Lapsi vai ero

Vierailija kirjoitti:

Ehkä itsekästä, mutta jos ikä on sulla jo paljon, niin tekisin sen lapsen (ja katuisin, etten aiemmin mokomasta miehestä eroon päässyt)

Se lapsi on ihmiselle niin oleellisen tärkeä asia.

Samaa ajattelen. Ehkä itsekästä, mutta silti. Itse en haluaisi hankkia lasta yksin hoidoilla ja haluan että lapsellani on oikea isä ja isän puolen sukua elämässään. En paheksu hedelmöityshoitoja yksin, mutta minulle ne eivät ole vaihtoehto. Toki aloittajan tilanteessa varmaan parisuhdeterapia yms. olisi paikallaan. Lapsi ei kärsi jos molemmat vanhemmat huolehtivat hänestä parhaalla mahdollisella tavalla ja käyttäytyvät hänen nähden.

Mikset voisi hankkia lasta itsenäisesti? Ostat siittiöt joltain klinikalta ja näin päin pois. Raskastahan se yksinhuoltajan arki on, mutta vielä raskaampaa on vauva-arki yhdistettynä huonoon parisuhteeseen. Voit aivan hyvin löytää hyvän miehen vielä sittenkin kun sinulla on se lapsi. 

Ei missään nimessä lasta huonoon suhteeseen! Asiassa ei ole mitään lieventäviä asianhaaroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä ole yllätys, että kiilusilmäiset palstamammat täällä kehottavat eroamaan. Se on se heidän vakiovastaus aina.

Täällä on paljon viisaita, vanhoja mammoja jotka ovat eläneet ja tehneet valintoja. Olin itse ollut samassa tilanteessa kuin ap, nyt 20v myöhemmin voin sanoa että valintani kaduttaa ja toivon että pystyn edes jonkun pelastamaan samalta helvetiltä jonka minä elin läpi.

Eroa ap. Jossakin on joku, joka oikeasti rakastaa sinua. Ei missään nimessä lasta tuohon tilanteeseen!

Lässytilässyti. Kuvittelet tietäväsi mikä kenellekin on parasta. Sinä et voi sitä tietää. Tuollaiset eroa-kehoitukset ovat täydellisen edesvastuuttomia.

Varmaan eroaisin ja yrittäisin hedelmöityshoidoilla saada lasta.

En tekisi lasta miehen kanssa, koska jos hän ei vaikuta aivan superhyvältä isämateriaalilta, on tukena, apuna, on luotettava ja ihana ym, voi huonolla tuurilla käydä niin, että mies saa lapsesta keinon kyykyttää toista vanhempaa, puhuu lapselle äidistä pahaa ym ym. En ottaisi sitä riskiä.

Kaverilla on kissa, joka oli sisäkissana hankala ja saattoi jopa hyökätä yllättäen kimppuun. Muuttivat maalle ja kissa on nykyisin ulkokissa. Yöt sisällä mutta saa ulkoilla vapaasti. Kissa on täysin eri eläin. Makoilee sisällä,tyytyväisenä, tulee lähelle, kaipaa rapsutuksia ja on todella rauhallinen. Todennäköisesti kissasi on turhaantunut toimettomuuteen ja purkaa sitä eri tavoin.

Mitään en kadu elämässäni niin kovin kuin sitä, että hankin lapsen todella veemäisen miehen kanssa. Hän ei tietenkään ollut ilkeä ja inhottava ennen lapsen syntymää, mutta sen jälkeen senkin edestä. Olen saanut käydä aikamoisen helvetin läpi, että olen saanut elämäni ja turvallisuuteni edes jossain määrin takaisin, rahaa oikeustaisteluihin ja eksän aiheuttamaan kiusaan on uponnut kymmeniä tuhansia. Vielä joudun aika kauan kestämään ilkeilyviestejä ja perumaan menojani viime tipassa, kun eksä ei jaksakaan nähdä lasta sovittuna aikana. En siis todellakaan suosittele lapsen hankkimista ikävän ihmisen kanssa, ennemmin yksin. Vauva-arki on itsessään tarpeeksi raskasta, siihen ei tarvita lisärasitteita energiaa vievästä kumppanista.

Outoa että suhde on huono ja mies ilkeä, mietitte eroa, ja silti yritätte lasta. Eihän se nyt noin voi olla..? Menikö silloin hyvin, kun päätitte että lapsi saa tulla?

