Kertooko riitely muka luottamuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Luottamuksesta en ole kyllä kuullut, mutta jotkut sanovat, että riitely "puhdistaa ilmaa".

Riitely puhdistaa ilmaa, ellei osata kommunikoida sen puolison kanssa keskustellen arjessa. Riskinä voi silti olla, että vähemmän kontrolloiva jää riidassa alikynteen, eikä koe saavansa itseään nähdyksi, kuulluksi ja ymmärretyksi.

Haastavan asian käsittelyä ei tulisi lykätä vain sen vuoksi, että pelkää riitelyä.

Riidan lopputulos harvoin on parempi kuin silloin, jos eri mieltä olevat osapuolet pyrkivät yhdessä löytämään parhaan ratkaisun.

Omaa tunnetilaa kannattaa opetella säätelemään. Kaikki yleistyksey provosoivat, kuten : aina, ikinä tai ei koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni oppi huutamaan uuden naisensa kanssa. Jossain vaiheessa hän alkoi huutamaan minulle väittäen, että huutaminen on normaalia vuorovaikutusta. Kuinka moni on oikeesti tätä mieltä?

Miksi hankkiudut tilanteisiin, joissa exäsi huutaa sinulle? Sanoisin kyllä että mulle et huuda, jos et osaa normaalisti puhua niin häviä.

Mieluummin reilu riita kuin asioiden lakaiseminen kokonaan maton alle. Tai jatkuva odotus ja kuvitelma, että oinen kyllä huomaa mitä olen vailla ennemmin ja myöhemmin. parempi vain olla ki-l-t-t-i   Ja tai aloitaa mykkäkoulua ja olla sanomatta toiselle yhtään mitään. koska äänen korottaminen on niin kovin alkukantaista.   

Vierailija kirjoitti:

Lasten kohdalla pitää paikkansa, mutta aikuisten pitäisi osata kohdata ongelmat muutoin kuin riitelemällä.

Tämän minäkin olen kuullut: lapsi luottaa aikuiseen, jolle se uskaltaa kiukutella. Ei koske aikuisten välisiä suhteita. Aikuisten luottamus mitataan ihan eri mittareilla.

Riitely on kypsymättömyyttä, eri mieltä voi olla ilman sitäkin ja silti tuoda näkemyksensä esille.

Exän mielestä riitelyyn kuului sovintoseksi eli joskus tuntui, että riiteli siitä ilosta, että tiesi kohta anteeksiannon hetken koittavan. Minä opin toteamaan, että riidan jälkeen ei kiinnosta (vaikka viikon kaikkina edellisinä päivinä olisi kiinnostanut) ja ihmeesti se vähensi riitahalukkuutta.

Periaatteessa kyllä. Eihän lapsikaan yleensä kiukuttele kunnolla aikuiselle, jota hän ei koe turvalliseksi. Ei uskalla, koska ei luota siihen, että aikuinen osaa ottaa sen kiukuttelun vastaan eikä hylkää. Miksipä sama ei pätisi aikuisiinkin. Toki se, onko aikuisten fiksua riidellä rajusti, on sitten toinen tarina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kohdalla pitää paikkansa, mutta aikuisten pitäisi osata kohdata ongelmat muutoin kuin riitelemällä.

Tämän minäkin olen kuullut: lapsi luottaa aikuiseen, jolle se uskaltaa kiukutella. Ei koske aikuisten välisiä suhteita. Aikuisten luottamus mitataan ihan eri mittareilla.

Kyllä se aikuisellakin kertoo luottamuksesta, että uskaltaa näyttää myös ne negatiiviset puolensa toiselle. Riitelynhän ei tarvitse olla mitään pää punaisena toisille huutamista, vaikka moni sen niin käsittääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kohdalla pitää paikkansa, mutta aikuisten pitäisi osata kohdata ongelmat muutoin kuin riitelemällä.

Tämän minäkin olen kuullut: lapsi luottaa aikuiseen, jolle se uskaltaa kiukutella. Ei koske aikuisten välisiä suhteita. Aikuisten luottamus mitataan ihan eri mittareilla.

