Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuoleva vanhempani ärsyttää ja on jopa vaaraksi
09.06.2014 |
Moi,
Pakko purkautua jonnekin, anteeksi etukäteen vuodatus.
Isäni on kuolemaisillaan erääseen syöpään. Käytännössä enää annettavissa palliatiivista eli kivunlievitykseen tähtäävää hoitoa.
Taustaa: Isäni on jäärä, joka ei ole ikänään käynyt vapaaehtoisesti lääkärissä. Aiheuttanut käytännössä itse syöpänsä (tai siis virallisesti kasvattanut sen riskiä) paskoilla elintavoilla, kuten runsas alkoholinkäyttö, tupakointi ja epäterveellinen ruokavalio.
Nyt hän on ollut sairaalaan vuodeosastolla viimeisen viikon. Siellä on todettu, että hänen kaikki veriarvonsa sun muut ovat niin päin helvettiä että käytännössä ei selviä montaa päivää hengissä ilman sairaalahoitoa. Silti ukko on itse sitä mieltä, että haluaa sairaalasta pois.
Sairaalassa ollessaan hän ei ole suostunut syömään mitään sairaalan ruokia. Ei, vaikka joutui sairaalaan aliravitsemuksen aiheuttaman heikkouden sekä verenmyrkytyksen takia. Ei huoli ruokia, kun ei kuulemma tee mieli. Sanoo hoitohenkilökunnalle, ml lääkärille että aikoo syödä sitten kotonaan. Oikeasti hän on niin heikossa kunnossa, ettei viikko sitten kotona ollessaan päässyt sängystä tai tuolilta ylös ilman äitini apua.
Isä oli sanonut äidilleni, että kotiin päästyään hän aikoo ajaa aina autollaan ravintolaan syömään?! Hänen reaktioaikansa esim auton eteen juoksevaan ihmiseen on näppiarviolta sellaista luokkaa, että ruumiita tulee ja varmasti.
Isäni on mestari skarppaamaan ja esittämään. Kun hoitava lääkäri tulee kyselemään vointiaan, hän satuilee esim käyneensä kävelemässä vuodeosaston käytävillä, vaikka ei todellisuudessa tosiaan edes pääse sängystä ylös. Sanoo myös vointinsa olevan oikein hyvä. Tänään lääkäri oli sitten tehnyt päätöksen, että "alustavasti kotiutetaan huomenna"?! Aion huomenna soittaa hoitavalle lääkärille ja vedota, ettei kotiuttaisi isääni, vaan ohjaisi tarvittaessa toiseen hoitoyksikköön. Tämä myös sen takia, että äidilläni on itselläänkin kroonisia sairauksia, jonka takia hänkin on heikko ja lääkityksellä oleva ihminen. Pelkään myös hänen turvallisuutensa puolesta, kun hän joutuisi huolehtimaan ilkeästi käyttäytyvästä & asennevammaisesta isästäni joka ei tee oman vointinsa eteen mitään (kuten syö) ja joka elää täysin "in denial" (uskottelee lääkärille pärjäävänsä kotona ja ajavansa autoa, vaikkei saa edes persettään pyyhittyä).
Pari kysymystä:
- Pitäisikö meidän olla tästä autolla ajo-aikeesta yhteydessä poliisiin? eikös noin heikon ihmisen päästäminen auton rattiin ole sama kuin näkisi kännisen tai huumepäissään olevan nousevan rattiin? En kestäisi sitä, jos hän aiheuttaisi onnettomuuden jossa loukkaantuu tai kuolee joku sivullinen.
- Eikö lääkärillä ole kuitenkin vastuu potilaistaan? Mitä voisin omaisena tehdä, kun lääkäri on potilaan satuilujen perusteella tekemässä päätöstä joka vaarantaa sekä potilaan itsensä, hänen lähipiirinsä että mahdollisesti sivullisten terveyden?
Tuntuu paskalta, että viimeiset asiat, joita oman isän kanssa joutuu käsittelemään ovat näin veemäisiä.
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 23:58"]
Lääkäri nähnee parhaaksi että potilas menee kuolemaan kotiinsa ja mitäpä siinä voi jos potilas ei hoitoa tahdo.
Voit olla varma että hoitohenkilökunta on kertonut ettei potilas liiku.