Miehessä on varmaan jotain hyvääkin kun hänet olet valinnut ja lapsenkin olet valmis hänen kanssa tekemään, ja toisaalta itsessäsi ehkä myös syytä ongelmiin?

Huonoon suhteeseen ei kannata tehdä lasta, mutta joku jo sanoikin että täydellistä suhdetta ei olekaan.

Kaikissa parisuhteissa on nousu ja laskukausia, varsinkin pitkissä parisuhteissa. Toisaalta, jos olette tunteneet toisenne pitkään ja luottamusta on, ei mikään varmaan estä, etteikö suhde voisi taas kukoistaa. Auttaisiko jos ottaisitte yhteisen irtioton arjesta. Koronavuosi on ollut monelle pitkä ja raskas ja siihen liittyvä stressi voi heijastua parisuhteeseen. Ehkä kannattaisi antaa teille vielä mahdollisuus ja katsoa mihin se johtaa. Jos saatte suhteenne kuntoon, voi kaikki kääntyä vielä hyvin. Lasta ei kuitenkaan kannata tehdä suhteen pelastajaksi, sillä vauvavuodet ovat usein raskaita sekä vanhemmille että parisuhteelle.

Et muuten kertonut minkä ikäisiä olette. Se auttaisi suhteuttamaan tilannettanne.

Ero. Lasta ei pidä tehdä huonoon suhteeseen. Maailma on täynnä miehiä ja lapsen voi tehdä yksinkin.

Suosittelen, että lähdet johonkin matkalle. Ota etäisyyttä. Kaukaa näkee paremmin lähelle. Itse olin tuollaisessa tilanteessa ja tein lapsen. Mieskin sitä kovasti halusi. Olin varautunut yksinhuoltajuuteen. Mutta syntyikin lapsi, jolla oli erityisiä tarpeita ja tutkimuksissa rampattiin jatkuvasti. Sukulaiset olivat etukäteen innoissaan tulevasta lapsesta, mutta (erityisen) lapsen syntymän jälkeen apua ei tullutkaan mistään yhtään minuuttia. Olin umpikujassa. En voinutkaan erota, koska en olisi pärjännyt lapsen kanssa yksin ilman turvaverkkoa. Suositelen sinua myös ajattelemaan järjellä. Jos mies on huippuälykäs eli tulisi hyvät geenit, voit ehkä tehdä lapsen. Muuton älä. Empaattikyvytön mies on sitä jatkossakin, sekä sinua että lasta kohtaan, ja olet entistäkin pahemmassa umpikujassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei tarvii ihmetellä miksi lapset ja nuoret voivat huonosti kun tälläiset ihmiset lisääntyvät, ihan hälläväliä meiningillä.

Lapset ja nuoret voivat ihan hyvin muunlaisissakin perheissä kuin ydinperheessä.

Jos on viime hetket käsillä lapsen tekoon niin tekisin sen.

Valmistautuisin siihen että tekisin lapsen yksin.

Voihan olla että suhde korjaantuu ja jatkatte onnellisina yhdessä mutta tuossa tilanteessa varautuisin yksinhuoltajuuteen jos eroa jo nyt mietitte?

Jos olet siihen (mahdolliseen yksinhuoltajuuteen) valmis, haluat lapsen ja mieskin lapsen haluaa (et jätä selän takana ehkäisyä pois) niin lähtisin yrittämään.

Ap:n kannattaa miettiä, että jatkuvasti ilkeä mies on persoonallisuushäiriöinen ja tekee erosta helvetin ja voi jopa tappaa lapsen. Näitä lasten tappamisia erotilanteissa on niin paljon, esim. tämä Espanjan tapaus juuri äsken, Iiro Seppäsen vaimon lapset, Suomessa tummaihoisen miehen lapsi päiväkodissa, thaimaalainen nainen, punavuorelainen yritysjohtaja, joka tappoi koko perheensä jne.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkäät paskiaiset hankkii lapsen huonoon parisuhteeseen. Mikäpä siinä, kyllähän tähän maailmaan huonosti voivia lapsia edelleen mahtuu... 😥

Tarkoittaako huono parisuhde nyt huonoa parisuhdetta aina? Tarkoittaako huono parisuhde huonoa vanhemmuutta ja perhettä? Tarkoittaako hyvä parisuhde hyvää vanhemmuutta ja perhettä? Entä Tarkoittaako hyvä parisuhde nyt hyvää parisuhdetta jatkossa? Ihmiset ovat minusta tosi mustavalkoisia täällä. En tiedä mistä se johtuu.

