Vietiinkö teitä lääkäriin 80-luvulla?

1980-luvulla olin jo aikuinen, joten kävin lääkärissä ihan itse. Käytin kyllä lapsiani lääkärissä, jos sille oli tarvetta. En jokaisesta flunssasta, koska olin siihen aikaan sairaanhoitajana ja tiesin, ettei joka nuhasta ole tarvetta lääkärille. Mua on käytetty lääkärissä jo 1960-luvulla. 90-vuotias isäni on selvinnyt jo kolmesta eri syövästä ja melko varmasti siksi, että on aina mennyt ajoissa lääkäriin. 

Ei tietenkään viety, koska 80-luvullahan ei ollut lääkäreitä kuin isoissa kaupungeissa. Kun sairastuin lapsena vanhemmat lähettivät minut ränsistyneissä sanomalehdillä vuoratuissa kengissä talvipakkasessa taivaltamaan kymmenien kilometrien matkaa yksin Helsinkiin lääkäriin koska 80-luvullahan ei ollut yleisiä kulkuvälineitä eikä vanhemmillani ollut autoa (ne olivat harvinaisia).

Nälkähän siinä matkalla tuli mutta kauppojakaan kun ei 80-luvulla ollut niin onneksi oli edes äidin evääksi pakkaamaa pettuleipää.

Nykyajan jonnet ei ymmärrä ollenkaan millaista oli elämä 80-luvulla kun ei ollut mitään. Onneksi selvisin siitä hengissä.

Vietiin vain isommissa tapauksissa.

Äiti jotenkin pelkää/pelkäsi lääkäreitä joten meidän kipuja vähäteltiin.

Lääkäriin kerran vesirokon takia kun patit vuosivat verta.

Kerran kun putosin pyörän kyydistä ja poövet olivat pahasti auki.

Lapsena varpaankynsi kasvoi sisään ja tuli märkivä haava. Sitä vähäteltiin kuukausia kunnes kaverin isä, lääkäri, sattui näkemään. Samantien hänen vastaanotolle ja kynsi pois, mätien poisto ja pitkä hoito.

Yleisesti ottaen kaikki oli aina luulosairautta eikä oikeaa kipua.

On viety lääkäriin, kun on ollut tarvetta. Miksi ei olisi viety?

Olen syntynyt 70-luvulla ja mulla oli pienenä usein angiina. Nielurisaleikkauksen jälkeen 80-luvun alussa vanhemmat hommasivat mulle ja veljelleni sairasvakuutuksen, joka maksoi hoidot ja lääkkeet yksityisellä.

Ei viety. Esim umpilisäkkeentulehdus kyti viikon, ja vasta kun en kyennyt kävelemään enkä syömään, vietiin lääkäriin. Lisäke oli siinä vaiheessa kuoliossa ja tulehdus levinnyt. Lääkäreille vanhemmat väittivät että kipu alkoi vasta edellisenä päivänä kun oikeasti olin valittanut vatsaani jo viikon. Pienemmistä vaivoista kävin koululääkärillä itse ekaluokasta alkaen. Vanhempien panos oli enintään antaa lääkkeisiin rahaa (valituksen kera) jotka sitten itse kävin apteekista. Yksin hoidin vaivat luun murtumista ihottumiin ja virtsatietulehduksiin.

Eivät olleet normaalit vanhemmat enkä ole ollut vuosiin tekemisissä.

Mun äiti ei ole aikoinaan saanut kunnolla hoivaa, joten oppi hakemaan sitä lääkäriltä. Joten meitä lapsia vietiin jatkuvasti enkä osannut epäillä tässä mitään ihmeellistä olevan. Vasta aikuisena tajusin, että ei ole ihan normaalia tämä toinenkaan ääripää. Hän jatkaa edelleen samaa itsensä osalta. Minä olen ottanut etäisyyttä ja omat lapset viedään lääkäriin, kun on oikea tarve. (Olen korkeasti koulutettu, joten uskon tämän tarpeen osaavani määritellä.) Ei siis jokaisesta allergianiiskauksesta.

Äitini mielestä olen huono vanhempi, kun en jatkuvasti hössää lasteni ympärillä kyselemässä, että mihin nyt sattuu, pitääkö lähteä lääkäriin.

70-luvulla syntyneiden äidit keskustelussa on myös kertomuksia siitä, ettei lääkäriin viety. Ei vaikka tarve olisi ollut ilmeinen.

Vietiin jo 70- luvulla. Korvatulehdukset, astma...

80- luvulla ompelemista vaatinut haava.

Noita sattui lapsille lähipiirissä paljon, n. 7- vuotiaasta asti kun touhuiltiin puukkojen ja kirveiden kanssa.

Assburger kirjoitti:

Vietiin jo 70- luvulla. Korvatulehdukset, astma...

80- luvulla ompelemista vaatinut haava.

Noita sattui lapsille lähipiirissä paljon, n. 7- vuotiaasta asti kun touhuiltiin puukkojen ja kirveiden kanssa.

Arpiahan toki jää, vaikka haavat ommellaankin.

Ei nyt lääkäriin viety pienistä ihon rullautumista.

Polkupyörillä kun rymyttiin jatkuvasti.

Suosikkileikkejäni veljen kanssa oli taistelu polkupyörillä.

Kiertelimme toisiamme ja yritimme potkaista toisen nurin.

Siinä tuli tuon tuosta mustelmia ja naarmuja.