Voit tietty soittaa hoitavalle lääkärille ja kertoa näkemyksesi ja pyytää että määrää ajokiellon.
Voimia sinulle.
[/quote]
Kiitos vastauksestasi.
Näin kai sitten. Luulin, että olisi olemassa joku piste, jolloin lääkäri voisi todeta ettei potilas pysty ajattelemaan ns. täysillä voimillaan omaa parastaan.
Mietin jo tuota ajokieltoasiaa, mutta sillähän ei ole mitään vaikutusta. Ei autoa ajokortilla ajeta ja isäni kyllä tietää todennäköisyydet sille, että poliisi sattuu pysäyttämään/tsekkaamaan tiedot juuri hänen autostaan. Joissain tilanteissahan juoppojen autot on tuomittu valtiolle, mutta en tiedä onnistuisiko se tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon voimia sinulle, ap. Pelkään, että oma isäni aikanaan käyttäytyy täsmälleen juuri noin. Toivon, että teillä kaikki sujuu niin parhain päin kuin nyt yleensä mahdollista. Auttaa en valitettavasti osaa.
ja toisaalta mietin tässä sitäkin, että äitini on kuitenkin töissäkäyvä ihminen. Jos ja kun hän tulee huomaamaan, että ukonrahja ei pysty selviytymään edes vessareissuistaan itsenäisesti, voiko töihin lähteminen ja yksin jättäminen voi olla tuossa tilanteessa heitteillejättö?
Minun isäni tulee olemaan tuossa vaiheessa ehkä noin vuoden sisällä. :( Ja samanlainen jäärä ja lääkäreille skarppaaja on kyseessä. En tiedä miten tuollaisesta selviää... Toivotan sinulle ap todella paljon voimia ja pitkiä hermoja. :)
Tiedänpä parikin tapausta, jossa Alzheimeria sairastavat lapsi on yksinkertaisesti vienyt auton pihasta hevon jeeraan: Ei aja. Tai avaimet piiloon. Sairastunut voi toki soittaa poliisit, mutta kyllä hekin näkevät, että jos ihminen on ihan paskana, niin siitä se ajokortin hyllyttäminen lähtee etenemään.
Kuolevat voi olla loppumetrillä hyvinkin ilkeitä läheisilleen ja meno voi olla hyvinkin villiä ennenkuin loppuu kokonaan.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksin kotiin jättäminen ei ole heitteillejättö, jos sairastunut itse haluaa kotonaan olla.
Soita sille lääkärille ja kerro tilanne, etteivät jalat kanna, eikä pääse esim. wc. yksin.
On myös ilmeisen sekava,eikä pärjää yksin kotona äitisi ollessa töissä.
Jos nyt siis erikoissairaanhoidonpuolella ,niin sieltä siirto terveyskeskukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 00:10"]
Tiedänpä parikin tapausta, jossa Alzheimeria sairastavat lapsi on yksinkertaisesti vienyt auton pihasta hevon jeeraan: Ei aja. Tai avaimet piiloon. Sairastunut voi toki soittaa poliisit, mutta kyllä hekin näkevät, että jos ihminen on ihan paskana, niin siitä se ajokortin hyllyttäminen lähtee etenemään.
Kuolevat voi olla loppumetrillä hyvinkin ilkeitä läheisilleen ja meno voi olla hyvinkin villiä ennenkuin loppuu kokonaan.
Voimia!
[/quote]
Kiitos sinullekin vastauksesta! Tuota auton avainten viemistä tai sen hienovaraista "sabotointia", kuten tulppien nyysimistä pohdin itsekin. Mietin vain, että olisiko minun järkevää olla asiasta etukäteen yhteydessä poliisiin, vai vasta sitten kun isäni tekee rikosilmoituksen tms fiksua...
