Ihmiset sanovat vauvan nimen väärin, miten kannattaa toimia?

Nimeni on Meiju ja koko elämän olen kuullut toisinaan olevani Maiju. Siihen tottuu ja tiedän, että kun joku kutsuu/puhuttelee Maijua, se tarkoittaa minua. Ei vaikuta identiteettiin 😀

Kyllä mun mielestä on ihan aiheellista korjata. Mieluummin mua korjattais ja oppisin oikean nimen kuin seuraavat vuosikymmenet kutsuisin väärällä nimellä.

Mun nimeä myös sanotaan väärin, tyyliin maria > mariia, eli pitkitetään vokaalia. Tunnistan itseni kyllä mutta korjaan samalla. Tosin yleisempää on että ihmiset kysyy kummin lausutaan.

Mistähän tämmöinen oikeasti kumpuaa? Ensin ajattelin, että eikai kukaan täysjärkinen tuollaista tee, mutta sitten muistin erään vanhan työkaverin, joka AINA sanoi toisen työkaverin nimen väärin. AINA. Pari vuotta olin heidän kanssaan samassa työpaikassa, ja ei oppinut. Itse tein niin, että jos puhuimme tästä henkilöstä, jonka nimen hän sanoi väärin, ja hän siinä keskustelussa sanoi sen väärin, niin aina yritin seuraavaan lauseeseen ympätä tämän henkilön nimen oikein. Mutta ei. En ruvennut sen enempää korjaamaan, koska kyse ei ollut minun nimestäni, eikä tämä työkaverikaan ilmeisesti koskaan ottanut asiaa puheeksi. Mutta tosi outoa se oli. 

Eli on varmaan vaikeaa saada ihmiset muuttamaan sanomisiaan, jos eivät itsekään jotenkin sisäistä sanovansa väärin. Riippuu paljon nimestä että kuinka paljon minua häiritsisi tuo. Kim/Kimi ei varmaan kauheasti haittaisi, mutta jotenkin Joona/Joonas häiritsisi enemmän.

Ketään ei kiinnosta sinappikoneesi nimi. Totu siihen. 

Meidän lapsen nimi sanotaan kanssa aina väärin. Nimi ei myöskään ole erikoinen, mutta samalla kaavalla kuin mitä aloituksessa oli. Korjaan aina. Kyllähän se ärsyttää, kun osalla se tuntuu olevan joku ”minä kutsun millä nimellä haluan” -juttu. Varsinkin miehen veli kutsui aina väärällä nimellä korjauksista huolimatta siihen asti, että aloin kutsua häntä vastaavanlaisella nimellä omasta nimestään. Oppi nopeasti. :D

Meilläkin joskus tavallinen nimi sotketaan toiseen tavalliseen nimeen. Tämä on erityisen ymmärrettävää siksi, että tuo toinen tavallinen nimi oli tavallinen nimenomaan omassa sukupolvessani, ja nämä sotkijat ovat vanhempieni sukupolvea. Hymyillen korjaan heille nimen lähes aina, ainakin jos lapseni kuuli. Lapselle itselleen on kuitenkin erittäin tärkeää kuka hän on ja että muutkin tietävät sen.

Riski on suuri , että joutuu jatkuvasti korjailemaan jos nimi on Sara,, Noa,Ida tai muu yhden vokaalin nimi. ” Sara yhdellä aalla”. Se on rasittavaa ja niitä nimiä kannattaa välttää.

Minä junttipulla meinasin saada uudessa duunissa työkaverin vihat niskoilleni, kun en tajunnut, että hänen nimi Mira lausutaan Miira. Mulle muutenkin nämä toisen kotimaisen Miirat ja Mariiat on vieraita, kun kauden nimen kuten se on kirjoitettu. Onneksi opin nuokin.

Meillä on Edvin ja Ellen. Edvin lausutaan jatkuvasti Eedvin tai Eedvini. Ellen taas on hämmentävän usein Elleni. Noista nimistä ei ole edes olemassa versiota, jossa olisi I lopussa. Jotenkin ymmärtäisin paremmin, jos nimi olisi esim. Valtter tai Oskar tms.

Olen itse kyllästynyt korjaamaan, mutta lapset ovat jo 7v joten osaavat itse huomauttaa ja korjata näissä tilanteissa.

Arvaan, että se nimi on Lukas. Ja sitten ihmiset ei muista että onko se Luka vai Lukas.  Kun on vierasperäinen nimi, niin en muistanut aluksi. Mutta kun sen äitee pari kertaa oikaisi, niin johan muistan.

Onhan näitä. Aleksis, Aleksi, Alex, Akseli, Elle, Ellen, Elli, Ella... Kyllä se oikea nimi lähipiirille tarttuu, kun tarpeeksi monta kertaa ystävällisesti korjaa.

Vierailija kirjoitti:

No meillä läheisen Kasper-nimisen lapsen nimi muuttuu lähes kaikilla vanhemmilla sukulaisilla Kasperiksi i:llä (Kasperi). Uskon, että juuri monet konsonanttiloppuiset nimet saavat peräänsä tuon suomen kielelle ominaisen vokaalin (i:n).

Oskar—> Oskari

Kasper —> Kasperi

Elmer —> Elmeri

jne.

En osaa pitää kovin vakavana, kyse on saman nimen suomalaisesta versiosta. Sitten, jos lasta itseään häiritsee, olisi toki syytä skarpata…

Nämä tapaukset ovatkin tavallaan ihan loogisia, koska tuo -i tulee siihen loppuun joka tapauksessa silloin, kun nimeä taivutetaan, eli Oskar taipuu Oskarin jne.

Kun ap:n tapaus oli tyyppiä Joonas -> Joona, niin se on vähän eri kategorian ongelma kyllä.

Tsemppiä vaan ap:lle, toivottavasti ihmiset pikku hiljaa oppivat lapsesi oikean nimen!