Olen melkein viisikymppinen ja alan yhä pimeässä kuvitella, nähdä ja kuulla asioita

Pidän kyllä muuten pimeästä, mutta en minäkään yöllisellä vessareissulla peiliin halua katsoa. Olen jo 51-vuotias. 😆

Ennemminhän joku on siellä valoisassa kuin pimeässä, esimerkiksi lenkkipolulla kuin metsässä. Jos noin loogisesti ajatellaan.

Käytätkö alkoholia? Ihan pienetkin määrät vahvistaa tuollaisia tunteita. Viime talvena tissuttelin monta viikkoa. Lopettelin putken ja katsoin yhtenä iltana The Thing -elokuvan, niin seuraavan viikon pelotti nukkamaan mennessä tällaista karskeaa ukkoakin. Hyi stna vieläkin puistattaa.

Mies kun on poissa kotoa niin nukun pieni valo päällä. Inhoan kurkata olohuoneeseen jos nojatuolissa istuu joku.

Mielikuvitusrikas olen ollut lapsesta asti. Kauhuelokuvia pystyin katsomaan vain osin teininä. Toki ryhmänpaine oli sellainen että oli vaan katsottava niitä tai joutui pilkatuksi.

Toisaalta oken hyvinkin rohkea. Eli kaksi puolta on minussa pimeänpelon jne suhteen.

Minä myös pelkään pimeässä ja juurikin kummituksia. Luulen sen alkaneen siitä, kun ainoana lapsena jouduin odottamaan vanhempia joskus todella myöhään pois töistä talvisin pimeässä ja isossa omakotitalossa. Myös talvi/syksy aamuisin pelotti kun alakoululaisena koulu saattoi alkaa vasta klo 10-12 ja vanhemmat lähtivät jo töihin ennen kahdeksaa, en uskaltanut olla sisällä vaan odottelin ulkona, että voisin lähteä kouluun. En uskalla olla tuossa talossa nykyään ollenkaan yksin pimeän aikaan, muuten kuin kaikki valot päällä ja tv isolla. Myös nykyisessä kerrostaloasunnossa tuntuu pelottavalta silloin kun miehellä voi mennä töissä aamuyöhön asti ja itse pitäisi ruveta nukkumaan.

Minäkin nukun valot päällä keittiössä kun mies eikä koira ole kotona. Venytän nukkumaan  menemistä aamuyön puolelle, Aamuisin nukun makeasti eikä pelota yhtään. Olen numero 18/65 v.

En katso ikinä kauhuleffoja. Mökillä pyydän miestä mukaan, jos pitää pimeellä mennä puuceehen. En roikota jalkoja sängyn reunan yli. Ikää on melkein 60v.

Mä olen kanssa noin viisikymppinen ja samoja oireita. Joskus pelottaa enemmän ja joskus vähemmän. Minun pitää myös aina kurkistaa sängyn alle ennen nukkumaan menoa, ettei siellä vaan ole joku tai jotain pelottavaa. Vessanpöntön kansi pitää myös aina nukkumaan mennessä tarkistaa, että on varmasti kiinni, sillä pelkään, että joku käärme tai rotta voi tulla sieltä yöllä ja luikertelee sitten sänkyyn puremaan minua.

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan kanssa kauhuelokuvia tuon syyksi. Itse ainakin tuli kaikki alienit ym katsottua nuorena. Ja kummitus elokuvat ym. Ihan huuhaata.

T: 1

Mä en ole katsonut eläissäni yhtään kauhuelokuvaa, ja olen silti tuollainen.

Oleksä joku velho vai skitsofreniiakiio vai mikä vaivaa? Kysy siltä haamulta, hahmolta mikä lie et hittooko täällä hillut tai kävele sen läpi.

Talven pimeys on pelottavaa. Hiljaisuus kun menee nukkumaan, kaikki pienetkin rapsahdukset saavat hiukseni nousemaan. Varjot leikkivät seinillä ja piirtelevät pelottavia hahmoja. Tik-tak-tik-tak, seinäkello vain raksuttaa, Tik-tak-tik-tak. Onko ikkunan takana joku, näkeekö se minut sälekaihtimet välistä? Äkkiä yölamppu palamaan, teen voileivän, mikä ovella narahti, miksi liiketunnistin syttyi. Älä sammuta lamppua, vedä peitto pään yli, kuuntele, hengitys ei ole tasaista. Pelottaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä pelkään pimeää ja olen 38-vuotias perheenäiti.

