Kuoleva vanhempani ärsyttää ja on jopa vaaraksi

Mullekin tuli mieleen sellainen ajatus, että joskus nää kuolevat sinnittelee todella pitkään. Oman pappani piti kuolla jo viime kesänä, on päästään jo ihan vajaa ja hourii, ei pääse vessaan itse vaan tekee vaippohin. Elämänlaatu 0. Ja edelleen elää. Ikävintä onkin jos tällainen vaikea vaihe pitkittyy.. :( Lisäksi osaa olla aivan tajuttoman ilkeä!!

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 00:29"][quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 00:19"]

Sairaanhoitajana kaikki tämä kuulostaa tutulta. Lääkäri tietää ja myös todennäköisesti näkee isäsi kunnon, mutta mahdollisuutta pakkohoitoon ei tällaisessa tapauksessa ole olemassa, joten isäsi kotiutumisaikeita ei voida estää sairaalan tai lääkärin toimesta. Isäsi voidaan velvoittaa allekirjoittamaan paperi jossa lukee että hän lähtee sairaalasta omalla vastuullaan. Ymmärrän huolesi äidistäsk, mutta ulkopuolisten tahojen toimesta ei asian eteen voi kovinkaan paljoa tehdä. 

Ajokortin eväämisen suhteen tulee olla yhteydessä hoitavaan lääkäriin, hän voi määrätä tarvittaessa ajokiellon. Joskus sairas ihminen haluaa valehdella itselleenkin, voi olla että viimeiset kokeilut kotona olemisesta on vain kokeiltava huomatakseen ettei se onnistu. Voimia viimeiselle taipaleelle, omaisena olo ei aina ole helppoa!

[/quote]

Kiitos sinullekin <3

Tulee vain mieleen näin maallikkona, että missä tapauksissa se pakkohoito sitten on mahdollista, jos ei tällaisen puolivaloilla vetävän "kyllä kaikki järjestyy"-luurangon kohdalla? :D

Niin se on varmaan tehtävä, että otetaan äiti evakkoon meille ja hoitakoot isä itsensä kotisairaanhoidolla jos pystyy. Julmalta kuulostaa, mutta vielä julmempaa on jättää äiti selviämään tuollaisesta.

[/quote]

Anna äitisi päättää itse. Itsemääräämisoikeutta tulee kunnioittaa myös isäsi kohdalla, jos kykenee esittämään mielestäsi skarppia, niin pystyy myös päättämään kotiinlähdöstä. Eri asia toki muistisairaat, niistä toiste.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 23:54"]

Moi,

Pakko purkautua jonnekin, anteeksi etukäteen vuodatus.

Isäni on kuolemaisillaan erääseen syöpään. Käytännössä enää annettavissa palliatiivista eli kivunlievitykseen tähtäävää hoitoa.

Taustaa: Isäni on jäärä, joka ei ole ikänään käynyt vapaaehtoisesti lääkärissä. Aiheuttanut käytännössä itse syöpänsä (tai siis virallisesti kasvattanut sen riskiä) paskoilla elintavoilla, kuten runsas alkoholinkäyttö, tupakointi ja epäterveellinen ruokavalio.

Nyt hän on ollut sairaalaan vuodeosastolla viimeisen viikon. Siellä on todettu, että hänen kaikki veriarvonsa sun muut ovat niin päin helvettiä että käytännössä ei selviä montaa päivää hengissä ilman sairaalahoitoa. Silti ukko on itse sitä mieltä, että haluaa sairaalasta pois.

Sairaalassa ollessaan hän ei ole suostunut syömään mitään sairaalan ruokia. Ei, vaikka joutui sairaalaan aliravitsemuksen aiheuttaman heikkouden sekä verenmyrkytyksen takia. Ei huoli ruokia, kun ei kuulemma tee mieli. Sanoo hoitohenkilökunnalle, ml lääkärille että aikoo syödä sitten kotonaan. Oikeasti hän on niin heikossa kunnossa, ettei viikko sitten kotona ollessaan päässyt sängystä tai tuolilta ylös ilman äitini apua.

