Lue keskustelun säännöt.
Lapsi vai ero
Ahdistaa
17.06.2021 |
Olen lapseton ja pitkässä parisuhteessa. Olen sen ikäinen että lasta on yritettävä nyt jos sen haluaa ja voi olla jo myöhäistäkin.
Parisuhteemme ei ole kovin hyvä. Mieheni on etäinen ja ärtynyt, joskus tosi ilkeä eikä vaikuta siltä että nauttisi seurastani. Kotona hän vetäytyy omiin oloihinsa eikä oikein puhu mistään tai näytä tunteitaan. On hyviäkin hetkiä, mutta sitten joskus taas tuntuu ettei mies edes yritä. Kun minulla oli syksyllä vaikeaa en saanut mieheltäni oikein minkäänlaista tukea.
Olen miettinyt eroa, mutta se tarkoittaisi että pitäisi luopua lapsi haaveista. Ja olen vasta tajunnut että haluan lapsen ja olemme miehen kanssa yrittäneet lasta puoli vuotta.
Tuntuu että olen umpikujassa.
Kommentit (60)
No. Miehet eivät muutu ainakaan yhtään paremmiksi kun lapsi syntyy.
Sitten sinua alkaa ketuttaa sekin, että mies on huono isä ja kaikki vastuu arjesta kaatuu sinun päällesi.
Lapsihan tuossa on suurin kärsijä.
Ja huom on myös hyviä miehiä ja isiä. Mutta intuitio sanoo, että sinun miehesi ei ole sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero. Lasta ei pidä tehdä huonoon suhteeseen. Maailma on täynnä miehiä ja lapsen voi tehdä yksinkin.
Tosimamma lisääntyy itsekseen ja on lapselle sekä äiti että isä. Ei näin.
Mulla oli sama tilanne paitsi, että mies ei ollut näyttänyt oikeaa persoonaansa vielä kun tulin raskaaksi. Yhtäkkiä hänestä tuli kuin eri ihminen. Suhtauduin juuri noin, että nyt saan ainakin lapsen ja eipä tässä sitten hätää. Mutta täytyy sanoa, etten koskaan olisi voinut arvata millainen hlvetti mulla on edessäni. En toivoisi kenenkään raskaana olevan tai pienen vauvan äidin kokevan sitä, mitä minä olen kokenut. Mielenterveyteni on mennyt ja elän nyt miehen kanssa, joka tuntuu vihaavan minua. Voimia ei ole lähtemiseen masennuksen takia. Eli ota huomioon, että vaikka lähtisit tekemään lasta ajatellen, että myöhemmin ero sitten, niin pääsi ei ehkä kestä enää hormonihuuruissa välinpitämätöntä ja suorastaan ilkeää miestä.
N40+
Lapsi pelastaa parisuhteenne! ...not.
Ex vähän puheli samansuuntaisia, nyt on uus nuorempi ja moottoripyörä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole yllätys, että kiilusilmäiset palstamammat täällä kehottavat eroamaan. Se on se heidän vakiovastaus aina.
Täällä on paljon viisaita, vanhoja mammoja jotka ovat eläneet ja tehneet valintoja. Olin itse ollut samassa tilanteessa kuin ap, nyt 20v myöhemmin voin sanoa että valintani kaduttaa ja toivon että pystyn edes jonkun pelastamaan samalta helvetiltä jonka minä elin läpi.
Eroa ap. Jossakin on joku, joka oikeasti rakastaa sinua. Ei missään nimessä lasta tuohon tilanteeseen!
Lässytilässyti. Kuvittelet tietäväsi mikä kenellekin on parasta. Sinä et voi sitä tietää. Tuollaiset eroa-kehoitukset ovat täydellisen edesvastuuttomia.
Jos joku oikeasti eroaisi siksi että vauva-palstalla sanottiin näin, niin sitten saa kyllä ihan syyttää itseään. Jos kysytään mielipidettä, että ero vai lapsi niin mitä tähän pitäisi mielestäsi vastata jos yksi kahdesta vaihtoehdosta on poissuljettu "edesvastuuttomana"?
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa parisuhteissa on nousu ja laskukausia, varsinkin pitkissä parisuhteissa. Toisaalta, jos olette tunteneet toisenne pitkään ja luottamusta on, ei mikään varmaan estä, etteikö suhde voisi taas kukoistaa. Auttaisiko jos ottaisitte yhteisen irtioton arjesta. Koronavuosi on ollut monelle pitkä ja raskas ja siihen liittyvä stressi voi heijastua parisuhteeseen. Ehkä kannattaisi antaa teille vielä mahdollisuus ja katsoa mihin se johtaa. Jos saatte suhteenne kuntoon, voi kaikki kääntyä vielä hyvin. Lasta ei kuitenkaan kannata tehdä suhteen pelastajaksi, sillä vauvavuodet ovat usein raskaita sekä vanhemmille että parisuhteelle.
