Ihmiset sanovat vauvan nimen väärin, miten kannattaa toimia?
Meillä on pieni vauva, jolle olemme antaneet kalenterista löytyvän nimen, tyyliä Joonas (nimi muutettu). Ihmiset kuitenkin sotkevat vauvan nimen toiseen kalenterista löytyvään nimeen, tyyliä Joona. Molemmat nimet ovat ns. ihan tavallisia eivätkä mitenkään poikkeuksellisen harvinaisia. Vaikka sanomme selkeästi artikuloiden, että lapsen nimi on Joonas, niin ihmiset kutsuvat lasta Joonaksi.
Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta? Miten toimitte, jos väärin nimen sanova on läheinen ja toistaa väärää nimeä? Huomautatteko joka kerta, kun lapsen nimi sanotaan väärin vai annatteko joissain tilanteissa asian olla?
Ap
P.s. Lapsen nimeä emme kuitenkaan ole vaihtamassa, vaikka sitä joku kuitenkin välkkynä ehdottaa 😁
Kommentit (53)
jos on molemmat vanhemmat tyhmiä niin tyhmä on lapsikin hienosta nimestään huolimatta.
Iäkkäät ja lapset ym saavat sanoa väärin, jos ei jää heti mieleen, vaikka sen voi korjata. Mutta aikuiselle voi kiljaista että älä sano väärin, se on joonaS tai keskustella aiheesta. Ei tee hyvää lapselle myöhemmin, jos ihmiset sanovat aina väärin nimen. Voi myös tehdä nimikylttejä asuntoon, vaunuun tai vauvalle nimivaate – jota voi osoittaa. Ehkä huonoja ideoita nämä, ei parempaa keksinyt. Joillakin kestää muistaa muutos nimestä
No en ole niin pikkusieluinen, että pahastuisin moisesta. Mummoni kutsui minua aina Santraksi, vaikka oikea nimeni on Sanna. En mennyt rikki.
Jos nimi on ihan tavallinen, niin kyllä se pitäisi oppia melko helposti. Pari kertaa kun huomauttaa niin kyllä se siitä.
Jos molemmat vanhemmat tyyliin vaihtaa hiustyyliä vikkoittain tunteakseen itsensä tyylikkääksi.
Korjaa kohteliaasti, siis JoonaS. Kyllä ihmiset oppivat.
Nimikylttejä kannattaa laittaa ulko-oveen, seinille, vessaan jne.. oppivathan sitten mussukan nimen oikein.
Ei taida olla suku ihan terävimmästä päästä, jos tavallista kalenterista löytyvää nimeä eivät osaa lausua. Ma mu suku ilmeisesti, kun tavallinen suomalainen nimi tuottaa vaikeuksia.
Nimi on ihan varmasti Kim tms. ja ihmiset sitten sanovat Kimi. Se nyt vaan ei sovi suomalaiseen suuhun, että nimi päättyy konsonanttiin.
t. äiti, jonka poika on hyvin usein Joeli
Kannattaa itse puheessa hokea nimeä usein, sen sijaan että puhuisi hän, poika tms.
"Joonas oppi ryömimään...Joonas nukkui koko yön...Käytiin Joonaksen kanssa neuvolassa." Tulee luontevasti esiin toiston kautta.
Jos se oikea nimi on pidempi kuin väännös, niin ehkä se väännös on tavallaan lempinimi.
Me annettiin meidän lapselle pitkä nimi ja mä en pidä lyhennetyistä lempinimistä, koska jos olisin halunnut antaa sen lyhyemmän nimen, niin olisin antanut sen. Esimerkiksi Joonatan -> Joona. Ikävä vaan, etten itsekään oikein jaksa sanoa sitä pitkää nimeä. :D
Aina ennen vierailua viesti tulijoille:
"Moi! Kiva kun tulette meille kylään. t. JoonaS
Tajuisin ton jos nimi ois erikoinen mut eikö jotain ihan perusnimeä osaa oikein?
Joskus nimi voidaan sanoa "väärin" myös siksi että se on "helpompi" tuntuu että varsinkin vanhemmilla ihmisillä joskus on hieman hassu puhetyyli, voivat sanoa "tuleppas Joonaa hakemaan mummulta pulla" sen sijaan että sanoisivat Joonas jne. Ja tuntuu myös että todella moni Juhani lyhenee Jussiksi tmv.
Latinoilla on joskus se, että mieltävät nimet jotka päättyvät a:han naisen nimiksi, sanovat siis esim. Juha nimen Juhael tmv.
Joskus on myös vaikea tietää miten nimi halutaan lausua, onko Johan ihan vaan "Johan" vai "Juuhan", itselleni nimi esim. Beata on vähän hankala.
Korjaan. Nykyään lapsi korjaa itse.