Ei viety. Lasten sairastelu koettiin ärsyttäväksi ja toinen vanhempani (narsistinen) oikein suuttui jos lapsi sairastui. Väitti että se on laiskuutta ja pakotti kuumeisen lapsen pihalle komaamaan/leikkaamaan nurmea/hakkamaan halkoja. Mitä vaan ettei lapsi saa levätä.

Korvatulehduksessa ei viety lääkäriin vaan odotettiin että korva puhkeaa itse. Luunmurtuma kädessä luutui väärin kun ei viety lekuriin. Meinasi lähteä henki kun pahassa keuhkokuumeessa ei viety lääkäriin.

Mutta muutenkin meitä lapsia kohdeltiin huonosti ja arvottomina joten ei tuo ole nyt sinänsä yllättävää…

Vsnhemmat ITSE toki sai sairaana levätä ja heti menivät lääkäriin!

Kyllä vietiin. Kun tuli flunssa niin heti lääkäriin ja antibiootti kuuri. Jos oli kuumetta niin lääkäriin. Jos vähänkään olin kipeä niin aina lääkäriin. Se oli rasittavaa. Lääkäriin oli 60km matka ja olisin mieluummin levännyt kotona.

Eräs ystäväni koki 70-80- luvulla juuri tuollaista laiminlyöntiä, ei viety lääkäriin.

Ja jos vietiin, syyllistettiin "aina saa hävetä sinua!"

Jälkeenpäin on mm. löytynyt selkänikanan parantunut murtuma.

Hän makasi viikon kotona hypättyään lumivallilra kinokseen, jossa olikin jäinen lumipaakku.

Kaikenlaista tässä maailmassa tapahtuu.

up

Assburger kirjoitti:

Eräs ystäväni koki 70-80- luvulla juuri tuollaista laiminlyöntiä, ei viety lääkäriin.

Ja jos vietiin, syyllistettiin "aina saa hävetä sinua!"

Jälkeenpäin on mm. löytynyt selkänikanan parantunut murtuma.

Hän makasi viikon kotona hypättyään lumivallilra kinokseen, jossa olikin jäinen lumipaakku.

Kaikenlaista tässä maailmassa tapahtuu.

Kaaduin lapsena 70-luvulla luistellessa niin että leuka osui jäähän. Toinen leuka ivel vaurioitui, mutta eihän se päällepäin näkynyt. Oli tosi kipeä kauan ja suun aukaseminen sattui. Meillä kotona ei edes annettu särkylääkettä purenta ja ulkonäkö pilalla lopun elämää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään viety, koska 80-luvullahan ei ollut lääkäreitä kuin isoissa kaupungeissa. Kun sairastuin lapsena vanhemmat lähettivät minut ränsistyneissä sanomalehdillä vuoratuissa kengissä talvipakkasessa taivaltamaan kymmenien kilometrien matkaa yksin Helsinkiin lääkäriin koska 80-luvullahan ei ollut yleisiä kulkuvälineitä eikä vanhemmillani ollut autoa (ne olivat harvinaisia).

Nälkähän siinä matkalla tuli mutta kauppojakaan kun ei 80-luvulla ollut niin onneksi oli edes äidin evääksi pakkaamaa pettuleipää.

Nykyajan jonnet ei ymmärrä ollenkaan millaista oli elämä 80-luvulla kun ei ollut mitään. Onneksi selvisin siitä hengissä.

Kyllä olet ollut köyhästä perheestä, jos kengät on vuorattu sanomalehdillä. Siihen aikaan ei ollut varmaan sossua?

Ei viety. Jos jotain oli niin kysyttiin tuttavakirurgilta mielipidettä

1980-luvulla ei oltu vielä keksitty nukutusta eikä puudutusta.

Kyllä vietiin lääkäriin jos tarve vaati. Äitini joka on 75 vuotias kertoi, että hänen lapsuudessaan kutsuttiin kunnan lääkäri kotiin, koska hän oli usein kuumeessa.

Viisivuotiaana sairasti keuhkokuumeen ja oli sairaalahoidossa. Lähimpään kaupunkiin oli 30 km matkaa, mutta bussit kulki ja bussikyydillä äitinsä vei hänet sairaalaan. Oli kuudesta lapsesta nuorin ja maalla asuivat.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Tietenkin. Totaali -yh äitini vei mua jopa yksityiselle, jos ei asia muuten saatu kuntoon. 

Varmaan Sossu maksoi silloin teidän valuutuksetkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään viety, koska 80-luvullahan ei ollut lääkäreitä kuin isoissa kaupungeissa. Kun sairastuin lapsena vanhemmat lähettivät minut ränsistyneissä sanomalehdillä vuoratuissa kengissä talvipakkasessa taivaltamaan kymmenien kilometrien matkaa yksin Helsinkiin lääkäriin koska 80-luvullahan ei ollut yleisiä kulkuvälineitä eikä vanhemmillani ollut autoa (ne olivat harvinaisia).

Nälkähän siinä matkalla tuli mutta kauppojakaan kun ei 80-luvulla ollut niin onneksi oli edes äidin evääksi pakkaamaa pettuleipää.

Nykyajan jonnet ei ymmärrä ollenkaan millaista oli elämä 80-luvulla kun ei ollut mitään. Onneksi selvisin siitä hengissä.

Kyllä olet ollut köyhästä perheestä, jos kengät on vuorattu sanomalehdillä. Siihen aikaan ei ollut varmaan sossua?

Se oli vitsi hölmö...oikeesti kaheksankyt luvulla oli jo melkein kaikkee mitä nytkin, paitsi älykännyköitä ei ollu. Ja tietenkin valikoimaa eriasioista on enemmän nyt.