Kyllä se aikuisellakin kertoo luottamuksesta, että uskaltaa näyttää myös ne negatiiviset puolensa toiselle. Riitelynhän ei tarvitse olla mitään pää punaisena toisille huutamista, vaikka moni sen niin käsittääkin. 

Valitettavasti luotamus ei tarkoita sitä, että kukaan jaksaisi riitelijää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kohdalla pitää paikkansa, mutta aikuisten pitäisi osata kohdata ongelmat muutoin kuin riitelemällä.

Tämän minäkin olen kuullut: lapsi luottaa aikuiseen, jolle se uskaltaa kiukutella. Ei koske aikuisten välisiä suhteita. Aikuisten luottamus mitataan ihan eri mittareilla.

Kyllä se aikuisellakin kertoo luottamuksesta, että uskaltaa näyttää myös ne negatiiviset puolensa toiselle. Riitelynhän ei tarvitse olla mitään pää punaisena toisille huutamista, vaikka moni sen niin käsittääkin. 

Valitettavasti luotamus ei tarkoita sitä, että kukaan jaksaisi riitelijää.

Ai? Kyllä minä jaksan miestäni, vaikka välillä riidelläänkin. Ei ole mitään tarvetta esittää jotain mitä ei olla. Ollaan räiskyviä persoonia ja välillä kipinät sinkoilee. Mutta ei se tahtia haittaa. Ne kipinät kun toisessa mielessä sinkoilee myös mm. makkarin puolella. Tasapaksu hymistely ei ole meidän juttumme, vaikka ymmärrämme, että se joillekin sopii. Ihan kaikkien kanssa en kehtaa olla räiskyvä itseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun eksäni oppi huutamaan uuden naisensa kanssa. Jossain vaiheessa hän alkoi huutamaan minulle väittäen, että huutaminen on normaalia vuorovaikutusta. Kuinka moni on oikeesti tätä mieltä?

Miksi hankkiudut tilanteisiin, joissa exäsi huutaa sinulle? Sanoisin kyllä että mulle et huuda, jos et osaa normaalisti puhua niin häviä.

Eksän kouluttaminen kesti hetken, ennen kuin hän oppi, että minulle ei huudeta. Kerrankin jouduin lyömään luurin kymmenen kertaa korvaan, kun hän aloitti soiton huutamalla. Sanoin, että soittakoon sitten, kun kykenee puhumaan huutamatta. Kymmenennellä kerralla onnistui.

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Eihän lapsikaan yleensä kiukuttele kunnolla aikuiselle, jota hän ei koe turvalliseksi. Ei uskalla, koska ei luota siihen, että aikuinen osaa ottaa sen kiukuttelun vastaan eikä hylkää. Miksipä sama ei pätisi aikuisiinkin. Toki se, onko aikuisten fiksua riidellä rajusti, on sitten toinen tarina. 

Kyllä minä olen riidellyt ja huutanut eksälleni, vaikka olen joutunut pelkäämään, mitä tulee takaisin…. En siis todellakaan ole luottanut, mutta kun hermo menee, niin siinä ei luottamuksia mietitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Periaatteessa kyllä. Eihän lapsikaan yleensä kiukuttele kunnolla aikuiselle, jota hän ei koe turvalliseksi. Ei uskalla, koska ei luota siihen, että aikuinen osaa ottaa sen kiukuttelun vastaan eikä hylkää. Miksipä sama ei pätisi aikuisiinkin. Toki se, onko aikuisten fiksua riidellä rajusti, on sitten toinen tarina. 

Kyllä minä olen riidellyt ja huutanut eksälleni, vaikka olen joutunut pelkäämään, mitä tulee takaisin…. En siis todellakaan ole luottanut, mutta kun hermo menee, niin siinä ei luottamuksia mietitä.

No impulssikontrollinpuutteesta kärsivät nyt huutavat vaikka ventovieraalle. Se on nähty aspa työssä :D

Minä luotan mieheeni 100 prosenttisesti. En silti näe tarvett riidellä. Toki asioista sanon, jos on sanomista.