Et muuten kertonut minkä ikäisiä olette. Se auttaisi suhteuttamaan tilannettanne.
Nousu- ja laskukausia toki on myös hyvissä suhteissa, mutta hyvän suhteen merkki on se, että tilanteesta voi keskustella rakentavasti ja molemmat tekevät työtä suhteen eteen. Apn suhde ei kuulosta tällaiselta suhteelta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero. Lapsi ansaitsee parempaa kuin välinpitämättömän ja ilkeän isän. Jollei sitä parempaa ole tarjolla, on viisainta jättää lapsi tekemättä.
Vierailija kirjoitti:
Vier3ailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aina sanotaan että lapsia saisi yrittää vain täydellisessä suhteessa. Täydellisiä suhteita ei ole eikä lapsi sitä kaipaa. Lapsi kaipaa vanhempia jotka välittävät hänestä ja toisistaan ja ovat sitoutuneita perheeseen. Kukaan ei takaa ettei täydellinen parisuhde hajoa vauvavuonna. Epätäydellisessä suhteessa elävät epätäydelliset miehet ja naiset ansaitsevat lapsia. Millaisessa maailmassa elämme jos naiset mieluummin jättävät miehensä ja hankkivat lapsia yksin? Enkä nyt syytä ketään yksittäistä naista sillä tottakai erota saa ja yksin saa hankkiutua raskaaksi. Mutta joku tässä asenneilmapiirissä mättää jos ero on aina se helppona ja kätevänä nähty ratkaisu. Vaatimukset parisuhteelle ovat nykyään kovat.
Eron partaalla oleva suhde ei ole hyvä parisuhde. Lapsi ei ole parisuhteen korjaaja tai mt-terapeutti.
itse en kyllä tulkinnut että suhde olisi eron partaalla. Käsi sydämellä, yli 5-10v aviossa olleet, eikö puoliso ole koskaan ollut etäinen ja ärtynyt? Meillä on ainakin tällaisia kausia ollut sekä ennen että jälkeen lasten saannin, ja niistä on selvitty. Mua surettaa palstan ilmapiiri jossa ongelmia ei käsitellä. Ainoa vaihtoehto on joko "alistua huonoon suhteeseen", jossa mies leimataan mt-ongelmaiseksi, narsistiksi jne, tai autuas ero ja isättömän lapsen hankkiminen hedelmöityshoidoilla. Ne hoidot on kalliita kuulkaa, ja itse ainakin rakastan omaa isääni vaikka hän onkin etäinen ja hankala. Tuntemalla hänet tunnen enemmän myös itseäni. Edelleen en syytä ketään joka haluaa yrittää lasta yksin. Mutta en ymmärrä miten se olisi automaattisesti helpompi tie kuin hankalakaan isä.
Kyllä, puolisoni on ollut välillä etäinen ja ärtynyt. Muttei koskaan ilkeä. Koska meidän suhteessa vallitsee molemminpuolinen kunnioitus, vaikka olisikin välillä vähän vaikeampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vier3ailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aina sanotaan että lapsia saisi yrittää vain täydellisessä suhteessa. Täydellisiä suhteita ei ole eikä lapsi sitä kaipaa. Lapsi kaipaa vanhempia jotka välittävät hänestä ja toisistaan ja ovat sitoutuneita perheeseen. Kukaan ei takaa ettei täydellinen parisuhde hajoa vauvavuonna. Epätäydellisessä suhteessa elävät epätäydelliset miehet ja naiset ansaitsevat lapsia. Millaisessa maailmassa elämme jos naiset mieluummin jättävät miehensä ja hankkivat lapsia yksin? Enkä nyt syytä ketään yksittäistä naista sillä tottakai erota saa ja yksin saa hankkiutua raskaaksi. Mutta joku tässä asenneilmapiirissä mättää jos ero on aina se helppona ja kätevänä nähty ratkaisu. Vaatimukset parisuhteelle ovat nykyään kovat.