Jätä se sika.

Ei parisuhteen nyt täydellinen tarvitse olla, jotta lapsia voisi yrittää yhdessä saada mutta jos tilanne on kertomasi mukaan se, että mies ei nauti seurastasi, on ilkeä ja etäinen, niin en kyllä ymmärrä miksi ihmeessä haluat itsekään olla hänen kanssaan?!

Vier3ailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aina sanotaan että lapsia saisi yrittää vain täydellisessä suhteessa. Täydellisiä suhteita ei ole eikä lapsi sitä kaipaa. Lapsi kaipaa vanhempia jotka välittävät hänestä ja toisistaan ja ovat sitoutuneita perheeseen. Kukaan ei takaa ettei täydellinen parisuhde hajoa vauvavuonna. Epätäydellisessä suhteessa elävät epätäydelliset miehet ja naiset ansaitsevat lapsia. Millaisessa maailmassa elämme jos naiset mieluummin jättävät miehensä ja hankkivat lapsia yksin? Enkä nyt syytä ketään yksittäistä naista sillä tottakai erota saa ja yksin saa hankkiutua raskaaksi. Mutta joku tässä asenneilmapiirissä mättää jos ero on aina se helppona ja kätevänä nähty ratkaisu. Vaatimukset parisuhteelle ovat nykyään kovat.

Eron partaalla oleva suhde ei ole hyvä parisuhde. Lapsi ei ole parisuhteen korjaaja tai mt-terapeutti.

itse en kyllä tulkinnut että suhde olisi eron partaalla. Käsi sydämellä, yli 5-10v aviossa olleet, eikö puoliso ole koskaan ollut etäinen ja ärtynyt? Meillä on ainakin tällaisia kausia ollut sekä ennen että jälkeen lasten saannin, ja niistä on selvitty. Mua surettaa palstan ilmapiiri jossa ongelmia ei käsitellä. Ainoa vaihtoehto on joko "alistua huonoon suhteeseen", jossa mies leimataan mt-ongelmaiseksi, narsistiksi jne, tai autuas ero ja isättömän lapsen hankkiminen hedelmöityshoidoilla. Ne hoidot on kalliita kuulkaa, ja itse ainakin rakastan omaa isääni vaikka hän onkin etäinen ja hankala. Tuntemalla hänet tunnen enemmän myös itseäni. Edelleen en syytä ketään joka haluaa yrittää lasta yksin. Mutta en ymmärrä miten se olisi automaattisesti helpompi tie kuin hankalakaan isä.

Moi ap,  ja taas sun miehesi on ärtynyt jne.

Näitä samoja juttuja teet tänne palstalle kymmeniä viikossa.

Elätkö sinä jatkuvasti maanisessa tilassa?  Muutoin tuota ei yksikään järkevä ihminen käsitä?

Kai sinä itsekin tiedät ettei tämä sun touhuamisesti palstalla ole aivan normaalia?

Tai sitten olet joku toimittaja joka epätoivoissaan Sanoman takia lykkii näitä kehnoja provoja kovalla vauhdilla palstalle.

Minä sinuna tekisin lapsen. Tuttu isä jonka geenit tiedossa eikä tarvitse jonottaa tai maksaa kalliita itsellisen naisen hoitoja. Jos ei homma toimi niin mies luiskaan. Ei ole optimaalinen tilanne lapselle, mutta lapsiunelma on niin vahva etten ainakaan itse olisi siitä luopunut mistään hinnasta.

Minäpä neuvon sinua ap.

Lähde käppäseen tältä palsalta, ainakin joksin aikaa.

Näin annat tilaa todellisille asiallisille keskusteluille parisuhteista, lapsista  ja muistakin kiinnostavista asioista.

Sä pörräät täällä jatkuvaseti samanlaisten juttujesi kanssa, joista teete useita aloituksia päivässä.

Olen samaa tuon erään kommentoijan kanssa: Ehkä olet Sanoman toimittaja, joka epätoivoisesti yrittää saada elämää ja kommentteja palstalla, niiltä kaikkein tyhmmiltä palsalaisilta ja pitää näin palstaa hengissä ja lisätä palstan kiinnostusta.

Tyhmät typyt kun tarttuvat kaikkeen kakkaan, mistä he voivat sanoa mielipiteensä.