Kertooko riitely muka luottamuksesta?
Kaverini riitelee rajusti miehensä kanssa. Sanoo, että se on luottamuksen osoitus.
Luin saman väittämän lehdestä. Ihanko oikeesti näin on?
Kommentit (52)
Useinhan riitely tulee siitä ettei luota. Mustasukkaisuutta ym
Kertoo lapsellisesta temperamentista jommalla kummalla tai molemmilla.
Kyllä aikuisen pitää normaaleissa arjen kompromissi- ja konfliktitilanteissa pystyä pukemaan ratkaisuehdotuksensa rauhallisesti sanoiksi. Siis sen sijaan että huutaisi vaan hieman eri sanoilla: "mä haluuu-uuu-un!".
En usko, että kertoo. En ole riidellyt vielä kertaakaan miesystäväni kanssa. Yhdessä kohta 1 vuosi. Luottamus on vahva molemmin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Riitely osoittaa jomman kumman tai molempien joustamattomuutta suhteessa.
Osoitaa myös kypsymättömyyttä. Aikuisten ihmisten pitäisi osata väitellä niin, että hallitsee tunteensa. Ei sen pitäisi mennä riitelyksi tai huutamiseksi.
Luottamuksesta en ole kyllä kuullut, mutta jotkut sanovat, että riitely "puhdistaa ilmaa".
Ei kaikki riitely ole huutamista.
Jonkinlaista läheisyyttä ja rehellisyyttä edellyttää se että voidaan olla avoimesti eri mieltä. Kummallakin on oma tahtonsa.
Huolestuttavaa on just se että toisella ei ole selkeää omaa tahtoa, persoonaa. Joo olen koettanut seurustella tämmöisen kanssa.
Kyllä riitelykyky voi olla siis hyväkin merkki, eri asia jos riitelystä tulee tapa ei osata sopia eikä helliä tunteita kyetä ilmaisemaan.
Vierailija kirjoitti:
Luottamuksesta en ole kyllä kuullut, mutta jotkut sanovat, että riitely "puhdistaa ilmaa".
Silloin se puhdistaa, jos muuten ei voi sanoa mikä mättää. Itse en ole riidellyt, mutta useamman kerran on pitänyt ottaa puheeksi asiat, jotka on jääneet vaivaamaan. Asiat on näin hoituneet. Kaikilla ei hoidu, vaan sitten joku päivä räjähtää.
Miulle terapeutti joskus vastas hyvin kun ihmettelin olenko jotenkin tylsä kumppani kun en tykkää huutaa ja paiskoa asioita ja riidellä mieheni kanssa naama punaisena. Kun jokapaikassa toitotetaan kuinka temperamentti takaa intohimon ja kunnon riidan päälle syttyy intohimon liekit ja mitä vielä. Terapeutti vaan totesi siihen, että mulla on sen verran rankkoja asioita taustalla, että en vaan jaksa pillastua turhista ja keskustelu onkin aina tärkeämpää ja rakentavampaa. Se ettei huudeta ja raivota ei tarkota etteikö voisi olla konflikteja ja erimielisyyksiä. Aikuisessa ja hyvässä suhteessa riitelee ajoittain asiat eivätkä ihmiset.
Kuinka moni tollainen huutosuhde oikeasti kestää pitkään ja molemmat on myös tyytyväisiä? en oo törmännyt ite yhteenkään. Eiköhän tuo oo elokuvista ja mediasta temmattua höpöhöpö draamaa. Ja kertoo huonosta kommunikointitaidosta ennemmikkin.
Tavallaan joo ymmärrän. Jos luottaa suhteeseen niin silloin uskaltaa olla oma itsensä ja riidellä "täysillä". Silloin tietää, että toinen ei ole menossa minnekkään. Mutta vaarallista peliähän se on. Molempien täytyy suhteessa tietää missä mennään.
Lasten kohdalla pitää paikkansa, mutta aikuisten pitäisi osata kohdata ongelmat muutoin kuin riitelemällä.
Jos riidellessä mennään henkilökohtaisuuksiin ja haukutaan toista - onko riitely silloinkin luottamuksen osoitus?
Riitely on kommunikaatio-ongelma. Sitä ei tarvita eikä se osoita muuta kuin kehittymisen tarpeen.
Riita voi syntyä, kun toinen tekee omat rajansa selväksi toisen osapuolen niitä loukatessa. Jos rajoja loukannut ei ymmärrä tilannetta tai pyydä anteeksi, riita voi olla väistämätön. Turvallisessa suhteessa riitaa ei tarvitse pelätä, eikä siinä loukata toista.
Vierailija kirjoitti:
Riita voi syntyä, kun toinen tekee omat rajansa selväksi toisen osapuolen niitä loukatessa. Jos rajoja loukannut ei ymmärrä tilannetta tai pyydä anteeksi, riita voi olla väistämätön. Turvallisessa suhteessa riitaa ei tarvitse pelätä, eikä siinä loukata toista.
Mitä kun jotlut riitelevät viikossa monta kertaa?
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kertoo. En ole riidellyt vielä kertaakaan miesystäväni kanssa. Yhdessä kohta 1 vuosi. Luottamus on vahva molemmin puolin.
Niin vielä... kysytään vaikka 20 vuoden päästä uudelleen.
Minun mielestäni riitely on aina riitelyä vallasta: kumpi on oikeassa, kumpi saa päättää.
Luottamuksesta se kertoo siinä mielessä, että kumpikaan ei ole alistetussa asemassa. Molemmat uskaltavat haastaa valtaapitävän.
Sitä en tosin ymmärrä, miksi suhteessa on valta-asetelma, joka pitää haastaa.
Ei todellakaan kerro. Ollaan oltu yhdessä 13 vuotta, eikä ole tarvinnut kovaäänisesti riidellä mistään. Keskustellaan asiat läpi, molemmat osaa puhua, joten puhutaan, kerrotaan omat katsantokantamme ja tehdään kompromissi tai toinen taipuu toisen puolelle.
Ei ole ollut tarvetta ahdistaa toista huutamalla, minusta taas keskustelu ei ole riitelyä.
Minun eksäni oppi huutamaan uuden naisensa kanssa. Jossain vaiheessa hän alkoi huutamaan minulle väittäen, että huutaminen on normaalia vuorovaikutusta. Kuinka moni on oikeesti tätä mieltä?
Ei ole. Riitely osoittaa jomman kumman tai molempien joustamattomuutta suhteessa.