Riitely nousee siitä, kun sanomiset menevät henkilökohtaisuuksiin ja solvaamiseksi. Niin kausn kuin asioista voidaan keskustella asioina, on kyse vain erimielisyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Minä luotan mieheeni 100 prosenttisesti. En silti näe tarvett riidellä. Toki asioista sanon, jos on sanomista.

Riitely nousee siitä, kun sanomiset menevät henkilökohtaisuuksiin ja solvaamiseksi. Niin kausn kuin asioista voidaan keskustella asioina, on kyse vain erimielisyydestä.

Tässä ei nyt varmastikaan tarkoitettu, että luottamus=riitely. Lähinnä pohdittiin sitä, onko riitely joillain pareilla merkki siitä, että luottamusta löytyy. Totta kai luottamusta voi olla ilman riitelyäkin, mutta itsekin ei-riitelijänä olen taipuvainen sille kantille, että jos uskaltaa riidellä itselleen luontaisella tavalla, silloin on luottamus kohdillaan. Toki jos riitely on aina sitä, että epäilee toista jostain, silloin tilanne on toinen. Samoin tietysti väkivallan suhteen. Se ei missään olosuhteissa ole osoitus luottamuksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kohdalla pitää paikkansa, mutta aikuisten pitäisi osata kohdata ongelmat muutoin kuin riitelemällä.

Tämän minäkin olen kuullut: lapsi luottaa aikuiseen, jolle se uskaltaa kiukutella. Ei koske aikuisten välisiä suhteita. Aikuisten luottamus mitataan ihan eri mittareilla.

Kyllä se aikuisellakin kertoo luottamuksesta, että uskaltaa näyttää myös ne negatiiviset puolensa toiselle. Riitelynhän ei tarvitse olla mitään pää punaisena toisille huutamista, vaikka moni sen niin käsittääkin. 

Herää kyse, kiinnostaako ketään pidemmän päälle, jos toisen negatiiviset puolet on sitä riitelemistä, jos asioista voi puhua riitelemättäkin. Riita on riita, oli pää punainen tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kohdalla pitää paikkansa, mutta aikuisten pitäisi osata kohdata ongelmat muutoin kuin riitelemällä.

Tämän minäkin olen kuullut: lapsi luottaa aikuiseen, jolle se uskaltaa kiukutella. Ei koske aikuisten välisiä suhteita. Aikuisten luottamus mitataan ihan eri mittareilla.

Kyllä se aikuisellakin kertoo luottamuksesta, että uskaltaa näyttää myös ne negatiiviset puolensa toiselle. Riitelynhän ei tarvitse olla mitään pää punaisena toisille huutamista, vaikka moni sen niin käsittääkin. 

Valitettavasti luotamus ei tarkoita sitä, että kukaan jaksaisi riitelijää.

Ai? Kyllä minä jaksan miestäni, vaikka välillä riidelläänkin. Ei ole mitään tarvetta esittää jotain mitä ei olla. Ollaan räiskyviä persoonia ja välillä kipinät sinkoilee. Mutta ei se tahtia haittaa. Ne kipinät kun toisessa mielessä sinkoilee myös mm. makkarin puolella. Tasapaksu hymistely ei ole meidän juttumme, vaikka ymmärrämme, että se joillekin sopii. Ihan kaikkien kanssa en kehtaa olla räiskyvä itseni. 

Tuo on sinun elämääsi, ei kaikkien. Räisky huoleti, mutta muista, että ilman rähjäävää luonnettakin voi olla varsin kivaa sängyssä eikä kaikilla erektio edellytä suuttumusta.

Alkuuun pitää määritellä ja tiedostaa mistä riitely johtuuu. ELi ne tekijät jotka on riitaan johtaneeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kohdalla pitää paikkansa, mutta aikuisten pitäisi osata kohdata ongelmat muutoin kuin riitelemällä.

Tämän minäkin olen kuullut: lapsi luottaa aikuiseen, jolle se uskaltaa kiukutella. Ei koske aikuisten välisiä suhteita. Aikuisten luottamus mitataan ihan eri mittareilla.

