Lue keskustelun säännöt.
Äitini pitää pilata kaikki mikä tuottaa tyttärilleen iloa…
18.06.2021 |
Syyllistää. Muistan kun sisko pääsi ulkomaille miehensä opiskelun vuoksi niin äidin piti kieriskellä itsesäälissä tyyliin ”minä kun päässyt ulkomaille…”
Mistään ei voinut iloita kun äiti oli lähestulkoon vieressä happamana haukkumassa vieressä ja syyllistämässä ….
Ei ihme, että oma elämä on ilotonta puurtamista ja kärsimistä.
Kommentit (8)
No mutta hyvä, jos teidän tyttärien elämä ei ole samanlaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mutta hyvä, jos teidän tyttärien elämä ei ole samanlaista.
En ainakaan syyllistä omia lapsia.
Äitini ei tajua, että ajat muuttuvat.
Katkaisisin välit tuollaiseen äitiin ja ilmoittaisin, että yhteyttä saa pitää sitten kun ehkä pystyy iloitsemaan jälkeläistensä menestyksestä (tai edes olemaan neutraali). Radikaali keino mutta useimmiten toimii ja jos ei toimi niin mitään et menetä.
Vierailija kirjoitti:
Katkaisisin välit tuollaiseen äitiin ja ilmoittaisin, että yhteyttä saa pitää sitten kun ehkä pystyy iloitsemaan jälkeläistensä menestyksestä (tai edes olemaan neutraali). Radikaali keino mutta useimmiten toimii ja jos ei toimi niin mitään et menetä.
No ei kai nyt sentään, vähän turhan radikaalia touhua.
Oma isäni on ollut samanlainen, mutta jätin sanomiset vain omaan arvoonsa ja jatkoin omaa elämääni kuten ennenkin, välit säilytin ystävällisinä. Ja vanhemmiten hänestäkin on tullut varsin pehmeä, kun ei enää yksin pärjää.
Välien katkaisemisella ja riitelemisellä tuskin saa omaa oloaan paremmaksi.
Mulla on samanlainen isä. Itse on renttuillut ja nyt on kade meidän matkoista ja myös kotimaan reissuista.On aina ollut kauhea moralisti. Ainoa mistä saisi iloita on joku metsässä kävely. Emme tosiaan ole mitään materialisteja tai pintaliitäjiä,mutta hän aina keksii että meidän ilomme on todellisuuspakoa.
Nykyään tajuan hänen ilkeän luonteensa, mutta nuorena syyllistyin ankeuttajan jutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äidin mielilause on ”mitä ne ihmisetkin sanoo”. Ihmisten sanomisia pitää miettiä pukeutumisessa, matkustamisessa, sisustuksessa, uravalinnassa, lastenkasvatuksessa..
Pahinta oli jos lapsena itkin julkisella paikalla. ”Mitä ne ihmisetkin sanoo kun tolleen räkä tursuten märiset ihmisten ilmoilla”
Olin lapsi 70-luvulla, joten en tiennyt että tommosesta pitää saada traumoja. Ajattelin vaan jo silloin että paskat minä siitä mitä ihmiset ajattelee
Ap.
Jotenkin niin harmittavaa, että oma äiti ei voi -voinut iloita lapsensa puolesta.
Hirveä syyllisyys kaikesta - tuntuu, että mikään ei ole sallittua.
Mutta onhan se loogista kun lapsena on ehkä uskaltanut iloita vaikka jostain pienestä niin äiti on tullut siihen naama vääränä moittimaan.
Muistan jotain omalla tienesteillä ostettuja kesävaatteita niin siitäkin piti haukkua ja suorastaan raivota.Jossain siskon vanhoissa vaatteissa piti kulkea. Tytöille nuo vaatteet olisi ollut tärkeitä.
Itselleen tietysti osti minkkiturkin. Eli rahasta ei ollut pula.
Korjaus ”minä kun en päässyt ulkomaille”