Eron partaalla oleva suhde ei ole hyvä parisuhde. Lapsi ei ole parisuhteen korjaaja tai mt-terapeutti.
itse en kyllä tulkinnut että suhde olisi eron partaalla. Käsi sydämellä, yli 5-10v aviossa olleet, eikö puoliso ole koskaan ollut etäinen ja ärtynyt? Meillä on ainakin tällaisia kausia ollut sekä ennen että jälkeen lasten saannin, ja niistä on selvitty. Mua surettaa palstan ilmapiiri jossa ongelmia ei käsitellä. Ainoa vaihtoehto on joko "alistua huonoon suhteeseen", jossa mies leimataan mt-ongelmaiseksi, narsistiksi jne, tai autuas ero ja isättömän lapsen hankkiminen hedelmöityshoidoilla. Ne hoidot on kalliita kuulkaa, ja itse ainakin rakastan omaa isääni vaikka hän onkin etäinen ja hankala. Tuntemalla hänet tunnen enemmän myös itseäni. Edelleen en syytä ketään joka haluaa yrittää lasta yksin. Mutta en ymmärrä miten se olisi automaattisesti helpompi tie kuin hankalakaan isä.
Tällä hetkellä apn suhteessa käsitellään ongelmia niin, että mies kiukuttelee ja ap hyssyttelee. Kerroppa miten tämä on parempi kun esim erota? Itse en alkaisi kouluttamaan aikuista miestä käsittelemään ongelmia eri tavalla, jos ei vielä tuossa iässä ole oppinut, ettei ilkeily ja mykkäkoulu ole aikuisen ihmisen käytöstä, niin tervemenoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vier3ailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aina sanotaan että lapsia saisi yrittää vain täydellisessä suhteessa. Täydellisiä suhteita ei ole eikä lapsi sitä kaipaa. Lapsi kaipaa vanhempia jotka välittävät hänestä ja toisistaan ja ovat sitoutuneita perheeseen. Kukaan ei takaa ettei täydellinen parisuhde hajoa vauvavuonna. Epätäydellisessä suhteessa elävät epätäydelliset miehet ja naiset ansaitsevat lapsia. Millaisessa maailmassa elämme jos naiset mieluummin jättävät miehensä ja hankkivat lapsia yksin? Enkä nyt syytä ketään yksittäistä naista sillä tottakai erota saa ja yksin saa hankkiutua raskaaksi. Mutta joku tässä asenneilmapiirissä mättää jos ero on aina se helppona ja kätevänä nähty ratkaisu. Vaatimukset parisuhteelle ovat nykyään kovat.
Eron partaalla oleva suhde ei ole hyvä parisuhde. Lapsi ei ole parisuhteen korjaaja tai mt-terapeutti.
itse en kyllä tulkinnut että suhde olisi eron partaalla. Käsi sydämellä, yli 5-10v aviossa olleet, eikö puoliso ole koskaan ollut etäinen ja ärtynyt? Meillä on ainakin tällaisia kausia ollut sekä ennen että jälkeen lasten saannin, ja niistä on selvitty. Mua surettaa palstan ilmapiiri jossa ongelmia ei käsitellä. Ainoa vaihtoehto on joko "alistua huonoon suhteeseen", jossa mies leimataan mt-ongelmaiseksi, narsistiksi jne, tai autuas ero ja isättömän lapsen hankkiminen hedelmöityshoidoilla. Ne hoidot on kalliita kuulkaa, ja itse ainakin rakastan omaa isääni vaikka hän onkin etäinen ja hankala. Tuntemalla hänet tunnen enemmän myös itseäni. Edelleen en syytä ketään joka haluaa yrittää lasta yksin. Mutta en ymmärrä miten se olisi automaattisesti helpompi tie kuin hankalakaan isä.
Kyllä, puolisoni on ollut välillä etäinen ja ärtynyt. Muttei koskaan ilkeä. Koska meidän suhteessa vallitsee molemminpuolinen kunnioitus, vaikka olisikin välillä vähän vaikeampaa.
Kantapään kautta oppineena sanoisin, että juuri tuo molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus on ihan ratkaiseva suhteen toimivuuden kannalta. Puolisoaan kunnioittava ja arvostava mies ei esimerkiksi jätä puolisoaan yksin selviämään vauvan kanssa synnytyksestä puolikuolleena edes silloin, kun se puoliso ärsyttää. Puolisoaan halveksuva mies taas tekee niin silmäänsä räpäyttämättä ihan vaan koska voi ja huvittaa. Ei varmaan tarvitse kertoa, kumman tyyppisen miehen kanssa erehdyin hankkimaan lapsen.
AP:ta kehottaisin miettimään, arvostaako ja kunnioittaako mies sinua. Ilkeily ei kuulosta kovin hyvältä, mutta itse tiedät paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä itsekästä, mutta jos ikä on sulla jo paljon, niin tekisin sen lapsen (ja katuisin, etten aiemmin mokomasta miehestä eroon päässyt)
Se lapsi on ihmiselle niin oleellisen tärkeä asia.
Jaa.
Puoli vuotta yrittäneet eli 6 kiertoa, että entäs jos tän kanssa ei vauvaa edes tule?
Jääkö sittenkin?
Ei se suhteen pituus....