Kyllä se aikuisellakin kertoo luottamuksesta, että uskaltaa näyttää myös ne negatiiviset puolensa toiselle. Riitelynhän ei tarvitse olla mitään pää punaisena toisille huutamista, vaikka moni sen niin käsittääkin. 

Herää kyse, kiinnostaako ketään pidemmän päälle, jos toisen negatiiviset puolet on sitä riitelemistä, jos asioista voi puhua riitelemättäkin. Riita on riita, oli pää punainen tai ei.

Minulle riita on vain erimielisyys, ei sen kummempaa. Ja erimielisyydet nyt ovat osa elämää. Niiltä ei pitkässä parisuhteessa voi välttyä. Joskus ovat pienempiä, joskus isompia. Joskus vaan ei jaksa olla asiallisen keskusteleva. Siihenkään ei maailma kaadu, kun aina voi jälkikäteen puhua asiat selviksi. Toki jos ärhäkkä riitely on päivittäistä tai viikottaistakaan niin sitten on syytä miettiä, missä vika. 

Vierailija kirjoitti:

Alkuuun pitää määritellä ja tiedostaa mistä riitely johtuuu. ELi ne tekijät jotka on riitaan johtaneeet.

Varmaaan monesti sitä että energia on niin kortilla etttei jaksaisi toistuvasti vaikka nipottaa siitä samasta asiasta niin että vaikka toinen tietäisi kuinka "paljon rankempaa" toisella on ollut niiin kummalla on ollut rankempaa ja milloin asia on liian arkaaa ja joskus menee kuppi vain nurin. Monett asiat on organisoitavissa mutta on myöös asioita joissa vaaditaaan joustoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lasten kohdalla pitää paikkansa, mutta aikuisten pitäisi osata kohdata ongelmat muutoin kuin riitelemällä.

Tämän minäkin olen kuullut: lapsi luottaa aikuiseen, jolle se uskaltaa kiukutella. Ei koske aikuisten välisiä suhteita. Aikuisten luottamus mitataan ihan eri mittareilla.

Kyllä se aikuisellakin kertoo luottamuksesta, että uskaltaa näyttää myös ne negatiiviset puolensa toiselle. Riitelynhän ei tarvitse olla mitään pää punaisena toisille huutamista, vaikka moni sen niin käsittääkin. 

Valitettavasti luotamus ei tarkoita sitä, että kukaan jaksaisi riitelijää.

Ai? Kyllä minä jaksan miestäni, vaikka välillä riidelläänkin. Ei ole mitään tarvetta esittää jotain mitä ei olla. Ollaan räiskyviä persoonia ja välillä kipinät sinkoilee. Mutta ei se tahtia haittaa. Ne kipinät kun toisessa mielessä sinkoilee myös mm. makkarin puolella. Tasapaksu hymistely ei ole meidän juttumme, vaikka ymmärrämme, että se joillekin sopii. Ihan kaikkien kanssa en kehtaa olla räiskyvä itseni. 

Tuo on sinun elämääsi, ei kaikkien. Räisky huoleti, mutta muista, että ilman rähjäävää luonnettakin voi olla varsin kivaa sängyssä eikä kaikilla erektio edellytä suuttumusta.

Niin noh. Missään kohtihan en sanonut, että kaikilla pitää olla samanlaista kuin meillä. Eikä minun miehelläni erektioon vaadita suuttumusta. Harmi, ettet ymmärtänyt tuota kielikuvaa kipinöiden sinkoilusta toisessa mielessä. Minun viestini pointti oli kumota lainaamani kirjoittaja väite siitä, että kukaan ei jaksa riitelijää. Näinhän ei ole, vaan osa pareista riitelee hyvinkin räiskyvästi ja silti jaksavat toisiaan vallan hyvin. Sitä kutsutaan intohimoksi, että tunteet ovat palavia laidasta laitaan. Kaikilla ei toki intohimo ilmene samoin, vaan osa on tasaisempia. Sekin tietysti täysin ok.