Ja tuohon viimeksimainittuunkin olen varautunut henkisesti. Mietin vain, että olisiko parempi ottaa äiti meille evakkoon ja jättää kääpä kuolemaan yksin kotiinsa (vai onko tämä nyt sitten heittellejättö rikosoikeudessa?) vai kuunnella sitä ilkeilyä ja paskaa joka stressillään saattaa viedä äitinikin sairaalaan, vaikuttaa jo minun avioliittoonkin (pitää koko ajan järjestellä omat menot isän tarpeiden mukaan) sekä meidän kaikkien kykyyn suoriutua työstään? Moraali vs. kohtuus... :(
Sairaanhoitajana kaikki tämä kuulostaa tutulta. Lääkäri tietää ja myös todennäköisesti näkee isäsi kunnon, mutta mahdollisuutta pakkohoitoon ei tällaisessa tapauksessa ole olemassa, joten isäsi kotiutumisaikeita ei voida estää sairaalan tai lääkärin toimesta. Isäsi voidaan velvoittaa allekirjoittamaan paperi jossa lukee että hän lähtee sairaalasta omalla vastuullaan. Ymmärrän huolesi äidistäsk, mutta ulkopuolisten tahojen toimesta ei asian eteen voi kovinkaan paljoa tehdä.
Ajokortin eväämisen suhteen tulee olla yhteydessä hoitavaan lääkäriin, hän voi määrätä tarvittaessa ajokiellon. Joskus sairas ihminen haluaa valehdella itselleenkin, voi olla että viimeiset kokeilut kotona olemisesta on vain kokeiltava huomatakseen ettei se onnistu. Voimia viimeiselle taipaleelle, omaisena olo ei aina ole helppoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainoa vaihtoehto on, että kieltäydytte ottamasta isäänne vastaan kotiin. Todennäköisesti hänelle tarjotaan kotisairaanhoidon palveluita kotiin, jos äitisi ei pysty häntä hoitamaan. Käyvät kuitenkin max kolmesti päivässä ja näin paljon vain jos kotona ei pystytä itse lämmittämään ruokaa ja käymään vessassa.
Pyydä lääkäriä ilmoittamaan ajokiellon tarpeesta poliisille ennen isän laskemista kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 00:19"]
Sairaanhoitajana kaikki tämä kuulostaa tutulta. Lääkäri tietää ja myös todennäköisesti näkee isäsi kunnon, mutta mahdollisuutta pakkohoitoon ei tällaisessa tapauksessa ole olemassa, joten isäsi kotiutumisaikeita ei voida estää sairaalan tai lääkärin toimesta. Isäsi voidaan velvoittaa allekirjoittamaan paperi jossa lukee että hän lähtee sairaalasta omalla vastuullaan. Ymmärrän huolesi äidistäsk, mutta ulkopuolisten tahojen toimesta ei asian eteen voi kovinkaan paljoa tehdä.
Ajokortin eväämisen suhteen tulee olla yhteydessä hoitavaan lääkäriin, hän voi määrätä tarvittaessa ajokiellon. Joskus sairas ihminen haluaa valehdella itselleenkin, voi olla että viimeiset kokeilut kotona olemisesta on vain kokeiltava huomatakseen ettei se onnistu. Voimia viimeiselle taipaleelle, omaisena olo ei aina ole helppoa!
[/quote]
Kiitos sinullekin <3
Tulee vain mieleen näin maallikkona, että missä tapauksissa se pakkohoito sitten on mahdollista, jos ei tällaisen puolivaloilla vetävän "kyllä kaikki järjestyy"-luurangon kohdalla? :D
Niin se on varmaan tehtävä, että otetaan äiti evakkoon meille ja hoitakoot isä itsensä kotisairaanhoidolla jos pystyy. Julmalta kuulostaa, mutta vielä julmempaa on jättää äiti selviämään tuollaisesta.
Ukko tulee kotiin, jos lääkäri kotiuttaa. Te lapset autatte äitiänne niin, ettei hän romahda taakkansa alle. Auto viedään pihasta pois. Isälle annetaan niin paljon kipulääkettä, että ei kärsi tuskia viimeisinä päivinään tai kuukausinaan. Hoidatte häntä parhaanne mukaan, vaikka sairaus olisikin itseaiheutettua.
Äitini hoiti isää vuoteeseen 5 vuotta itse aiheutetun alkoholiongelman ja liitännäissaurauksien jälkeen. Me lapset puolestamme äitiä (ja isää). Appiukko koko liki saman kohtalon. Näin se vaan menee, omistaan on pidettävä huolta, vaikka kuolema ei olisi kaunis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 00:36"]
Ukko tulee kotiin, jos lääkäri kotiuttaa. Te lapset autatte äitiänne niin, ettei hän romahda taakkansa alle. Auto viedään pihasta pois. Isälle annetaan niin paljon kipulääkettä, että ei kärsi tuskia viimeisinä päivinään tai kuukausinaan. Hoidatte häntä parhaanne mukaan, vaikka sairaus olisikin itseaiheutettua.