Usein dopivasss iässä ja elämäntilanteessa asiat sujuu uudessa suhteessa nopeastikin. Usein on taustalla pidempi suhde. Josta on varmaan jotain opittu.
Mutta aapee, ehkä sä keskustelet kumppanisi kanssa, että mikä teidän juttu yleensä on.
Ole avoin. Et menetä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä jo kaksi mammaa kertoo tehneensä lapsen ja vasta sen jälkeen mies muuttui. Joopa joo. Ette vaan halunneet nähdä sitä huonoa käytöstä jo ennen lasta.
Kukaan ei pysty vuosikausia, edes vuotta feikkaamaan jotain muuta mitä on.
Ap tuntee varmaan miehensä ja sisällään tietää kyllä kannattaako lasta tehdä sen miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vier3ailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aina sanotaan että lapsia saisi yrittää vain täydellisessä suhteessa. Täydellisiä suhteita ei ole eikä lapsi sitä kaipaa. Lapsi kaipaa vanhempia jotka välittävät hänestä ja toisistaan ja ovat sitoutuneita perheeseen. Kukaan ei takaa ettei täydellinen parisuhde hajoa vauvavuonna. Epätäydellisessä suhteessa elävät epätäydelliset miehet ja naiset ansaitsevat lapsia. Millaisessa maailmassa elämme jos naiset mieluummin jättävät miehensä ja hankkivat lapsia yksin? Enkä nyt syytä ketään yksittäistä naista sillä tottakai erota saa ja yksin saa hankkiutua raskaaksi. Mutta joku tässä asenneilmapiirissä mättää jos ero on aina se helppona ja kätevänä nähty ratkaisu. Vaatimukset parisuhteelle ovat nykyään kovat.
Eron partaalla oleva suhde ei ole hyvä parisuhde. Lapsi ei ole parisuhteen korjaaja tai mt-terapeutti.
itse en kyllä tulkinnut että suhde olisi eron partaalla. Käsi sydämellä, yli 5-10v aviossa olleet, eikö puoliso ole koskaan ollut etäinen ja ärtynyt? Meillä on ainakin tällaisia kausia ollut sekä ennen että jälkeen lasten saannin, ja niistä on selvitty. Mua surettaa palstan ilmapiiri jossa ongelmia ei käsitellä. Ainoa vaihtoehto on joko "alistua huonoon suhteeseen", jossa mies leimataan mt-ongelmaiseksi, narsistiksi jne, tai autuas ero ja isättömän lapsen hankkiminen hedelmöityshoidoilla. Ne hoidot on kalliita kuulkaa, ja itse ainakin rakastan omaa isääni vaikka hän onkin etäinen ja hankala. Tuntemalla hänet tunnen enemmän myös itseäni. Edelleen en syytä ketään joka haluaa yrittää lasta yksin. Mutta en ymmärrä miten se olisi automaattisesti helpompi tie kuin hankalakaan isä.
Tällä hetkellä apn suhteessa käsitellään ongelmia niin, että mies kiukuttelee ja ap hyssyttelee. Kerroppa miten tämä on parempi kun esim erota? Itse en alkaisi kouluttamaan aikuista miestä käsittelemään ongelmia eri tavalla, jos ei vielä tuossa iässä ole oppinut, ettei ilkeily ja mykkäkoulu ole aikuisen ihmisen käytöstä, niin tervemenoa.
Kouluttamaan?
Meinaako aapee hyssytellä seuraavakin suhteet?
Suu auki. Asia pöydälle. Muuttakaa tapanne toimia.
Peli auki.
Kumpikin yrittää olka kuin kusi sukassa.
Kumpikin tekee sen omalla tavallaan. Eihän teidän ole pakko olla kimpassa vai onko?
Karua aikaa kun kello tikittää. Tämä suhde saattaa olla sun ainoa mahdollisuus lapseen. Jos molemmat sitä haluaa todella paljon ja suhteella on potentiaalia tulla vielä edes ok:ksi en suosittele eroamaan vielä vaan tekemään lapsen tässä suhteessa ja katsomaan miten asiat etenee. Jos taas ehjä ydinperhe on paljon tärkeämpi kuin lapsi, on parempi ottaa riski ja lähteä etsimään erittäin nopeasti uutta. Siinä on kyllä isot riskit ettei ehdi löytää ketään parempaa tai että ei ehdi tutustua niin hyvin, että tietää todella sen uuden ihmisen huonot puolet.
Samassa tilanteessa vähän kuin olen, niin on näitä tullut mietittyä.
Tässä tilanteessa älä vaan erehdy tekemään lapsia.
Juu, tehkää se lapsi ja erotkaa. Yksinhuotajiahan riittä ja saat elarit.