oikeassa: aivan käsittämättömän huonoa paskaa koko leffa 😅. En kavahda unenomasia tai omituisia elokuvia mutta tässä ei ollut mitään positiivista. Ei yhtäkään tekijää joka olisi tehnyt elokuvasta katsomisen arvoisen. 0/10. Olkoon vaikka mikä allegoria, ei auttanut. En siis kokenut ahdistusta, vaan turhautumista siihen että tuhlasin aikaani tähän. Loppu meni pikakelauksella 🙈.

Hostel sekä kaikki Lucifer Valentinen tekemät "elokuvat"

Äijä on emetofiili ja jälki sen mukaista.

Hyihyihyi!!!!

winner kirjoitti:

Miksi haluatte katsoa ahdistavia elokuvia?

Koska se on turvallinen tapa kokea noita tuntemuksia. Aina ei jaksa perus tuntemuksia tuntea. Eikä elokuvat niin ahdistavia ole, että niistä jäisi arpia, ellei sitten ole hyvin nuori.

"Viimeisellä rannalla", joka on kyllä teknisesti ottaen minisarja, mutta voihan se katsoa putkeen pitkänä leffanakin. Kaikessa surullisuudessaan ahdistava, mutta mielenkiintoinen kokemus.

Vierailija kirjoitti:

"Viimeisellä rannalla", joka on kyllä teknisesti ottaen minisarja, mutta voihan se katsoa putkeen pitkänä leffanakin. Kaikessa surullisuudessaan ahdistava, mutta mielenkiintoinen kokemus.

Niin, tässä siis ydinsodan jälkeinen laskeuma on tuhonnut maapallon elinkelvottomaksi, ainoastaan Australia on selvinnyt ja nyt tuulet puhaltavat kohti Australiaa. Jäävätkö sarjan päähenkilöt odottamaan laskeuman seurauksia vai keksivätkö helpomman tavan siirtyä toiseen maailmaan? Ja mikä on se pieni toivonkipinä kaukana pohjoisessa? Ei kai sitä viedä pois?

Itselläni se ainaskin on niin, että mielentila määrittelee sen miten koen minkäkin elokuvan. Toisena päivänä sama leffa voi tuntua ihan erilaiselta. Hyvin harvoin olen ollut kriitikoiden kanssa samaa mieltä, kun olen lukenut leffa arvosteluita.

Kemikaaliali kirjoitti:

Tässä, kertoo puolessa tunnissa mitä meidän tuntemalle maailmalle tapahtuu. Todella hyvin tehty dokumentti, julkkiksia ja asiantuntijoita kertojina. Tulee sellainen olo, että kaikki mitä teet on täysin turhaa.

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Kiitos tästä, hieno dokkari. Kaikki mitä täällä tehdään on loppujen lopuksi turhaa, mutta minusta se on varsin lohdullinen ajatus, ei ahdistava. Hatusta kiinni ja menoksi. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Viimeisellä rannalla", joka on kyllä teknisesti ottaen minisarja, mutta voihan se katsoa putkeen pitkänä leffanakin. Kaikessa surullisuudessaan ahdistava, mutta mielenkiintoinen kokemus.

Niin, tässä siis ydinsodan jälkeinen laskeuma on tuhonnut maapallon elinkelvottomaksi, ainoastaan Australia on selvinnyt ja nyt tuulet puhaltavat kohti Australiaa. Jäävätkö sarjan päähenkilöt odottamaan laskeuman seurauksia vai keksivätkö helpomman tavan siirtyä toiseen maailmaan? Ja mikä on se pieni toivonkipinä kaukana pohjoisessa? Ei kai sitä viedä pois?

"whales have survived" On muuten myös järisyttävä lukukokemus, kuten toinenkin ahdistava, sodanvastainen klassikko, Dalton Trumbon Sotilaspoika. 

Ben X. Ikänsä kiusattu poika. Erityisen pahaa teki kohtaukset, jossa Benin koko perhe koki tuskaa. Samaistun kovasti Beniin ja perheen tuska oli samanlaista kuin omalla perheelläni.

Olisin ollut varma, että joku mainitsi The Green mile -elokuvan ja tänään katsoin tuon elokuvan netflixistä (30.6.2021 poistuu netflixistä).

Mä itkin läpi elokuvan, kun oli niin koskettava. Huippu näyttelijät ja hahmot olivat niin empaattisia. Elokuvassa oli myös fantasia elementtejä ja elokuvassa käsiteltiin rankkoja aiheita. Kuolemaa, vihaa, sydänsuruja ja elokuva sijoittuu vankilaan, jossa on kuolemaan tuomittuja rikollisia.

Juoni on, kun syytön mies tuomitaan kuolemaan, jolla on kyky parantaa sairaita ja lähes kuolleita.

Elokuva on sitä tehokkaampi, mitä empaattisempi ihminen on.

Tale of tales

Grimmin tarinoista tehty elokuva. Toiminta/seikkailu -elokuva on, mutta kauhun elementtejäkin löytyy.

Corpse Bride

Frankenweenie

Painajainen ennen Joulua

9

Legenda suojelijoista (aivan kauhea. Varsinkin sivullisten kohtalot)

.

.

Nämä leffat voivat olla ahdistavia lapsille ja lapsillehan nämä on tarkoitettu.

Nicolas Cage - 8mm

Yksi ahdistavimpia oli ranskalainen elokuva joka pohjautui tositarinaan. Siinä oli mies, joka oli valehdellut suunnilleen koko elämänsä perheelleen ja muille läheisilleen ja lopulta m*rhasi vaimonsa, lapsensa ja vanhempansa ja yritti m*rhata naisen jonka kanssa oli ollut salasuhteessa. Oli nuorena opiskellut lääketiedettä, mutta jossain vaiheessa vain lopettanut opinnot. Hän ei kuitenkaan kertonut tästä läheisilleen, vaan kehitteli tarinaa siitä kuinka valmistui ja vähitellen pääsi työhön WHO:lle. Vaimo ja lapset luulivat näin, vanhemmat, ystävät...todellisuudessa ei käynyt missään töissä vaan maleksi "työpäivän" vain jossakin. Sitä en ihan muista miten oli onnistunut saamaan niin paljon rahaa että pystyi ylläpitämään sellaista elintasoa kuin korkeassa asemassa olevalla lääkärillä odotettaisiin olevan, jonkinlaisilla petoksilla hän sen teki ja oli muistaakseni sotkenut vanhempansakin niihin näiden tietämättä. Oli keski-ikäinen ja tätä oli siis jatkunut nuoresta opiskelijasta asti.

Sitten siinä tapahtui jotain niin että valheet meinasivat paljastua, joten ukko t*ppoi kaikki läheisensä ennenkuin nämä saivat tietää. Vahingoitti myös itseään mutta jäi henkiin.

Tämä oli hirveä, se tunnelma oli niin ahdistava kun siinä kuvattiin sitä elämää, perhe täysin tietämättömänä kaikesta, ja kun katsoja tiesi mitä mies lopulta tekee. Tämä oli siis ihan tositarina.