Äitini hoiti isää vuoteeseen 5 vuotta itse aiheutetun alkoholiongelman ja liitännäissaurauksien jälkeen. Me lapset puolestamme äitiä (ja isää). Appiukko koko liki saman kohtalon. Näin se vaan menee, omistaan on pidettävä huolta, vaikka kuolema ei olisi kaunis.
[/quote]
Jaa-a. Saas nähdä. Muuten olisin samaa mieltä, mutta kun hän ei halua itse edes yrittää auttaa itseään, yhtä pikkuista kurkkuleipää syömälläkään.
Huolehtikoon sitten itse itsestään. En minä aio päätyä avioeroon, menettää äitiä sekä mahdollisesti myös tarkkuutta ja keskittymistä vaativaa työpaikkaani tällaisen ihmisen takia. En, vaikka kuinka olisi sukua.
Ensimmäisenä sinun pitäisi puhua äitisi kanssa. En tiedä minkä ikäinen ap olet/mitä ikäpolvea vanhempasi ovat, mutta jos äitisi velvollisuudesta on ottamassa isääsi takaisin kotiin, niin ensin pitäisi vakuuttaa äitisi siitä että hän ei ehkä jaksa, eikä hänen tarvitse jaksaa isäsi kanssa kotona.
Toinen asia on keskustella lääkärin/hoitohenkilökunnan kanssa. Isäsi ei liikenteessä vaaranna ainoastaan itseään, vaan kymmeniä, jopa satoja ihmisiä. Missään nimessä häntä ei saa päästää enää auton rattiin.
Suomessa ei voi pakkosyöttää ketään, joten jos isäsi ei suostu sairaalan ruokia syömään, niin viimeistään tippaan hänet sitten laitetaan, koska Suomessa ei myöskään ketään voida tappaa nälkään.
Ole sairaalaan yhteydessä, kerro kaikki se mitä aloituksessasi kerroit!
Auttaisit eniten äitiäsi olemalla nyt tukena sen epämieluisan isän saattelussa hautaan. Myös itseäsi tulevien surun kuukausien tai vuosien aikana. Vaikka häntä kuinka vihaat nyt, niin muistot tulevat aikanaan. Kuuntele nyt vain... Viimeisien aikojen sopu, hoiva ja anteeksianto huojentavat jälkeen jääviä omaisia ja ystäviä. Isäsi ei kuitenkaan ole ollut paha syntyessään, hän ei ole tarjonnut sinulle vain pahaa lapsuusvuosinasi. Tulet muistamaan itkulla niitä hetkiä,joita ei saa enää takaisin.
Suhtaudut vihalla toivottomuuteen ja luopumiseen, sekin on reaktio. Mutta yhtä varmasti tulevat kaikki muutkin vaiheet.
Kuuntele niitä, jotka ovat isänsä, appensa, veljensä haudanneet.
En vaan ymmärrä että jos se isä ei pääse edes sängystä ylös tai pysty pyyhkimään pyllyään niin miten pystyisi ajamaan autoa?
Tässä on nyt ehkä päivistä kyse, tuskin teidän avioliittoanne kaataa. Nyt äidin kaveriksi isää hoitamaan! Myöhemmin harmittaa, jos ette ollenkaan olleet mukana isän (hankalankin) viimeisillä hetkillä. Kyllä hän kotona sitten viimeistään tajuaa, ettei olekaan niin voimissaan kuin ajatteli.
Minä kans ihmettelen, että miten isä koetaan uhaksi(autonajo yms.), jos äijä ei pääse itse edes sängystä ylös?
Äijä kotiin kuolemaan, ja kotisairaanhoito antamaan kipulääkkeet suoneen. Muutaman päivän jos elää, niin eiköhän sen kestä kuka vaan.
Alue: Aihe vapaa
Lääkäri nähnee parhaaksi että potilas menee kuolemaan kotiinsa ja mitäpä siinä voi jos potilas ei hoitoa tahdo.
Voit olla varma että hoitohenkilökunta on kertonut ettei potilas liiku.
Voit tietty soittaa hoitavalle lääkärille ja kertoa näkemyksesi ja pyytää että määrää ajokiellon.
Voimia sinulle.