Lue keskustelun säännöt.
Apua rikosilmoituksen tekemiseen: lähisuhdeväkivalta ja vaino
17.06.2021 |
Sekä minulle että lapselle on selitelty tekijän toimintaa aina kovin ymmärtäväisesti. 'No isillä oli vaan vähän huono päivä.' ' Turhautumista, semmosta.' 'Silloin tällöinhän kaikilla tulee sanottua vähän mitä sattuu.' 'Kyllä isi välittää, se ei vaan ymmärtänyt, että sulle tulee paha olo.' 'No ei se varmaan niitä uhkauksia toteuta kumminkaan.'
Lapsikin on jo ihan turta, kun kukaan ei ymmärrä vallankäytön dynamiikkaa ja sitä, minkälaista on elää jatkuvassa pelossa ja kauhussakin.
En jaksaisi (ei lapsi jaksa) enää yhtään tutkimattajättämispäätöstä sillä perusteella, että kyseessä on huoltoriita, joka ei kuulu kenellekään. Kyseessä ei ole huoltoriita tai normaali eron jälkeinen riitely, koska väkivalta alkoi jo raskausaikana ja lopullisesti irrottauduin miehestä nimenomaan koko ajan pahenevan väkivallan vuoksi, joka sittemmin muutti muotoaan vainoksi. Nyt kohteena on lapsi.
Suomi on saanut pitkän listan moitteita (GREVIO) naisiin kohdistuvan väkivallan tunnistamisen puutteista ja siitä, ettei tekijöitä saateta vastuuseen. Kyllä kaikki rientävät kilvan siunailemaan, kuinka Turkki on julma vastustaessaan Istanbulin sopimusta, jonka tavoitteena on suojella perheväkivallan uhreja, mutta ei sitä, että Suomi on kyllä ratifioinut sopimuksen, mutta käytännössä tilanne on ihan hirveä.
Pitäisi olla ihmisoikeus saada elää ilman pelkoa.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Olen samassa tilanteessa. Ota yhteyttä rikosuhripäivystykseen, naisten linjaan, nollalinjaan. Hae ensimmäiseksi itsellesi jokin tukijalka, esim terapia. Joku, joka uskoo sinua, on sinua varten ja jolle voit puhua. Sen jälkeen voit lähteä etsimään käytännön neuvoja. Tosi mielelläni jakaisin kokemuksia.
Uskaltaisitko kirjoittaa minulle?
vuosiavainottu (at) gmail.com ilman välejä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan näin.
Twitterissä ministerit pääministeriä myöten kauhistelivat ja tuomitsivat Sipilän pahoinpitelyn, joka sittemmin paljastui aivan muuksi. Resurssia ja myötäelämistä riittää. Samaan aikaan me elämme vuosia kuin vankina. Eräässä lopputyössä verrattiin pakottavaa kontrollia panttivankina olemiseen sillä erotuksella, että vallankäyttäjällä on lisäksi käytettävänään kaikki henkilökohtainen, haavoittava tieto uhrista, jolla saa piinasta ja kauhusta vielä paljon hirveämpää. Kun sitten vielä lapsi joutuu elämään tällaisessa tilanteessa, on kaksoistandardius vielä räikeämpi.
Miten voimme pitää itseämme heikoimmista välittävänä, tasa-arvoisena tai edes sivistyneenä kansana?