Isä oli sanonut äidilleni, että kotiin päästyään hän aikoo ajaa aina autollaan ravintolaan syömään?! Hänen reaktioaikansa esim auton eteen juoksevaan ihmiseen on näppiarviolta sellaista luokkaa, että ruumiita tulee ja varmasti.

Isäni on mestari skarppaamaan ja esittämään. Kun hoitava lääkäri tulee kyselemään vointiaan, hän satuilee esim käyneensä kävelemässä vuodeosaston käytävillä, vaikka ei todellisuudessa tosiaan edes pääse sängystä ylös. Sanoo myös vointinsa olevan oikein hyvä. Tänään lääkäri oli sitten tehnyt päätöksen, että "alustavasti kotiutetaan huomenna"?!  Aion huomenna soittaa hoitavalle lääkärille ja vedota, ettei kotiuttaisi isääni, vaan ohjaisi tarvittaessa toiseen hoitoyksikköön. Tämä myös sen takia, että äidilläni on itselläänkin kroonisia sairauksia, jonka takia hänkin on heikko ja lääkityksellä oleva ihminen. Pelkään myös hänen turvallisuutensa puolesta, kun hän joutuisi huolehtimaan ilkeästi käyttäytyvästä & asennevammaisesta isästäni joka ei tee oman vointinsa eteen mitään (kuten syö) ja joka elää täysin "in denial" (uskottelee lääkärille pärjäävänsä kotona ja ajavansa autoa, vaikkei saa edes persettään pyyhittyä).

Pari kysymystä:
- Pitäisikö meidän olla tästä autolla ajo-aikeesta yhteydessä poliisiin? eikös noin heikon ihmisen päästäminen auton rattiin ole sama kuin näkisi kännisen tai huumepäissään olevan nousevan rattiin? En kestäisi sitä, jos hän aiheuttaisi onnettomuuden jossa loukkaantuu tai kuolee joku sivullinen.
- Eikö lääkärillä ole kuitenkin vastuu potilaistaan? Mitä voisin omaisena tehdä, kun lääkäri on potilaan satuilujen perusteella tekemässä päätöstä joka vaarantaa sekä potilaan itsensä, hänen lähipiirinsä että mahdollisesti sivullisten terveyden?

Tuntuu paskalta, että viimeiset asiat, joita oman isän kanssa joutuu käsittelemään ovat näin veemäisiä.

[/quote]

Itse aiheutti sairautensa! Ttu mikä kirurgi

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 08:26"]

Sä et menetä "vaativaa työtäsi" kun kerrot siellä töissä että isäsi on saattohoitovaiheessa ja haluat lomaa/palkatonta vapaata auttaaksesi äitiäsi hoitamaan isää viimeiset hetket. Juu autosta pois joku olennainen pikkujuttu ettei sillä voi ajaa... Jos kyseessä on oikeesti ihan vaan joitain päiviä, niin aika heikoilla on sekä avioliittosi että työpaikkasi, jos ne tuohon kaatuu.

Vittumaista, kyllä, mutta mieti nyt oikeasti: jokusen päivän kestätte kyllä. Vaikka hän on mikä on, hän on se joka on antanut sinulle puolet elämästäsi.

Kotisairaanhoito antaa äijälle lääkkeet joiden kanssa hän pysynee hiljaisempana loppuajan.

[/quote]

Tätä ketjua lukiessa tulee tosiaan mieleen ne miniät ja tyttäret, jotka haukkuu, ettei isovanhemmat hoida joka viikonloppu lapsia ja tuo tarpeeksi kalliita lahjoja. Kun on muutama elinpäivä aikaa, kiukutellaan, että vanhemmasta on vaivaa ja miksi se ei voisi siististi kuolla sairaalassa, niin ettei omaan elämään vaikuta mitenkään.