Onneksi ei tarvitse olla juuri ikinä yksin kotona yötä. En ikipäivänä voisi lukea, katsella tai kuunnella mitään pelottavaa jos olisin yksin.

Naurettavinta on se etten pelkää mitään oikeaa esim murtovarkaita ja sen semmoista.

Pelkään ihan kummituksia 😅

No kuule-se johtuu tasan siitä,että olet suurperheen äiti-sinulla ei ole ollut aikaa elää ns.aikuisten rationaalisessa maailmassa etkä siellä varmasti enää olisi edes onnellinen-jatka samaan malliin, mutta ole nyt senverran realisti, että tajuat muiden elävän eri todellisuudessa, myös murtovarkaiden :)

Sepä vasta onkin mukavaa, kun entinen huimausaineiden ja alkoholin suurkuluttaja joka on jo olotiloissaan kokenut ties mitä pimeitä henkisiä juttuja ja halluja, tulee uskoon-sinä kyllä henkijutut ja kuvtelmat piruista vaatekaapeissa nousevat potenssiin tuhat, sillä "ei teillä ole sota lihaa ja verta vastaan,vaan henkivaltoja taivaan avaruuksissa". Mitetippäs sitä..

Asunnothan natisee,nitisee ja vähän paukahteleekin. Jännä, että sillon ku yksin hiljaisuudessa pimeässä kuuntelee natinaa, sitä vähän voi pelätäkkin.

Vierailija kirjoitti:

Mulle yöt vaikeita kun alan kuvitella kaikkea. En silti viitsi valat päällä nukkua kun luin että se huonoksi terveydelle. jossain vaiheessa kyllä nukahdan mutta ennen nukkumaanmenoa alan ajatella aina kaikenlaista. miten tästä eroon? Niin ja n30 olen

Kokeile tietoisen läsnäolon harjoitteita, meditaatiota ja virsikirjan lukemista vaikka alkuun-auttoi itselläni. Ongelmat palasivat heti,kun pidin taukoa. Kyllä henkimaailma on todellinen,mutta me itse voimme valinnollamme vaikuttaa siihen,mihin kiinnitämme huomiomme. Liikunta auttaa myös pois pään sisältä, jos siihen on taipumusta,että ajattelee ja aistii liikaa..

Vierailija kirjoitti:

Talven pimeys on pelottavaa. Hiljaisuus kun menee nukkumaan, kaikki pienetkin rapsahdukset saavat hiukseni nousemaan. Varjot leikkivät seinillä ja piirtelevät pelottavia hahmoja. Tik-tak-tik-tak, seinäkello vain raksuttaa, Tik-tak-tik-tak. Onko ikkunan takana joku, näkeekö se minut sälekaihtimet välistä? Äkkiä yölamppu palamaan, teen voileivän, mikä ovella narahti, miksi liiketunnistin syttyi. Älä sammuta lamppua, vedä peitto pään yli, kuuntele, hengitys ei ole tasaista. Pelottaa.

Mene metsään ja luontoon-ymmärrä, että kaupungistuminen on tuhonnut kykymme sietää yksinäisyyttä ja pimeää. Meillä ei ole enää selvitymistaitoja ja siksi pelottaa,vaikka ei ole sihen kertakaikkiaan mtään muuta syytä kuin korviemme väli. Eläimetkin "nukkuvat" toinen silmä auki-u never know..

Olen vasta 29v mutta juu. Pelkään myös nukkua yksin kotona. Tämä asia on estänyt minua muuttamasta kerrostalosta pois, koska kerrostalossa on turvallinen olo vaikka olisi yksinkin. Tai ainakin vähemmän turvaton olo... Asun lapsen kanssa kaksin, ja on uskomatonta mikä ero kotona on tunnelmassa kun lapsi on kotona vrt. kun lapsi ei ole kotona yötä. Järjetöntä, koska jos mörkö tai sarjamurhaaja tulisi, niin 7-vuotias tuskin pystyisi minua suojelemaan! :D

Vierailija kirjoitti:

