Onko pihassaai ollut koskaan minkään eläimen pesää?

Pihassasi...

No varmaan useitakin. Kuten vaikka nuo perkeleen naakat piipussa.

Puuvajaan oli mustarastas tehnyt pesän halkopinon päälle. Lisäksi ontoissa ovien päällä olevissa katoksissa on pikkulintujen pesät.

Onhan tänne pesiytynyt vaikka mitä. Lintuja, orava, hämähäkkejä, muurahaisia nyt ainakin. Hankalin on fasaaninpesä tontilla, kun koiraa ei voi pitää yhtään irrallaan pihalla, eikä itsekään voi mennä tuonne yhteen kulmaan tekemään mitään.

Vuosia sitten kerrostalon pihalla oli rusakonpoikasia yhdessä nipussa asfaltilla (lämmin sää), pesä oli lähellä. Olivat söpön ja kivan oloisia. Ilmeisesti kävelyllä tai hyppimässä, mutta jähmettyivät jos joku tuli paikalle.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tänne pesiytynyt vaikka mitä. Lintuja, orava, hämähäkkejä, muurahaisia nyt ainakin. Hankalin on fasaaninpesä tontilla, kun koiraa ei voi pitää yhtään irrallaan pihalla, eikä itsekään voi mennä tuonne yhteen kulmaan tekemään mitään.

Ampiaiset unohtui. Joka kesä syntyy vähintään yksi pesä johonkin kohtaan. Viime kesänä etuoven karmin taakse seinän sisään.

Mulla sama kuin ap:lla. 😊

Kettu teki pesänsä mökkiin alle, esitteli poikasensa minulle.

Kaikki alkoi kerran kun minulla on hyvin syrjäinen mökki jossa olen pitkiä aikoja kerrallaan ja aina vien ruuantähteet pihalle ja ikkunasta eläimiä katselen. Metsästän omat ruuat niin nuo ruuantähteet hirvenluita, kalanpäitä yms, joskus jotain herkkua eläimille kuten perunoita. Näinpä siis kesytin aikojen kuluessa ketun. Ihmettelin alitajuisesti kun hirvenluita katosivat pihapiiristä ja löytyivät juuri siltä rajalta johon tuvan valo yltää, siinä kärsi luita mutta en hänestä tiennyt.

Eräänä kesäpäivänä tein kananaiipiä ja vein ne mökkiin niin perässäni tuli kettu. Tajusin heti hirvenluiden luokittelun ja rauhallisesti annoin ketjulle kananaiipipakkauksen nuoltavaksi ja äkkiä veaisangissa jäähdytin kourallisen kananaiipiä ketun tutkiessa mökkiä. Valtavan kiiltävä turkki, pitkä häntä, kaunis ja ylväs. Annoin kananaiivet lattialle laittaen ja kettu vei ne yksitellen puun alle ja palasi sen jälkeen mökkiin tutkimaan syömättä edes niitä eli halusi vain tutustua!

Kettu oli siitä lähtien siinä pihapiirissä ja useat ihmiset, perheenjäseniin ja muutama ystävä hämmästyi ankarasti kun iltaa istuessa paikalle käveli kettu. Jos muka en huomioinut kettua niin se alkoi purra lahjettani hyvin hellästi. Ketun nähneet ihmiset eivät enää epäile erätaitojani kun metsäretkistä!

Liikuttavinta oli että kettu teki lopulta pesän mökkinii alle ja eräänä aamuna kun olin kuistilla niin toi kolme poikasta mökin alta sellaiselle kuistin laudalle kuin minulle näyttäen että tässä on poikaseni. Kuin se olisi tajunnut että ihmiset vaarallisia mutta kai jotkut ihmiset vaarattomia ja nämä ketun pennut vaarattomia.

Veljeni on biologi ja ensi kerran ketun nähdessään hän tiputti kahvikupin ja pyysi minua olemaan hiljaa oli ihmeissään että ylimaallis3n kaunis kettu pihalla. Pudotti melkein kameransa kun kettu jatusi lahjettani ja pyysi minua leikkimään!

Meillä oli näet sellainen leikki että heitin vanhaa auton koristenoppaa jota kerro sitten pyydysti.

Veli sanoi että lähistöllä oli nähty susia silloin pesimisen aikaan ja kettu ymmärtänyt että susi karttaa ihmisiä ja tämä kettu tajunnut että minä olen vaaraton ihminen mutta sudet eivät sitä tiedä joten poikaset turvassa.

Pesintä kaikkein suurin luottamusosoitus metsän eläimiltä ja esiteltyään pennut se vielä hoiti niitä kauan mökin alla. Silloin herkuttelun me tavallista runsaammin annoksina, toki luonnonmukaisesti, poikasaikana suosimme kalaa!

Se oli aivan kauhean mukavaa aikaa

aina tutui että kettu toi terveiset syvältä metsästä.

Mutta surkea loppu, mökkikylämme kaupassa eräs ukko tokaisi minulle että ai, olet sieltä, siitä tärräytin erikoisen kauniin ketun, korpiketun ihmisten pihalta, sanoi.

Lohduttaiduin sillä että ehkä odotti minua siinä pihalla.

Ei edes ehtinyt nähdä hiippailijaa.