Suosittelen kaikille hoitotestamentin kirjoittamista, sillä vaikka kuinka hoitaisit lapsenlapsia, lapsesi ja heidän lapsensa ovat valmiit kippaamaan sinut yksinään kuolemaan sairaalaan, ettei tärkeä työ kärsi ja ei olisi vaivaa ja avioliitto ei kaadu ja hyh hyh, kun se elääkin vielä niin monta päivää syövässä, vois kuolla äkkiä pois.

Kohta sinä olet lopullisesti isästäsi päässyt eroon ja sen jälkeen ei ikinä tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä.

t. nainen, kenen kummatkin vanhemmat ovat kuolleet

Oletko ottanut selvää, onko mitään mahdollisuutta saada sairaanhoitaja kotiin? Auttamaan vessareisussa ja kipulääkkeiden kanssa. 

Meillä isä oli samanlainen, tosin vielä heikommassa hapessa. Kotiin olisi pitänyt päästä kokoajan, vaikka oli selvää ettei äiti huonovointisena voi yksin nostella ja hoitaa. Nukkua äiti ei voinut, piti vahtia jatkuvasti ettei toinen lähde sängystä ja kaadu. Keskellä yötä tuli soittoja, että voitko tulla nostamaan. Lopulta vietiin saattohoitoon kun kotona hoitaminen kävi liian raskaaksi, suorastaan mahdottomaksi.

Varmasti olisi halunnut olla kotona, mutta tilanne oli mikä oli, voimat alkoi melkein kymmenen vuoden taistelun jälkeen olla loppu itse kultakin.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 10:57"][quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 08:26"]

Sä et menetä "vaativaa työtäsi" kun kerrot siellä töissä että isäsi on saattohoitovaiheessa ja haluat lomaa/palkatonta vapaata auttaaksesi äitiäsi hoitamaan isää viimeiset hetket. Juu autosta pois joku olennainen pikkujuttu ettei sillä voi ajaa... Jos kyseessä on oikeesti ihan vaan joitain päiviä, niin aika heikoilla on sekä avioliittosi että työpaikkasi, jos ne tuohon kaatuu.

Vittumaista, kyllä, mutta mieti nyt oikeasti: jokusen päivän kestätte kyllä. Vaikka hän on mikä on, hän on se joka on antanut sinulle puolet elämästäsi.

Kotisairaanhoito antaa äijälle lääkkeet joiden kanssa hän pysynee hiljaisempana loppuajan.

[/quote]

Tätä ketjua lukiessa tulee tosiaan mieleen ne miniät ja tyttäret, jotka haukkuu, ettei isovanhemmat hoida joka viikonloppu lapsia ja tuo tarpeeksi kalliita lahjoja. Kun on muutama elinpäivä aikaa, kiukutellaan, että vanhemmasta on vaivaa ja miksi se ei voisi siististi kuolla sairaalassa, niin ettei omaan elämään vaikuta mitenkään.

Suosittelen kaikille hoitotestamentin kirjoittamista, sillä vaikka kuinka hoitaisit lapsenlapsia, lapsesi ja heidän lapsensa ovat valmiit kippaamaan sinut yksinään kuolemaan sairaalaan, ettei tärkeä työ kärsi ja ei olisi vaivaa ja avioliitto ei kaadu ja hyh hyh, kun se elääkin vielä niin monta päivää syövässä, vois kuolla äkkiä pois.

Kohta sinä olet lopullisesti isästäsi päässyt eroon ja sen jälkeen ei ikinä tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä.

t. nainen, kenen kummatkin vanhemmat ovat kuolleet

[/quote]No ei tämä isä miltään ihanneisältä vaikuta. Ihanaa, jos sulla on ollut hyvät vanhemmat. Kuolema ei muuta kusipäitä pyhimyksiksi.

"En vaan ymmärrä että jos se isä ei pääse edes sängystä ylös tai pysty pyyhkimään pyllyään niin miten pystyisi ajamaan autoa?"