Olen vasta 29v mutta juu. Pelkään myös nukkua yksin kotona. Tämä asia on estänyt minua muuttamasta kerrostalosta pois, koska kerrostalossa on turvallinen olo vaikka olisi yksinkin. Tai ainakin vähemmän turvaton olo... Asun lapsen kanssa kaksin, ja on uskomatonta mikä ero kotona on tunnelmassa kun lapsi on kotona vrt. kun lapsi ei ole kotona yötä. Järjetöntä, koska jos mörkö tai sarjamurhaaja tulisi, niin 7-vuotias tuskin pystyisi minua suojelemaan! :D

Jatkan vielä, että kauhuleffojen katselun lopetin teini-iässä. Välttelen myös rikossarjojen katsomista, etenkin pohjoismaisten, koska niissä on creepy tunnelma. Ylipäätään välttelen kaikenlaista pelottavaa materiaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Talven pimeys on pelottavaa. Hiljaisuus kun menee nukkumaan, kaikki pienetkin rapsahdukset saavat hiukseni nousemaan. Varjot leikkivät seinillä ja piirtelevät pelottavia hahmoja. Tik-tak-tik-tak, seinäkello vain raksuttaa, Tik-tak-tik-tak. Onko ikkunan takana joku, näkeekö se minut sälekaihtimet välistä? Äkkiä yölamppu palamaan, teen voileivän, mikä ovella narahti, miksi liiketunnistin syttyi. Älä sammuta lamppua, vedä peitto pään yli, kuuntele, hengitys ei ole tasaista. Pelottaa.

Mene metsään ja luontoon-ymmärrä, että kaupungistuminen on tuhonnut kykymme sietää yksinäisyyttä ja pimeää. Meillä ei ole enää selvitymistaitoja ja siksi pelottaa,vaikka ei ole sihen kertakaikkiaan mtään muuta syytä kuin korviemme väli. Eläimetkin "nukkuvat" toinen silmä auki-u never know..

Ohis, mutta näkisin ennemmin että kaupungistuminen on luonut tarpeen sietää yksinäisyyttä ja pimeää. Ihminen on laumaeläin eikä meille ole luonnollista nukkua yksin. Ei sellaista tilannetta ole kovin usein historian aikana ollutkaan. Nykyään yhä useampi ihminen asuu yksin tai niin pienessä porukassa että välillä joutuu nukkumaan yksin. Vrt. vaikka kivikauteen, jolloin todennäköisesti nukuttiin isoissa porukoissa aika lähekkäin. Laumana. Tai Suomen historiassa aikaan jolloin pieniä koteja asuttivat suurperheet.

Itse huomaan nukkuvani sitä sikeämmin ja paremmin mitä enemmän ihmisiä on samassa tilassa. Esim. kerran vuodessa nähdään 4 kaverin kesken jonkun luona, ja pitkien välimatkojen (ja pienten opiskelijakämppien vuoksi) nukutaan porukassa vaikka olkkarissa. Nukun aina kuin pieni lapsi.

Uskon että pelon tunteet yksin nukkuessa johtuvat yksinkertaisesti siitä, että aivot eivät rentoudu samoin kuin laumassa. Kun on itse yksin 100% vastuussa ympäristön havainnoinnista, aivot käyvät vähän ylikierroksilla ja varmistelevat ympäristön turvallisuutta. Laumassa nukkuessa vastuu vaaran välttämisestä jakautuu useammalle havainnoijalle. Itse saan tästä ajattelumallista lohtua kun nukun yksin. Ei, en nähnyt verhon takana mitään, aistini nyt vaan tekevät tepposet jotta olisin valppaana. Koska olen yksin.

Tähän vielä kun lisää kauhuleffojen ja -kirjojen muistot niin avot. En itse usko lainkaan mihinkään yliluonnolliseen, mutta siitä huolimatta minäkin välttelen yöaikaan vessan peiliä kuin ruttoa. The Omen ja se hevosennaama-demoni kun nainen sulki peilikaapin oven ei lähde ihmisestä koskaan. :D

Ihminen päivä eläimenä varoo pimeää. Miljoonia vuosia esi-isämme ovat saaneet pelätä yöllä leopardeja, leijonia, hyeenoja, jne. Tuo ohjelmointi on yhä aivoissamme.