Muita jotka ei ota aurinkoa?
Miten on? Minä en enää auringossa makaa vaan välttelen rypyyjen pelossa aurinkoa. Olen 46v.
Kommentit (34)
Minä en voi tänään ottaa kun poltin toissapäivänä silmäni auringossa. :(
Pakko odottaa vielä yksi päivä, vaikka rantahiekka kutsuukin kovasti.
En pidä auringonpaisteen tunteesta ihollani. Pienenä 60-luvulla totuin olemaan kuivina ja aurinkoisina päivinä visusti sisätiloissa pahan allergian vuoksi, joten auringon välttely on tullut tavaksi, vaikka siedätys poisti aikoinaan allergiat melkein kokonaan.
Bonuksena varjoisassa elämisestä (ja sopivien geenien myötä) on upea iho. Kasvoissahan auringon jäljet näkyvät helposti, mutta kämmenselissä se näkyy yhtä hyvin. Arvatenkin niistä aurinkovoide kuluu pois herkemmin tai sitä ei niissä edes käytetä.
Mulla on kaikki melanooman riskitekijät, joten välttelen aurinkoa.
Rakastan aurinkoa ja rusketun hyvin, mutta en enää ota sitä vaan varon. Eli pitkähihaista ja pitkää helmaa tai lahjetta päällä aina auringossa. Ja hattu päässä. Kehotan teitäkin vaihtamaan hihattomat topit pitkähihaisiin.
Sain melanooman 30-vuotiaana. Otin opikseni.
Vierailija kirjoitti:
Rakastan aurinkoa ja rusketun hyvin, mutta en enää ota sitä vaan varon. Eli pitkähihaista ja pitkää helmaa tai lahjetta päällä aina auringossa. Ja hattu päässä. Kehotan teitäkin vaihtamaan hihattomat topit pitkähihaisiin.
Sain melanooman 30-vuotiaana. Otin opikseni.
Melanooma on kamala tauti. Koko ikänsä merellä viihtyneeltä kaveriltani löydettiin monta melanoomakohtaa alle nelikymppisenä. Hän on nyt eläkeiässä aika vaikuttava näky: sädehoidon tatuointipisteitä siellä täällä, isoja palasia kudosta on leikattu selästä ja raajoista ja iho on kuin alligaattorilla. Hengissä hän kyllä on ja iloinen siitä.
Olen kuusikymppinen, mutta en ole sitten nuoruusvuosieni maannut auringossa (<23v.). Saan ihan riittävästi aurinkoa golfkentällä ja puutarhatöissä; aina kasvoilla +50 suojakerroin ja muulla paljaalla iholla +30. Mutta niinpä minulla ei myöskään ryppyjä huulten ja silmien ympärillä tai muutenkaan, mitä kyllä useimmilla ikätovereillani on runsaasti - mutta ovathan he aina olleet ”kauniin” ruskeita…
Melanooma ei houkuttele, joten en ole koskaan ottanut aurinkoa.
En tiedä kauhean montaa tylsempää ja tuskaisempaa asiaa kuin auringonotto. Eli en, mutta ulkoilen ja puuhailen auringossa.
Ei kiinnosta polttaa ihoani, joten en todellakaan ota aurinkoa. Ennemmin pysyttelen sisällä ja ulkoilen sitten, kun pahin paahde on ohi eli myöhään illalla näin kesäisin.
En ota aurinkoa nykyisin lähes ollenkaan. Toki joskus on ihana istuskella auringossa, mutta en sitä "ota".
Käytän itseruskettavia, koska kuitenkin pidän ihostani "päivettyneenä". Siksi keväästä syksyyn Vita Liberata käytössä. Ja onhan se niin paljon helpompaa saada kiva sävy purkista kuin maata auringossa. Kuumaa, ahdistavaa, hiostavaa, ei yhtään enää mun juttu.
Ryppyjen pelossa? Minä vältän ihosyöpää enkä ole koskaan ollut kiinnostunut vain auringossa makaamisesta, täysin vieras ajatus mulle. Ruskettumista kun tuuppaa tulemaan kun käy merellä ja muutenkin liikkuu, eli pakko silti käyttää korkeita suojakertoimia ja vaatteita suojana, siitä huolimatta etten yleensä kärähdä auringossa.
Joskus teininä otin pikkasen, en kyllä muistaakseni kovin ruskettunut. Nyt en ole ottanut moneen vuoteen.
Alle kolmekymppisenä tuli otettua aurinkoa ja kävin myös solariumissa. Oli pakko lopettaa, kun käsiin ja dekoltee alueelle alkoi tulla aurinkoihottumaa.
En ole koskaan palanut herkästi. Ainoa kerta jonka muistan että olen palanut oli kun ensiksi olin mansikkamaalla töissä ja sieltä lähdin vielä rannalle eli reippaasti yli kymmenen tuntia auringossa. Kaveri paloi niin pahasti ettei pystynyt tulemaan useampaan päivään töihin, mulla ainoastaan iho punainen vähän arka. Nuoruus ja typeryys. Nyt siis olen yli viisikymppinen.
En makaa auringossa varta vasten mutten myöskään pelkää aurinkoa ihosyövän tai ryppyjen takia. Normaalilla ulkoilulla saa aurinkoa jonkin verran ja se on ihan ok kun suojautuu ja muistaa mennä välillä varjoon.