Jos syöpään kuolemassa oleva vanhus haluaa sairaalasta kotiinsa, se on hyvin ymmärrettävää. Sen sijaan tämän kuolemansairaan vanhuksen tyttären vihamielinen säksättäminen täällä ei herätä minkäänlaista myötätuntoa.

No jos pääsee, niin annatte itse pukea, tilata taksin ja kävellä taksiin ja kotiin. Jos siihen pystyy niin on kotiutuskelpoinen.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 11:07"]

Meillä isä oli samanlainen, tosin vielä heikommassa hapessa. Kotiin olisi pitänyt päästä kokoajan, vaikka oli selvää ettei äiti huonovointisena voi yksin nostella ja hoitaa. Nukkua äiti ei voinut, piti vahtia jatkuvasti ettei toinen lähde sängystä ja kaadu. Keskellä yötä tuli soittoja, että voitko tulla nostamaan. Lopulta vietiin saattohoitoon kun kotona hoitaminen kävi liian raskaaksi, suorastaan mahdottomaksi.

Varmasti olisi halunnut olla kotona, mutta tilanne oli mikä oli, voimat alkoi melkein kymmenen vuoden taistelun jälkeen olla loppu itse kultakin.

[/quote]

suurin este arvokkaalle kuolemalle saattohoitokodissa on ahneet lapset. Sehän maksaa ja ei haluta, että omat vanhemmat menevät hyvään hoitoon tai saavat kuolla kotona kotisairaanhoidon piirissä, koska sekin maksaa. Mielellään terveyskeskussairaalaan kuolemaan yksin, ettei vain perinnöt mene.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 11:19"]

"En vaan ymmärrä että jos se isä ei pääse edes sängystä ylös tai pysty pyyhkimään pyllyään niin miten pystyisi ajamaan autoa?"

Jos syöpään kuolemassa oleva vanhus haluaa sairaalasta kotiinsa, se on hyvin ymmärrettävää. Sen sijaan tämän kuolemansairaan vanhuksen tyttären vihamielinen säksättäminen täällä ei herätä minkäänlaista myötätuntoa.

[/quote]

Meidän varsinkin naisten kohtalo on se, että ensin hoidamme lapset ja työn. Sen jälkeen lapsenlapset ja sen aika kun on ohi, alkaa jälkikasvu toivoa, että tappaisimme itsemme nopsasti, ettei meistä olisi vanhoina vaivaa heille.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 08:42"]

Potilaan itsemääräämisoikeudesta säädetään potilaslaissa. Isälläs on oikeus mennä kotiin ja ravintolaan syömään viimeisinä elinpäivinään samoin kuin muutoinkin olisi. Hänellä on täysi oikeus kieltäytyä hoidosta, eikä pakolla syödäkään tarvitse. Sinuna toteuttaisin isän viimeisiä toiveita vastaanhangoittelun sijaan. Se on hänen elämänsä eikä sinun.

[/quote]No jos on hänen elämänsä, niin hoitakoon sen sitten itse. Jos itselläni olisi tyranni-isä, en varmasti hyysäisi häntä enää viimeisinä päivinään. Hyviä kohtelen hyvin, pahoja pahasti. Tietenkin omat vanhempani hoidan, koska he ovatkin hyviä vanhempia ja olleet myös tukena ja turvana. En ymmärrä tätä, että mulkvisteja aletaan hyysäämään ja nostamaan jalustalle, kun he ovat raihaisia ja vanhoja. Paskapää on vanhana vanha paskapää, ei mikään kunnioitettava ihana vanhus. Sitä niittää, mitä kylvää.

Ei 52, kun lasten ja lastenlasten jälkeen/ohessa hoidamme omat muistisairaat vanhempamme ja vasta sen jälkeen meidän toivotaan kuolevan saappaat jalassa t. nimimerkki iäkäs läheinen parhaillaan ruumishuoneella.